Kuuden ottelun voitottomassa putkessa tuskaileva Everton on kokenut nyt neljä peräkkäistä tappiota yhteismaalierolla 0–12, kun kaikki kilpailut huomioidaan. Edellinen voitto tuli elokuun puolivälissä.

Valioliigan sarjataulukossa sijoitus on valahtanut jo putoamisviivan huonommalle puolelle, mutta todellinen pohjakosketus oli viime viikon 0–3-tappio Atalantan vieraana Eurooppa-liigassa. Kotijoukkue toki pelasi erittäin vahvan ottelun, mutta se oli anteeksiantamatonta, että Everton näytti pahimmillaan Kakkosliigan tasoiselta joukkueelta.

Hätäisimmät saattaisivat näyttää manageri Ronald Koemanille jo ovea. Viimeisin ottelu tuotti neljän maalin tappion Old Traffordilla. Vaikka loppunumerot ehkä muuta vihjaavatkin, kamppailu oli todellisuudessa tasainen ja jännittävä. Ilman maalivahti David de Gean muutamaa huipputorjuntaa maalin johtoasemassa Manchester Unitedin voitto olisi ollut uhattuna.

Mourinholta painetta mediapelillä

Ovela José Mourinho tuntui saavan Koemanin pasmat sekaisin toteamalla sunnuntain pelin ottelulehtisessä, että United ”kohtaa yli 140 miljoonaa puntaa kesällä käyttäneen joukkueen, joka haluaa varmistaa vähintään paikan TOP 4:ssä”.

Ottelun jälkeen Koemanin vetoomus oli lyhykäisyydessään se, että ”olkaa ihmiset realistisia, me tarvitsemme aikaa”. Nettokulutushan ei ollut lähelläkään Mourinhon mainitsemaa summaa, sillä liverpoolilaisseura myi Romelu Lukakun jättisummalla Unitediin. Ja kyllä portugalilainen sen hyvin tietää, ettei Evertonilla liene ainakaan vielä tällä kaudella asiaa neljän parhaan joukkoon. Huippu-urheilussa tavoitteiden pitää kuitenkin olla korkealla.

Kannattajien on syytä olla huolissaan Evertonin peliesityksistä ja -ilmeestä. Vaikka viime viikkoina otsikoissa ovat olleet pahat kömmähdykset puolustuspäässä, kenties se suurin ongelma löytyy kuitenkin hyökkäysosastolta.

Kärjessä Lukakun kokoinen aukko

Kannattajien on syytä olla huolissaan Evertonin peliesityksistä ja -ilmeestä. Vaikka viime viikkoina otsikoissa ovat olleet pahat kömmähdykset puolustuspäässä, kenties se suurin ongelma löytyy kuitenkin hyökkäysosastolta. Kärjessä on Lukakun kokoinen aukko – joka muuten on valtava. Jotakin on keksittävä, jotta syvällä makaava ja liian usein hampaattomalta näyttävä joukkue olisi jatkossa suurempi uhka vastustajilleen. Vastahyökkäyksetkään eivät vakuuta.

Everton on tehnyt Gylfi Sigurdssonin, Michael Keanen, Davy Klaassenin ja Jordan Pickfordin kaltaisia mainioita hankintoja, mutta joukkueen hitsautuminen yhteen vie jonkin aikaa.

Kausi alkaa nyt

Koeman ei ole huono manageri, ja tärkeää on muistaa se, että sinipaitojen alkuohjelma on ollut luultavasti koko liigan vaikein. Neljässä edellisessä pelissään se kohtasi Manchester Cityn, Chelsean ja Manchester Unitedin vieraissa sekä Tottenhamin kotona. Oman arvioni mukaan juuri nuo neljä joukkuetta muodostavat kärkinelikon tällä kaudella.

Koeman toivoi aikaa, mutta jalkapallossa sitä ei valitettavasti ole tarjolla. Herätystä ja tulosta kaivataan nopeasti, ja siihen avautuukin loistava mahdollisuus. Everton pelaa seuraavasta seitsemästä ottelustaan peräti kuusi kotikentällä, eivätkä tulevat vastustajat ole samaa tasoa kuin edellisissä peleissä. Koemanin miehistön kausi alkaa tavallaan nyt. Lokakuun lopulla olemme paljon viisaampia tämän kauden Evertonin suhteen.