Viisivuotiaana isänsä ammatin perässä Englantiin muuttanut Kasper Schmeichel kertoo Sky Sportsin haastattelussa muun muassa varhaisesta kosketuksestaan Valioliiga-pokaaliin.

– Suosikkimuistoni Old Traffordilta on se, kun 12-vuotiaana näin isäni voittavan Manchester Unitedin kanssa Valioliigan. Se oli isän viimeinen vuosi seurassa.

Tämä tapahtui toukokuussa vuonna 1999, ja Kasper pääsi mestaruusjuhlinnan lomassa isänsä Peterin kanssa jopa nostamaan pokaalia. Hieman nuorempana Kasper ei ymmärtänyt, miten poikkeuksellista elämää hänen perheensä eli.

– Isäni pelasi Unitedissa, hän oli jalkapalloilija kun synnyin. Minusta se kaikki oli normaalia, luulin että kaikkien isät pelasivat jalkapalloa. Itse halusin tulla välillä poliisiksi, välillä palomieheksi, joskus myös jalkapalloilijaksi. Se oli kuitenkin vain yksi ajatus muiden joukossa.

Leicesterin maalivahtina uutta kosketusta pokaaliin hakeva Schemeichel nuorempi ei ole koskaan viihtynyt suuremmissa parrasvaloissa.

– Jossain vaiheessa menetin mielenkiintoni koko lajiin, se sirkus tuntui turhan raskaalta joskus seitsemän-kahdeksan vuoden ikäisenä. Silloin touhu ei ollut vielä yhtä kauheaa kuin nykyisin sosiaalisen median ja kamerapuhelimien aikakaudella. Ne ovat maailman huonoin keksintö.

Kasper ei ole innokkaimpia vertailemaan itseään isäänsä, sitä puhetta hän on kuullut koko ikänsä. Valittamisen aihettakaan tosin ei ole.

– En valita lainkaan, olen todella etuoikeutetussa asemassa voidessani viettää nykyisen kaltaista elämää.

Tämän kauden alla maalivahti oli hieman huolissaan uuden managerin tulosta seuraan. Ensimmäisen viikon aikana Claudio Ranieri vain seisoskeli kentän laidalla ja katsoi pelaajiaan.

– Alkuun se tuntui oudolta; hän vain esitteli itsensä ja jätti meidät sen jälkeen. Mutta kaikki on kääntynyt mahtavaksi. Manageri, joka on valmis sopeuttamaan oman tyylinsä pelaajille sopivaksi, on hyvin älykäs.

Tänä sunnuntaina isän ja pojan roolit kääntyvät, kun Kasper pelaa ensimmäisen aikuisten ottelunsa Old Traffordilla.

– Isä saa nyt kokea saman, kuin minä lapsena. Avuttomuuden tunteen siitä, että mitä tahansa kentällä tapahtuu, itse ei voi siihen vaikuttaa. On ollut oikeastaan aika hassua kuulla, miltä hänestä on tuntunut otteluidemme aikana.

Toukokuussa vuonna 2016 Peter Schmeichel on 52-vuotias, ja hänellä on mahdollisuus saada sama kokemus, jonka poikansa sai 17 vuotta sitten.