Ammattivalmentajan analyysi: Manchesterin derbystä taktinen antikliimaksi – mitä jäi tapahtumatta?

Manchesterin paikalliskilpailijat City ja United tasasivat pisteet maalittomalla tasapelillä torstai-illan myöhäisottelussa. Isäntänä toiminut City kontrolloi peliä pallollisena, muttei kyennyt realisoimaan hallintaansa maalien muodossa.

Pieniä eroja ryhmityksissä

Molemmat joukkueet astelivat nurmelle varsin samantyylisillä ryhmityksillä. Keskeisimpänä erona joukkueiden välillä oli keskikentän kolmikon muoto.

Unitedin keskusta asettui muotoon 1-2. Yhden pohjapelaajan (Michael Carrick) yläpuolella operoi kaksi ylempää keskikenttää (Marouane Fellaini ja Ander Herrera).

City puolestaan lähestyi ottelua kahdella keskustan pohjapelaajalla (Fernandinho ja Yaya Touré), joiden yläpuolella operoi hyökkäävämmässä roolissa Kevin De Bruyne. Keskustan erilaiset ryhmitykset (kolmiot toisin päin) vaikuttivat myös siihen, että joukkueet puolustivat hieman erilaisin painotuseroin.

Unitedin pohjapelaajan Carrickin tärkein tehtävä oli puolustaa tilaa keskikentän sekä puolustuksen välissä ja kontrolloida De Bruynen liikkumista. Keskeinen tarkoitus oli estää tämän pelaaminen taskuissa kymppialueella.

Manchester Cityn osalta keskustan ryhmitys toi tarvittavaa tasapainoa. Kun kaksi pohjapelaajaa kontrolloi tilaa puolustuslinjan etupuolella, jäi De Bruynelle enemmän vapauksia omaan liikkumiseensa.

Joukkueiden ryhmityserot keskustassa näkyivät myös prässissä: Unitedilla jompikumpi (painopisteen mukaan) ylemmistä keskikenttäpelaajista tuki hyökkääjää (Marcus Rashford), kun taas Cityn hyökkääjä (Sergio Agüero) sai taustatukea De Bruynelta. Molempien joukkueiden muoto prässätessä oli näin 4-4-2.

United puolustuskannalla

José Mourinho oli valinnut Cityä vastaan hyvin puolustavan ottelusuunnitelman. Joukkue prässäsi varsin maltillisesti ja vetäytyi hyvin nopeasti matalaan puolustusblokkiin.

Defensiivinen ottelusuunnitelma näkyi selvästi muun muassa yksittäisten pelaajien suorituksissa. Esimerkiksi Unitedin oikealla laidalla yleensä hyvin hanakasti laidaltaan ylöspäin nouseva laitapuolustaja Antonio Valencia pitäytyi tällä kertaa hyvin matalalla eikä noussut tukemaan hyökkäyksiä.

Tämä näkyi myös oikean laidan laitapelaaja Henrikh Mkhitarjan pelaamisessa. Hän pysyi hyvin leveällä omalla laidallaan eikä leikannut sieltä keskustaan (kuten Unitedin oikea laitapelaajat yleensä) tehdäkseen tilaa Valencian laitanousuille.

Ilmeisesti Mourinhon viesti oli ennen ottelua kuulunut, että laitapuolustajien täytyy kontrolloida ensisijaisesti omia vastustajiaan ja estää näiltä mahdollisuus päästä juoksemaan puolustuslinjan selustaan laidoilta.

Myös vieraiden vasemmalla laidalla aktiivisuus ylöspäin oli varsin hillittyä. Matteo Darmianin ja Anthony Martialin yhteiset kombinaatiot olivat vähissä ja varsinkin ranskalaislaitahyökkääjä pelasi selvästi totuttua puolustavammassa roolissa.

Unitedin ottelusuunnitelmasta kertoo muun muassa myös se, että ensimmäisen pidemmän pallonhallintajakson se sai Cityn alueelle vasta 38 minuutin pelin jälkeen.

Cityn haasteet murtautumisessa

Kuten tällä kaudella on jo monen joukkueen osalta todettu, on matalaa blokkia vastaan hyökkääminen vaikeaa. Vaikeaa se on myös Citylle – varsinkin sellaista blokkia vastaan, joka koostuu hyvin kollektiiviseen toimintaan organisoiduista laadukkaista yksilöistä.

City näyttää ajoittain varsin selkeästi aikaisempien vuosien Pep Guardiolan joukkueelta. Se yrittää hyödyntää pystysuuntaisia in/out-syöttöjä, joita pelataan vastaanottaville pelaajille negatiiviseen asentoon. Tarkoituksena on saada vastustajan puolustajat liikkumaan kohti palloa ja täten muodostaa tilaa näiden selustaan.

Negatiivisessa asennossa olevan hyökkääjän liike kohti palloa tuo selän puolelta vartioivaa puolustajaa mukanaan. Hyökkääjä pudottaa pallon yhdellä kosketuksella joko alaspäin tai lateraalisti sivuun.

Pallollisen pelaajan tehtävänä on reagoida pystysyötöllä hyökkääjän vastaliikkeeseen palloa kohti. Hyökkääjän pystysuuntainen liike kohti palloa toimii tässä tapauksessa triggerinä murtautumiselle. Tällöin toinen hyökkääjä pyrkii tekemään juoksun palloa kohti liikkuneen puolustavan pelaajan selustaan, jonne haetaan nopeasti syöttöä.

City onnistui näissä muutaman kerran muun muassa Agüeron taholta. Hän liikkui aktiivisesti linjasta vastaan kohti palloa, mutta jäi tässä hieman yksin. Argentiinalainen olisi kaivannut lisää tukea muun muassa De Bruynelta, joka ajelehti liiaksi laidalle.

Kun kymppialueelta ja taskuista puuttui liikkeitä, City alkoi hieman hätäillä murtautumisessaan ja joutuikin turvautumaan aika paljon kaukolaukauksiin. Tätä voidaan tietenkin pitää Unitedin kannalta merkkinä onnistuneesta puolustustyöskentelystä, sillä Guardiolan joukkueita ei ole yleensä pidetty kovinkaan hanakoina laukojina rangaistusalueen ulkopuolelta.

Muutokset

Guardiola jaksoi kärsivällisesti jauhaa varsin pitkään tekemättä mitään muutoksia. Unitedin osalta Mourinho näytti tyytyvän pisteeseenkin – varsinkin Fellainin ulosajon jälkeen. Portugalilainen pimitti vaihtojaan ottelun viimeiselle kympille.

Gabriel Jesusin sisääntulo piristi kotijoukkueen hyökkäämistä. Cityllä alkoi tässä vaiheessa olla riittävästi pelaajia keskisektorilla, jotta uhan tuottaminen matalalla istuvaa United-muotoa vastaan oli mahdollista.

Paikalliskohtaaminen ei noussut tälläkään kertaa ennakkokaavailujen tasolle.

Vierailijoiden ajauduttua Fellainin hölmöilyn vuoksi alivoimalle, City panosti rohkeammin hyökkäykseen ja jätti ainoastaan Tourén kontrolloimaan keskustaan. Fernandinho nousi näin ollen ottelun loppua kohden miltei toiseksi hyökkääjäksi Agüeron seuraksi. Jesus operoi eräänlaisena valeysinä liikkuen taustalta hanakasti pystyyn.

Mourinhon reagointi ottelussa jäi oikeastaan kahteen peilivaihtoon (vaihdosta tullut pelaaja samaan rooliin) sekä Fellainin kentältäpoiston paikkailuun.

Loppupohdinta

Manchesterin odotettu paikalliskohtaaminen ei noussut tälläkään kertaa ennakkokaavailujen tasolle.

Mourinho lähestyi ottelua hyvin defensiivisesti ja onnistui tässä kohtaa ottelusuunnitelmassaan varsin hyvin. Se pystyi eliminoimaan Cityn uhkan murtautumistilanteissa varsin mallikkaasti ja kotijoukkue joutui turvautumaan useisiin kaukolaukauksiin.

Guardiolalle ei varmasti tullut yllätyksenä se, että Mourinhon ryhmä halusi kontrolloida peliä pallottomana. Espanjalaisluotsi pyrki kääntämään asetelman edukseen vyöryttämällä vahvalla pallollisella kontrollilla pitkiä hyökkäyksiä Unitedin matalaa blokkia vastaan. City ei kuitenkaan kyennyt löytämään tarpeeksi oikeanlaisia kombinaatiota vieraiden muodon liikuttamiseen ja täten tilojen muodostamiseen.

Unitedin laitapuolustajat pelasivat hyvin matalalla ja laitapelaajien (Martial, Mkhitarjan) antama tuki puolustussuuntaan eliminoi Cityn nopeiden laitapelaajien (Leroy Sané & Raheem Sterling) uhan.

Keskisektorissa taas City-pelaajien optimaaliset liikkeet taskuihin olivat liian harvassa ja todellinen uhka murtautumiselle sieltä jäi näin syntymättä.

Kimmo Kantola
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.