1-5. Taas Bayern Müncheniltä turpaan. Arsène Wengerin on kannettava vastuunsa. Ei pitäisi enää olla selityksiä, jotka uppoavat seurajohtoon tai kannattajiin – tai pelaajiin.

Palataan hetkeksi keskiviikkoiltaan.

Wenger tarjosi tappion syyksi neljä selitystä. Laurent Koscielnyn loukkaantuminen, epäonni, omien romahtaminen ja Bayernin paremmuus. Selitykset eivät riitä.

Wenger on saanut heilua Arsenalissa syksystä 1996 lähtien. Miten on mahdollista, että yhden pelaajan loukkaantuminen vaikuttaa noin paljon pelaamiseen? Miten Arsenalin kokoinen joukkue voi olla riippuvainen yhdestä pelaajasta, joka ei kuitenkaan ole mikään lionelmessi?

Entä miten 1-5-tappiota edes voi yrittää selitellä epäonnella? Jokainen voi katsoa ottelun kannalta merkittäviä tilastoja. Niiden pohjalta ei voi sanoa, että Arsenal olisi kaatunut epäonneen.

Squawka

@Squawka
Bayern Munich 5-1 Arsenal FT:

Shots: 24-7
Possession: 66%-34%
Chances created: 18-4
Pass accuracy: 89%-70%

Tie over.

Tartutaan omien romahtamiseen. Miksi Arsenal romahtaa kauden toistaiseksi tärkeimmässä yksittäisessä ottelussa? Miksi Gunners putoaa muutaman viikon kuluttua jo seitsemännen kerran putkeen Mestarien liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella?

Yleisesti ottaen Arsenalia pidetään yhtenä Euroopan suurimmista. Mutta onko se sitä, jos joukkue kerta toisensa jälkeen putoaa 16 parhaan kierroksella? Tai kääntäen: eikö tässä vaiheessa jatkuvasti putoaminen ole melkoista alisuorittamista, jos kerran Arsenal on yksi Euroopan suurimmista?

Ja vielä, se Bayernin paremmuus. Kyllä, Bayernin nippu on maailman vahvimpia. Miksei Arsenalia ole pystytty rakentamaan yhtä vahvaksi – tai vahvemmaksi? Rahaa pitäisi olla vaikka millä mitalla. Wenger ei voi piiloutua sen taakse, ettei aikaa olisi ollut. Hänellä jos jollain sitä on ollut – ehkä liikaakin.

Miksi Arsenal romahtaa kauden tärkeimmässä ottelussa?

Kyllä, stadionprojekti oli iso. Se nieli paljon rahaa, jota oli samaan aikaan säästeltävä pelaajahankinnoista. Mutta tätä nykyä hankintoihin pitäisi olla käytössä runsaasti rahaa. Onko kuitenkin kyse siitä, ettei Wenger ole halunnut tehdä riski-investointeja, joita absoluuttiselle huipulle pääsemiseen vaaditaan?

Sekin on totta, että Bayern käytännössä omistaa Saksan-markkinat. Pelaaja toisensa jälkeen kuitenkin ilmoittaa unelmakseen Valioliigan. Miksi Arsenal ei pysty tarjoamaan sellaisia olosuhteita, että pelaaja haluaa mieluummin valita Arsenalin kuin Bayernin? Ja ei, aina ei ole kyse tilipussin painosta.

Se tuoreista selityksistä ja niihin liittyvistä kysymyksistä.

Kaikki hyvin – pintapuolisesti

Eilisillan ottelu näytti – taas – kuinka suuria ongelmia Wengerillä on ihan pelin organisoinnissa. Haluttiin vetäytyä, jottei selustaan ja linjojen väliin syntyisi tilaa. Ok, se voi olla järkevä lähestymistapa. Mutta se ei ole ok, että vetäydytään ja vetäydytään ilman minkäänlaista aggressiivisuutta muodon sisällä. Miten on mahdollista, että puolustavat keskikenttäpelaajat seuraavat katseellaan, kun Arjen Robben leikkaa sisään ja laukoo takakulmaan?

Toisessa maalissa Arsenal päästi Philipp Lahmin keskittämään vapaasti sisemmältä laitakaistalta. Robert Lewandowski voitti pääpallon 100-0 ja puski verkkoon. Voidaan tokin syyttää pääpallon hävinnyttä Shkodran Mustafia, mutta miten mainio keskittäjä Lahm päästetään noin vapaasti syöttämään hyvästä asemasta? Se oli kuitenkin Arsenalin 6v3-ylivoimatilanne.

Puolustus- ja keskikenttälinjojen väliin mahtui viisi Bayernin pelaajaa.

Ja tämän maalin kohdalla Wenger siis manasi, että olipas Arsenal epäonnekas kun hetkeä aiemmin toisessa päädyssä erotuomari muutti Arsenalin kulmapotkun Bayernin maalipotkuksi. Ihan oikeasti, Arsène. Hidastus näytti, että päätöksen korjaaminen oli täysin oikea tuomio.

Kolmannessakin Bayernin maalissa Arsenal oli periaatteessa hyvissä asemissa. Yhdeksän pelaajaa pallon alla, ja silti puolustus- ja keskikenttälinjojen väliin mahtui peräti viisi Bayernin pelaajaa. Kun kaiken lisäksi Mustafi vaahtosi Héctor Bellerínille, ja samaan aikaan Thiago Alcântara livahti Mustafin ohi, sanat alkavat loppua.

Neljännessä maalissa pallo pomppi Arsenalin maalilla kuin flipperissä. Taas voidaan kysyä, miksi kaikki vetäytyivät alemmas, eikä kukaan ollut lähelläkään Thiagoa, joka laukoi boksin rajalta sisään. Tätä maaliahan edelsivät Bayernin ylärima, ja David Ospinan pelastus. Nämä Wenger toki unohti, kun onnesta puhuttiin. Thomas Müllerin loppuhetkien maalia edelsi Alex Oxlade-Chamberlainin kardinaalivirhe. Ei siitä sen enempää.

Mitä nyt, Arsenal?

Arsenalilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa roikottaa Wengeriä ylimääräisenä painolastina. Kaikki ymmärtävät, kuinka hyvää työtä hän on tehnyt, mutta rajansa kaikella.

Tällä hetkellä Arsenal antaa valtavasti tasoitusta muille, vaikka talouspuolen muskelit ovat kunnossa. Ongelma on todella suuri, sillä Wenger on Gunnersin käsijarru liian keskeisillä alueilla. Ranskalainen pääsee liiaksi vaikuttamaan joukkueen pelin organisointiin mutta myös pelaajahankintoihin. Yhtälöstä ei vain tule mitään.

Wengerin sopimus päättyy kuluvan kauden jälkeen. Kukaan ei tunnu tietävän, jatkaako Wenger. Mutta sen ei pitäisi edes olla spekuloinnin kohde. Arsenal-kannattajien ei pitäisi joutua miettimään, haluaakohan Wenger jatkaa. Spekuloinnin pitäisi koskea sitä, onko Wenger tehnyt tarpeeksi hyvää tulosta jatkaakseen. Niin markkinataloudessa yleensä toimitaan. Johtajalla on yleensä tulosvastuu. Wengerillä ei.