Kommentti: Siirtomarkkinat Manchester Cityn näytöstä – Pep Guardiolalla ei enää mitään tekosyitä

Manchester City on Valioliigan mestarisuosikki numero yksi.

Kyllä. Tähän tulokseen on pakko tulla. Chelsean mestaruusjuhlat alkavat olla vain etäinen muisto, kun jokseenkin kaikki joukkueet ovat jo aloittaneet harjoituspelikautensa, eikä sarjankaan alkuun ole kuin muutama viikko. Ja kun menestysmahdollisuuksia peilaa suurseurojen toimintaan siirtomarkkinoilla, voi juuri Cityn todeta saaneen lähes kaiken haluamansa.

Pep Guardiola on yksi maailman ylistetyimmistä ja menestyneimmistä valmentajista, mutta viime kausi oli miehen uralla ensimmäinen, josta ei jäänyt käteen pokaalin pokaalia. Guardiolan kauden alku oli hurja, kun City voitti 10 ottelua putkeen, mutta harmaina talvikuukausina ote lipesi ja ero mestari-Chelseaan venähti lopulta 15 pisteeseen.

Guardiola sai viime kaudella ohjaukseensa joukkueen, jonka olivat pitkälti rakentaneet aivan muut miehet. Etenkin puolustuspelin kanssa Cityllä oli suuria vaikeuksia, ja välillä tuntuikin, ettei joukkue onnistu millään pelaamaan nollapelejä. Maali tai kaksi eteen vastustajalle teki voittamisesta liian vaikeaa.

Rajuimmin Cityn puolustusta kuritti Mestarien liigan neljännesvälierävastus Monaco, joka heilutti taivaansinisten verkkoa kahdessa ottelussa peräti kuusi kertaa. Olikin Cityltä uskomaton venyminen, että Monacon puolivälieräpaikka ratkesi vasta vierasmaalisäännöllä.

Kantaako seurajohdon kärsivällisyys koko kauden yli?

Cityn pelilliset ja ennen kaikkea tulokselliset näytöt olivat aika ajoin niin kehnoja, että Guardiola tunnusti itsekin, että jos homma olisi tökkinyt samoin Barcelonassa tai Bayernissa, olisivat potkut olleet selviö. Cityn johtoporras on kuitenkin vakuuttanut antavansa Guardiolalle aikaa.

Kysymys kuuluukin, kuinka pitkään? Sheikit lupailivat jo talven aikana, että kesän markkinoilla Guardiola saa rellestää, ja niin hän on totisesti tehnytkin. Pelimerkkejä on syydetty niin tuhottomasti pelilaudalle, että tältä kaudelta on pakko tulla edes jonkinlainen pokaali, tai muuten voisin vannoa Pepin saavan kenkää. Rima saattaa kulkea jopa valioliigamestaruuden kohdalla.

Jo talvella heiteltiin ilmoille hurja ajatus, että Guardiola panisi uusiksi koko laitapuolustuksensa. Siihen oli silloin vielä vaikea uskoa, mutta nyt siitä näyttää tulevan totta. Pablo Zabaleta, Bacary Sagna, Gaël Clichy ja Aleksandar Kolarov ovat kaikki laadukkaita ja ansioituneita puolustajia, mutta koko joukko oli alkanut vanheta ja hidastua.

Guardiolan joukkueissa on aina ollut nopeajalkaisia, peliälykkäitä ja hyvin syötteleviä moderneja laitapakkeja. Juuri sellaisia ovat ME-hankinnat (arviot puolustajien siirtosummista vaihtelevat hieman) Kyle Walker ja Benjamin Mendy. Walker ja Mendy eivät kerta kaikkiaan saa kostautua hutihankinnoiksi.

Guardiola hehkutti keväällä vuolaasti sitä, kuinka syvän vaikutuksen Monaco häneen oli tehnyt. Ei olekaan ihme, että tärkeimmät hankinnat haettiin juuri sieltä. Todella suurta roolia on tarjolla myös keskikentän Bernardo Silvalle, jonka toivotaan tarjoavan pelinrakenteluun yhä lisää vaihtoehtoja.

Cityn keskikenttä näyttää toki muutenkin kadehdittavan laadukkaalta. Kevin De Bruyne, Leroy Sané, Raheem Sterling ja David Silva ovat sähäköitä ja luovia pelaajia, joista etenkin ensimmäiset kolme vielä todella kehityskypsässä iässä.

Tarvitsevatko Gabriel Jesus ja Kompany varamiehen?

Tilanteita syntyi toki jo viime kaudella mukavasti, mutta viimeistely olisi saanut olla parempaakin. Sergio Agüero lämpeni oikeastaan vasta kilpailutilanteen alla, ja tuon kilpailutilanteen synnyttänyt tammihankinta Gabriel Jesus vaikuttaa puolestaan jo nyt todella loukkaantumisherkältä pelaajalta. Potentiaalia kaksikolla on olla vaikka koko Valioliigan vaarallisin ja tehokkain kärkipari.

Mitä loukkaantumisherkkyyteen tulee, Vincent Kompanyn nimeä ei voi jättää mainitsematta. Belgialainen joukkueen kapteeni esitti heti loppukeväällä todella kypsiä otteita pitkän pelaamattomuuden jälkeen, mutta millähän ilveellä Kompanyn saisi pysymään kasassa? Guardiolalta olisi yltiöoptimistisen tyhmänrohkeaa olla hankkimatta Kompanylle edes jonkinlaista korvaajaa.

Kenties mielenkiintoisin uusi nimi on kuitenkin tolppien väliin Benficasta ostettu Ederson. Brassivahti on maailmalle varsin tuntematon nimi, mutta niin vaan hän vei Gigi Buffonilta tittelin maailman kalleimpana maalivahtina.

Claudio Bravon tötöilyt maksoivat Citylle viime kaudella pisteitä, mutta Pepille riitti pitkään, että Bravo on ”hyvä jalalla”. Sama listataan myös Edersonin päävahvuudeksi, mutta raporttien mukaan häneltä on nähty myös paljon halpoja virheitä tai liian varhaisia maihin menoja.

200 miljoonan puolustuksen on pakko onnistua

Oli miten oli, siirtoikkuna on ollut Cityn kannalta menestys. Silvan siirron se vei maaliin tyylillä ja huomaamatta, eikä City ole joutunut luopumaan yhdestäkään Guardiolalle tärkeästä pelaajasta. Sivu suun meni oikeastaan vain Dani Alves, mutta parhaimmillaan Walkerista voi olla isoa useammaksi vuodeksi kuin brassista olisi ollut.

Cityn rahankäyttö on ollut ennätyksellistä, sillä vielä koskaan ei yksi seura ollut pannut palamaan yli 200 miljoonaa puntaa samassa siirtoikkunassa. Cityn puolustuslinjan (Walker-Otamendi-Stones-Mendy) siirtosummien yhteisarvo puolestaan on 210 miljoonaa euroa. Tuonhintaisella puolustuksella ei vain ole lupaa epäonnistua.

Pep Guardiola sai harjoitella Valioliigassa jo vuoden, ja tässä siirtoikkunassa hän on saanut kaiken haluamansa. Paineet ovat nyt Pepillä, sillä jos homma ei toimi vieläkään, syypää löytyy peilistä.