Miksi Kevin De Bruyne oli kentän tärkein pelaaja Liverpoolia vastaan? – ammattivalmentajan analyysi

Manchester City ja Liverpool tasasivat pisteet sunnuntai-illan valioliigakohtaamisessa maalein 1-1. Molempien joukkueiden pelaamisesta löytyi elementtejä ottelun voittamiseksi. Lopulta hyvistäkään maalipaikoista huolimatta kumpikaan ei onnistunut viemään täyttä pistepottia.

Seuraavassa huomioita pelistä, jossa hyökättiin monipuolisesti, puolustettiin korkeilla viimeisillä linjoilla sekä nähtiin taktisia muutoksia vain toiselta valmentajalta.

Liverpoolin prässi vs. Cityn eteneminen

Etukäteen yksi ottelun keskeisimmistä taktisista asetelmista liittyi tietenkin Liverpoolin prässipelaamisen ja Manchester Cityn pelinrakentelun muodostamaan jännitteeseen.

Molemmat pelasivatkin tavoilleen uskollisesti ja se toi otteluun hienon tarkastelukohteen.

Kotijoukkueen avatessa matalalta, Liverpool miehitti tuttuun tapaan Cityn puolustuskolmanneksen vähintään viidellä pelaajalla prässäten sekä pallollista pelaajaa että sulkien pois syöttösuuntia paineistamalla tiloja lähes täysvauhtisilla juoksuilla.

Guardiolan City ei näyttänyt tilanteesta häkeltyvän vaan pystyi pääasiallisesti säilyttämään pallollisen kontrollin peliavaamisvaiheessaan – prässistä huolimatta. Tämä onnistui oikeastaan muutamalla tavalla.

Ensinnäkin laitapuolustajat pysyivät varsin matalalla avaamistilanteessa (vrt joukkueita vastaan, jotka vetäytyvät matalaan blokkiin) ja toivat lisää syöttösuuntia toppareiden avauksille. Cityn maalivahti Willy Caballero käytti avaamisessa myös heitto-optiota, jolloin pallo pelattiin kontrolloidusti ensimmäisen prässilinjan yli laitapuolustajalle (useimmiten oikealle Fernandinholle), joka teki tämän jälkeen diagonaalikuljetuksen keskustaan.

Liverpool ylipuolusti

Cityn etenemistä helpotti hieman myös Liverpoolin keskikenttäpelaajien ajoittainen ylipuolustaminen tilanteissa, joissa Cityn alakerran pelaajat pelasivat palloja pystysuuntaisesti negatiivisiin asentoihin keskialueelle.

Muun muassa Emre Can oli muutamaan otteeseen näissä tilanteissa vaikeuksissa Kevin De Bruynen kanssa ja liian aggressiivisesti kohti palloa, eikä sijoittunut enää oman maalin puolelle. Pallon voittamisen vimma ajoi siis järjen edelle ja sen tärkeimmän – oman maalin (tila selustassa) – puolustaminen jäi ajoittain vaarallisen toissijaiseksi.

Näistä kyseisistä puolustusvirheistä syntyi muutamia vaarallisia tilanteita, kun Cityn pelaajat pääsivät kuljettamaan palloa vieraiden keskikenttälinjan takana tyhjässä tilassa puolustuslinjaa kohti.

Merkille pantavaa oli myös Liverpoolin toppareiden kurinalaisuus ja aggressiivisuus puolustaa eteenpäin Manchester Cityn negatiivisessa asennossa olevia pelaajia vastaan. Topparit lähtivät omasta linjasta seuraamaan palloa vastaan liikkuvaa vastustajaa todella pitkälle paineistaen tätä selän puolelta. Muun muassa ensimmäisellä jaksolla City iskikin muutamaan otteeseen hyvin vaarallisesti yrittäen hyödyntää linjasta pois liikkuneen topparin jättämää tyhjää tilaa.

Korkeita linjoja ja nopean etenemisen malleja

City pystyi siis avaamaan Liverpoolin prässiä varsin toisteisesti läpi ottelun, eikä Liverpool muutamia ensimmäisen jakson alkuhetkiä lukuun ottamatta pystynyt kontrolloimaan peliä tätä kautta pallottomana.

Huomionarvoista ottelulle oli se, että molemmat joukkueet pystyivät etenemään varsin nopeasti ja vieläpä onnistuneesti toisteisia malleja käyttäen.

Nopea eteneminen tuli pelissä leimaavaksi piirteeksi lähinnä siitä syystä, että molemmat halusivat pelata varsin korkealla puolustuslinjalla.

Liverpool tietenkin siitä syystä, että se on elinehto mikäli keskialueella haluaa toteuttaa aggressiivista eteenpäin puolustamista. Jos puolustuslinja pysyisi näin puolustettaessa matalalla, syntyisi keskikenttälinjan sekä puolustuksen väliin liikaa tyhjää tilaa, jossa Cityn taitavat taskupelaajat (David Silva, De Bruyne) saisivat pelata omilla vahvuuksillaan aiheuttamassa tuhoa.

City taas puolestaan haluaa oman linjansa korkealle voidakseen toteuttaa pelin kontrollointia pallonhallinnan kautta. Nostamalla pelaajia ylemmäs, voidaan myös pallonhallintaa toteuttaa ylempänä vastustajan alueella.

Molempien joukkueiden linjakorkeudet vaikuttivat siihen, että kummallakin joukkueella oli myös hyökätessään (ja varsinkin pallon voittamisen jälkeen) halu hyödyntää vastustajan korkeaa puolustuslinjaa pelaamalla nopeasti palloja sen selustaan.

City yritti hyödyntää tätä Liverpoolin puolustuslinjan sijoittumista lähinnä kahdella tavalla.

Ensinnäkin se yritti pelata linjan selustaan keskustasta diagonaalipalloja laitakaistoille joko Leroy Sanélle vasemmalle tai Raheem Sterlingille oikealle tai sitten pystysuuntaisilla palloilla, jolloin liikkeen linjan selustaan tekivät taustalta tulevilla syvyysjuoksuilla joko keskikentän De Bruyne tai Silva.

”Tila pyrittiin hyödyntämään Silvan tai De Bruynen syvyysjuoksuilla”

Puolinopeassa hyökkäyksessä City hyödynsi Sergio Agüeron tekemiä liikkeitä palloa vastaan, jotka liikuttivat Liverpoolin toppareita eteenpäin ja muodostivat lisää tilaa selustaan. Tällöin linjan taakse muodostunut tila pyrittiin hyödyntämään siis Silvan tai De Bruynen syvyysjuoksulla. Agüero pudotti pallon negatiivisessa peliasennossa alaspäin toiseen linjaan, josta pallo pelattiin siis syvyyteen hyödyntäen yksinkertaista in/out- syöttöä tilan tekemiseksi.

Liverpool hyödynsi omassa murtautumisessaan hieman erilaisia malleja. Selvimpänä erona Cityyn verrattuna oli hyökkääjien liikkuminen selustaan.

Kun Cityn laitapelaajat Sané ja Sterling pysyivät murtautumistilanteissa selvemmin laitakaistoilla, teki vieraiden hyökkäyskolmikko selvästi enemmän diagonaaliliikkeitä vastustajan puolustuslinjan taakse. Varsinkin Sadio Mané kunnostautui tässä tehden oikealta laidaltaan useita keskikaistalle suuntautuvia syvyysliikkeitä.

Liverpoolin murtautumismalleissa nähtiin myös Cityn kanssa samankaltaisia keskikenttäpelaajien syvyysjuoksuja ja varsinkin Adam Lallanan liikkeet selustaan aiheuttivat tykytyksiä kotijoukkueen puolustuksessa.

Kevin De Bruyne

Ottelusta on nostettava esiin myös Kevin De Bruynen henkilökohtainen suoritus Cityn keskikentällä.

Belgialainen oli keskeinen osa Guardiolan taktiikkaa. Hän pelasi hieman totutumpaa alempana pelinrakenteluvaiheessa ja toi tarvittavia syöttösuuntia Liverpoolin korkeaa prässiä vastaan. Hänellä riitti ominaisuuksia pelata juuri ne tarvittavat ratkaisevat syötöt ahtaissa tiloissa. Näin joukkue pystyi pitämään kiinni omasta pelitavastaan: halusta kontrolloida peliä pallollisena – alhaalta asti.

Myös De Bruynen panos joukkueen murtautumiselle oli merkittävä. Keskustassa pelatessaan hän kykeni syöttöjen lisäkseen tekemään aggressiivisia tempokuljetuksia puolustuslinjaa kohti sekä tekemään syvyysjuoksuja puolustuslinjan selustaan.

Toisella jaksolla siirryttyään laidalle hän pystyi yhä vaikuttamaan pelin kulkuun eikä kadonnut kartalta kuten monesti aiemmin tällä kaudella vastaavan siirron tehtyään. Tasoitusmaaliin antamansa syötön lisäksi hän tarjoili oikealta laidalta muutaman todella hyvän maalipaikan sekä kilautti pallon myös kertaalleen Liverpoolin maalipuihin.

Guardiolan muutokset

Taktisen reagoinnin mielessä ottelu oli varsin yksipuolinen: vaihtopenkkien kilpaveljistä vain Pep Guardiola teki mainittavia taktisia muutoksia yrittäessään kääntää pelin kulkua.

Suurempia muutoksia saatiin odotella aina reilun tunnin kohdalle, jolloin espanjalaisluotsi teki ensimmäisen vaihtonsa.

De Bruyne siirtyi oikealla laidalle, kun Bacary Sagna otettiin kentälle Yaya Tourén tilalle. Tällöin Fernandinho siirtyi Tourén paikalle keskustan pohjalle ja myös David Silva vaihtoi puolta vasemmalle ja hieman alemmas keskustan ryhmityksessä.

De Bruynen vaihto siirto laidalle olikin onnistunut, sillä pelin kuluessa Liverpoolin muoto alkoi selvästi vetäytyä alemmas sillä seurauksella, että tila puolustuslinjan taakse suuntautuvilta pystyjuoksuilta alkoi vähentyä. Näin City tarvitsi enemmän laatua sekä keskityksiinsä että pitkiin hyökkäyksiinsä.

Liverpoolin muodon vetäytyminen sai aikaan muutoksia myös Cityn yläkerran toiminnassa. Hyökkäyspään pelaajat alkoivat toteuttaa entistä selvempää rotaatiota ja ennen vaihtoaan Sané vietti jaksoja keskushyökkääjän paikalla – Agueron siirtyessä vasemmalle laidalle, josta liikkui diagonaalisesti kohti keskustaa.

Tällöin koko kotijoukkueen hyökkäysmuoto oli varsin mielenkiintoinen: vasemmalla laidalla ei käytännössä ollut laisinkaan laitapelaajaa, kun vielä Gael Clichy nousi sieltä varsin ujosti ja Agüero liikkui siis kohti keskustaa. De Bruyne siis piti leveyttä oikealla Sterlingin liikkuessa sisään hyvin lähelle Silvaa ja pariin otteeseen kaksikko näyttikin tukkivan toistensa tiloja kyseisellä kaistalla.

Päivän kiertolainen oli Cityn Fernandinho, joka joutui Guardiolan taktisten muutosten pelinappulaksi. Yhden pelin sisälle mahtui hänen osaltaan kolme eri pelipaikkaa aina oikean laitapuolustajan paikalta keskikentän pohjapelaajan kautta ylemmäksi keskikenttäpelaajaksi.

Loppupohdinta

Ottelun jää mieleen ennen kaikkea korkeasta intensiteetistään. Siihen vaikuttivat tilanneprässien luoma tarve liikuttaa palloa nopeasti sekä halu pelata viimeisen linjan selustaan korkealla pelaavien puolustuslinjojen houkuttelemina.

Ottelusta muodostui siis näin ollen hyökkäävän jalkapallon juhlaa ja molemmat joukkueet hakivat voittoa viimeiseen asti. Harvoin nähdään kärkipään joukkueiden otteluissa yhtä avointa pelaamista ja molemmille joukkueille siunaantuikin ottelussa useita hyviä maalintekopaikkoja. 1-1- loppulukemia voidaankin näiltä osin pitää varsin hillittyinä nähdynkaltaisen hyökkäämisen jäljiltä.

Kimmo Kantola
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.