Ammattivalmentajan analyysi: Tuskailua pelimallien välillä – näihin asioihin Arsenalin peli kaatui

Liverpool kohenteli asemiaan Valioliigan tiiviissä kärkiryhmässä kaadettuaan kotonaan Arsenalin 3-1-lukemin. Lauantain viimeisessä ottelussa nähtiin heikkoa kollektiivista ajattelua, muodonmuutoksia sekä pelin vahvoja virtauksia.

Ennakkoasetelmat

Molempien joukkueiden viime aikojen heikko vire toi otteluun oman lisämausteensa: voitto tulisi molemmille erittäin tarpeeseen.

Liverpoolin Jürgen Klopp nimesi aloituskokoonpanoonsa varsin yllätyksettömän nimilistan: vain Dejan Lovrenin sekä Jordan Hendersonin puuttumisia loukkaantumisten vuoksi voitiin pitää joukkueen iskukykyä heikentävinä tekijöinä.

Arsène Wenger sen sijaan jätti Alexis Sánchezin penkille ja lähti otteluun poikkeuksellisesti kolmen keskustalla, jossa Francis Coquelin oli sijoitettu pohjalle ja hänen yläpuolelleen Alex Iwobi sekä Granit Xhaka. Olivier Giroud sai paikan avauksessa yksinäisenä kärkenä. Hänen toivottiin saavan tukea laidoilla aloittaneilta Alex Oxlade-Chamberlainilta sekä Danny Welbeckiltä.

Wengerin kokeilu keskustassa

Vieraiden kokoonpanoa ja ryhmitystä tarkasteltaessa vaikutti siltä, että Arsène Wenger lähti otteluun normaalia puolustusvoittoisemmalla ottelusuunnitelmalla. Yleensähän ranskalaisluotsi on ollut varsin jäyhä tekemään muutoksia omaan ryhmitykseensä vastustajasta riippumatta, mutta nyt Wengerin miehistö on selvästi lähtenyt pelaamaan nimenomaan Liverpoolin pelitapaa vastaan.

Keskuskolmikon kärki on alaspäin muodossa 1-2, jossa Coquelin pelaa siis selvästi Iwobin sekä Xhakan alapuolella. Tämä on merkki Wengeriltä reaktiivisuudesta nimenomaan Liverpoolin pelitavan suuntaan ja ylimääräisellä keskikenttäpelaajalla halutaan antaa lisää turvaa puolustuslinjan suojelemiseen sekä vastata numeraalisesti Liverpoolin kolmen pelaajan keskustaan.

Puolustuslinjan etupuolelle sijoittuvan Coquelinin on määrä estää tilojen syntymistä linjojen väliin sekä reagoitava erityisesti puolustuslinjan liikkumiseen vastustajan avoimen ja suljetun jalan tilanteissa. Kun Wenger haluaa Arsenalin viimeisen linjan pelaavan varsin ylhäällä on Coquelinilla myös tässä suhteessa iso vastuu linjojen välisen yhteistyön toteutumisessa.

Koska Liverpoolin tiedetään haluavan pelata riistojen jälkeen nopeilla vastahyökkäyksillä palloa vastustajan viimeisen linjan taakse, on Arsenalin puolustuslinjan reagoitava nopeasti vapaan jalan tilanteisiin. Tällöin on kyettävä joko pudottamaan linjaa nopeasti tilan syömiseksi pystyjuoksulta tai sitten prässättävä keskikenttäpelaajien toimesta eteenpäin pystysyötön estämiseksi.

Näissä tilanteissa oikean vaihtoehdon valinta on kollektiivista tilanteen tunnistamista.

Arsenalin kollektiivinen ajattelu

Liekö juuri tuo keskustan uusi muoto tai ylipäätään Arsenalin puolustuspelaamisen organisoinnin taso, mutta joukkue alusta asti vaikeuksissa sekä kollektiivisen ajattelun että toiminnan kanssa.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä Liverpoolin pelitapaan kuuluva aktiivinen sekä organisoitu keskialueen prässi, jonka tarkoituksena on tehdä riistoja kyseisellä alueella ja pelata pallot (varsinkin kimpoilevat kakkospallot) vähin kosketuksin oman joukkueen haltuun.

Tässä Liverpool onnistuu pitkälti sen vuoksi, että se miehittää keskustaan pelaajia numeraalisella ylivoimalla ja jättää tarkoituksella tämän seurauksesta jotain laitakaistoja hetkellisesti vapaaksi.

Wengerin kokeilun myötä yksi ylimääräinen mies keskustassa tuo ainakin numeraalisella tasolla vastineeen kartalla (3v3 keskustassa) Liverpoolille , mutta todellisuudessa tasavoima ei realisoidu, kun Liverpoolin hyökkäyskolmikko (Philippe Coutinho, Roberto Firmino ja Sadio Mané) liikkuvat todella suurella säteellä ja tulevat keskuspelaajien avuksi tekemään tukevia prässejä ja niitä seuraavia riistoyrityksiä.

Tässä on myös yksi selkeä ero näiden joukkueiden välillä: Liverpoolin pelaajien kollektiivinen ajattelu, tilanteiden yhteinen tunnistaminen, on huomattavasti paremmalla tasolla. Näin tästä voidaan oikeastaan tehdä vain yksi johtopäätös: harjoituskentällä painotettujen ja opetettujen asioiden siirtyminen itse peliin.

Liverpoolin pelaajat siis tunnistavat tilanteet paremmin kollektiivisesti nimenomaan puolustussuuntaan: kun vastustaja pelaa esimerkiksi keskustassa tietynlaisen pallon tietynlaisessa asennossa olevalle pelaajalle tietyllä alueella, joukkue miehittää alueen miesylivoimalla ja yrittää riistoa hetkellä. Tällöin vastustajan pelaajan ottaa esimerkiksi huonon ensimmäisen kosketuksen.

Maaleissa konkretiaa

Arsenalin kollektiivinen ajattelu sekä ylipäätään puolustuspelaamisen organisoinnin riittämätön taso näkyy karulla tavalla Liverpoolin kahdessa ensimmäisessä maalissa.

Liverpoolin avausmaali lähtee liikkeelle joukkueen pitkästä maalipotkusta.

Huomattavaa on Arsenalin pelaajien toiminta, kun Liverpoolin maalivahti Simon Mignolet näyttää omilleen pitkän avauksen merkin. Vierasjoukkueen ylimmät pelaajat kääntävät selän maalivahdille, eivätkä reagoi mitenkään ryhmittyäkseen kakkospallon voittamiseen – luodakseen omalle kenttäalueellaan edes strategisen miehityksen tuon pallon voittamiseen.

Myös keskikentän keskuspelaajien toiminta on tilanteessa hälyttävää. Coquelinin pitäisi olla suojelemassa omaa linjaansa, hoitamassa pääpalloa toppareiden keskittyessä tukemiseen sekä varmistamiseen, mutta sen sijaan hän sijoittuu liian ylös, eikä huomioi pitkän pallon mahdollisuutta tarvittavalla vakavuudella.

Pitkä maalipotku lentää lopulta keskustan pelaajien yli tilanteessa, jossa heistä kaikki olivat sijoittuneena pallon yläpuolelle! Toppari Laurent Koscielny lähtee linjastaan vastaan pääpalloon ja tekee räikeän arviointivirheen. Suojaus puuttuu, kun kukaan ei varmista hänen selustaansa.

Koscielnyn yli putoava pallo tulee ilmaiseksi Coutinholle, joka pudottaa sen takaa tulevalle Adam Lallanalle positiiviseen peliasentoon.

Arsenalin toinen toppari Shkodran Mustafi tekee mielestäni väärin puolustaessaan liian aggressiivisesti eteenpäin Lallanaa vastaan ja lähtee vastaan linjastaan. Tällöin Nacho Monreal joutuu liikkumaan liiaksi keskustaan paikatakseen Mustafia keskustassa ja jättäen täten Manélle liian suuren tilan oikealle, jonne Lallanalla on helppo työ pelata pallo. (Jos Mustafi olisi pysynyt linjassaan ja pyrkinyt vain hidastamaan Lallanaa, olisi Monreal voinut pysyä hieman leveämmällä ja samalla myös Mustafi säilyttänyt paikkansa keskustan suojana.)

Noin kaksi sekuntia myöhemmin pallo on maalissa, kun Roberto Firmino viimeistelee Manén matalasta keskityksestä. Firmino muuten lähti tekemään juoksuaan viimeisen kolmanneksen ja keskikolmanneksen rajalta, aivan Alex Iwobin edestä, joka ei reagoi millään tavoin tämän liikkeeseen, eikä seuraa tätä rangaistusalueen sisään.

Arsenalin kollektiivisessa ajattelussa sekä tilanteentunnistamisessa tapahtuu järjestyksessään siis ainakin viisi konkreettista virhettä: hyökkäyspään pelaajien reagointi vastustajan pitkässä maalipotkussa, keskikentän keskustan pelaajien sijoittuminen pitkässä avauksessa suhteessa omaan puolustuslinjaan, Koscielnyn räikeä arviointivirhe, Mustafin liian aggressiivinen eteenpäin puolustaminen väärällä alueella sekä Iwobin reagoimattomuus Firminon liikkumiseen.

Kaikki tilanteita, jotka olisivat olleet estettävissä yhteiselle tietoisuudella siitä, mitä missäkin tilanteessa tulisi tehdä.

Arsenalin muodonmuutokset

Liverpool on ensimmäisellä jaksolla selvästi vastustajaansa parempi ja tekee ennen kaikkea niitä asioita hyvin, joita se osaa hyvin: voittaa paljon palloja keskialueella ja pystyy pelaamaan niitä järjestäen omille pelaajille positiivisiin peliasentoihin: kohti vastustajan linjoja.

Wengerin ryhmitys hyökätessä on ottelun ensimmäisellä puoliajalla eräänlainen 4-3-3, joka muuttuu puolustusmuotoon vetäytyessä 4-5-1:teen. Molemmissa muodoissa on pitkälti samat ongelmat: pelaajien väliset etäisyydet.

”Selkeä linkki keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu”

Ensimmäisellä jaksolla joukkueen hyökkäyspäänpelaajien välimatkat kasvavat hyökätessä liian pitkiksi. Welbeck sekä Oxlade-Chamberlain eristetään varsin helposti laidoilleen ja Giroud jää kärjessä ilman tarvittavaa tukea. Joukkueen hyökkäyspeli kärsii selvästi kymppipaikan puuttumisesta, kun selkeä linkki keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu.

Kun pallo ajautuu laidalle, ovat pelaajien välimatkat liian pitkiä kombinaatioiden pelaamiseen. Pelaajat eristetään toisistaan myös Liverpoolin hyvän puolustustyöskentelyn toimesta ja vierailijat ajautuvat useisiin pallonmenetyksiin.

Arsenal ei selvästikään ole sinut uuden ryhmityksen kanssa ja Wenger tekeekin puoliajalla taktisen muutoksen ottamalla Coquelinin vaihtoon ja tuomalla Alexis Sanchezin sisään. Vaihdon myötä Oxlade-Chamberlain siirtyy vasemmalta laidalta uusittuun kahden pelaajan keskustaan Xhakan pariksi.

Muutos piristääkin joukkueen pelaamista ja erityisesti Sanchez Arsenalin oikealla laidalla tuottaa vaikeuksia Liverpoolin puolustukselle. Hän sijoittuu enimmäkseen laidalle, josta sitten leikkaa sisään keskustaan joko pallon kanssa tai sitten ilman sitä, luoden näin tilaa myös laitapuolustaja Nacho Monrealin nousuille.

Sánchezin vaihdon myötä Arsenalin ryhmitys muistuttaa joukkueelle enemmän tyypillistä 4-2-3-1:tä, mutta ryhmitys muuttuu ajoittain Wengerille varsin epäortodoksisesti. Tähän vaikuttavat erityisesti Welbeckin sekä Iwobin sijoittuminen järjestelmässä.

Pelaajien rotaatio ryhmityksen sisällä ei ole ollut Wengerille tyypillistä, mutta Liverpoolia vastaan toisella jaksolla pelaajat vaihtavat paikkoja totuttua useammin: Welbeck liikkuu usein toiseksi kärjeksi Giroud’n pariksi ja Iwobi sen sijaan oikealle laidalle, ryhmityksen liikkuessa eräänlaisen 4-4-2:n sekä 4-2-4:n hybridien välillä, kun molemmat laidat (Sánchez/Iwobi) pysyvät varsin ylhäällä.

Virtaukset

Ottelulle leimaavia piirteitä ovat pelin vahvat virtaukset. Pitkiä ja hitaita pallollisen kontrollin jaksoja ei juurikaan nähdä kummaltakaan joukkueelta ja varsinkin toisella jaksolla Arsenalin jättäessä laitakaistojaan riskilläkin avonaisiksi koetaan paljon nopeita ja lyhyitä hyökkäysten sarjoja, jotka vaihtelevat kenttäpuoliskolta toiselle tiuhaan tahtiin.

Wenger hakee kavennusta melkoisella riskillä ja laitapelaajat näyttävät saavan jonkinlaisen vapautuksen puolustusvelvoitteista. Etenkään Sánchez ei juurikaan käytä energiaansa puolustusalueelle liikkumiseen ja muutamaan otteeseen jopa Oliver Giroud laskee tätä alemmas oikealle puolustamaan chileläisen aluetta.

Hyökkäysvoimaan panostaminen kannattaakin ja Arsenalin kavennusmaali on hyvä näyte joukkueen muuttuneesta muodosta. Sánchez leikkaa laidalta keskustaan ja tarjoilee Welbeckille mainiosti ajoitetun pystysyötön.

Maaliin johtaneen syötön murtoalueella on Arsenalilla neljä pelaajaa hyvillä etäisyyksillä toisistaan ja konkreettinen merkki siitä kuinka joukkueen muuttunut muoto toi sille lisää numeraalista volyymia hyökkäysalueelle.

Hieman kavennusmaalin jälkeen Wenger kuitenkin rauhoittaa joukkueensa hyökkäämistä ja muuttaa muotoa taas 4-2-3-1:een ilmeisesti tarkoituksenaan pysytellä pelissä mukana ilman liian suurta riskinottoa.

Welbeck näyttää kuitenkin taas vaarattomalta ajauduttuaan laidalle, eikä Iwobi ole omimmillaan kymppipaikalla. Vaihdosta sisään tulleet Theo Walcott ja Lucas Pérez eivät muuta joukkueen muotoa vaan ryhmittyvät kentältä poistuneiden Welbeckin sekä Giroudin paikoille. Samassa joukkueen paras kirivaihdekin näyttää sammuvan.

Loppupohdinta

Liverpoolin peleissä voidaan aina odottaa korkeaa intensiteettiä sekä pelin vaihtelevia virtauksia. Arsenal lähti Liverpoolia vastaan jopa yllättävänkin reaktiivisella sekä puolustusvoittoisella pelisuunnitelmalla Wengerin ryhmittäessä joukkueensa keskikentän keskustaan kolme pelaajaa.

Joukkueen pelisuunnitelma kuitenkin suli huonoon kollektiiviseen ajatteluun sekä tilanteiden tunnistamiseen. Liverpoolin 2-0- johto oli lopulta liikaa, vaikka Wengerille täytyykin antaa tunnustusta ennakkoluulottomasta muodonmuutoksesta toisella jaksolla.

Kumpikaan joukkue ei pystynyt tänään parhaimpaansa, mutta Liverpool käytti omat paikkansa erittäin tehokkaasti. Joukkue on pystynyt saamaan hyviä tuloksia kärkijoukkueita vastaan, kun sille avautuu näissä otteluissa enemmän mahdollisuuksia nopeisiin vastahyökkäyksiin.

Liverpoolin ongelmaksi ovatkin muodostuneet ottelut altavastaajia vastaan: ottelut, joissa se on joutunut pelaamaan matalaa puolustusblokkia vastaan – ilman mahdollisuutta pelata nopeasti joko vastustajan puolustuslinjan taakse tai kahden viimeisen linjan väliin.

Arsenal pelasi Liverpoolia vastaan ensimmäisellä jaksolla varsin vaarallista eteenpäin puolustavan suurseurajalkapallon ja altavastaajien matalan puolustusblokin välimuotoa: se piti puolustuslinjaansa varsin korkealla suhteessa keskikenttälinjan prässäämiseen ja laitapelaajien sijoittumiseen – muodostaen näin vastustajalle tiloja joko viimeisen linjansa taakse tai linjojensa väleihin.

Tämä johti siihen, että joukkueen linjat joutuivat jatkuvasti pumppaamaan syvyyssuunnassa, jolloin joko linjojen väliin syntyi tiloja tai sitten topparit joutuivat juoksemaan pystysyöttöjen perässä kohti omaa maalia.

Arsenalin kohtaloksi muodostuikin eräänlainen tiedostamattomuus näiden kahden pelimallin välillä. Se konkretisoitui lopulta huonona kollektiivisena ajatteluna sekä tilanteentunnistamisena.

Kimmo Kantola
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.