Kommentti: José Mourinho käyttää Donald Trumpin oppeja – huijaa omia fanejaan minkä ehtii

Manchesterin derby päättyi jonkinlaiseen joukkueiden väliseen kahakkaan pukuhuoneilla.

Osallisina olivat tämän hetken tietojen mukaan Man Unitedista José Mourinho ja Romelu Lukaku, Man Citystä Ederson ja Mikel Arteta. Jos brittilehdistön tiedot pitävät paikkansa, rähinän aloitti Mourinho ja vastapuolelta isoin riitapukari oli Ederson, joka tiettävästi kaatoi Mourinhon päälle maitoa (lue lisää tästä).

Ovelaa Mourinholta. Nyt lehdissä puhutaan maito-gatesta ja joukkueiden välisestä rähinästä. Mourinho ottaa osumat panssariinsa, joka kestää terävimmänkin kynän solvaukset.

Tämä on sinänsä ihan tuttua Mourinhoa. Eikä vain Mourinhoa. Informaatiosodankäynti (jos näinkin vakava termi tässä yhteydessä sallitaan) on tämän hetken trendi maailmalla. Kun tehdään jotain arveluttavaa tai pärjätään heikosti jossain, halutaan huomio kääntää muualle. Siinä Mourinho on loistava. Mourinho toimii tässä suhteessa aivan kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Usein lehdistö menee muun muassa Trumpin, Mourinhon ja Venäjän valtiollisten toimijoiden asettamiin informaatioansoihin. Päädytään puhumaan paljon enemmän harhautuksesta kuin siitä, mistä alun perin piti puhua. Yritetään nyt kuitenkin nähdä metsä puilta.

Man Unitedista tullut altavastaaja

Valioliiga on kovatasoisempi kuin moneen vuoteen. Manchester City tietysti paahtaa ylivoimaisessa johdossa, mutta myös Chelsea, Tottenham, Liverpool ja Arsenal ovat kilpailukykyisiä. Valioliigan suurin ja kuuluisin, Manchester United, joutuu kilpailemaan tasapäisesti muiden kanssa – vaikka pelaajahankintoihin on satsattu satoja miljoonia puntia viime vuosina.

United-yhteisö on tottunut siihen, että oma joukkue hallitsee pelejä – ajoittain suvereenistikin. Kun katsotaan Unitedin ihan vaikka tämän kauden otteluita muita isoja vastaan, jokin ei täsmää. United on nimittäin ollut kerta kerrasta altavastaaja.

Man United on nyt kohdannut kaikki TOP 6 -joukkueet kerran. Arsenalista ja Tottenhamista voitot, Liverpoolista tasapeli, Chelsealle ja Man Citylle niukat tappiot. Sehän on mennyt ihan hyvin! Vai onko?

Puhuttelen nyt teitä, United-fanit: José Mourinho huijaa teitä.

Te, United-fanit, olette tässä näytelmässä ne Virginian hiilikaivostyöläiset. Ne, jotka sokeasti äänestivät Trumpia, koska hän sanoi oikeat sanat. Todellisuus on toinen. Siinä missä Trump heikentää muun muassa verotus- ja terveydenhoitopäätöksillään nimenomaan hiilikaivostyöläisten arkea, Mourinho ajaa Unitedin päin seinää.

Ja aivan kuten Trump verhoilee asiat eliitinvastaiseksi taisteluksi, fake newsiksi ja demokraattien ajojahdiksi, Mourinho käyttää omia hämäyskeinojaan. ”On ollut loukkaantumisia, vaikka minähän en koskaan loukkaantumisista puhu” (ja sitten puhuukin taas). ”Selvä pilkku jäi viheltämättä.” ”PSG:ssä on taikaa.” ”Man United ei ole viimeinen seurani.”

Todennäköisyyksiä vastaan ei voi taistella

Palataan niihin TOP 6 -peleihin. Kun avataan jokainen peli erikseen, havaitaan että United on joka kerta hävinnyt pallonhallinnan. Pallon pitäminen on ensimmäinen merkki suurseurajalkapallosta.

Parhaimmillaan United on päässyt pallonhallinnassa lukemaan 46. Se tapahtui vieraspelissä Chelseaa vastaan. Pahimmillaan Unitedin pallonhallinta oli Arsenalia vastaan: 24,9 prosenttia. 24,9! Eilisessä kotipelissä Man Cityä vastaan United hallitsi palloa 35,2-prosenttisesti. Siis kotona, Unelmien Teatterissa, ”ikuista pikkuveljeään” vastaan. Pikkuveli on tainnut kasvaa isoksi, ja Unelmien Teatteri taitaa olla enää pelkkä Teatteri.

Nyt joku viisas tietysti vetää herneen nenäänsä ja tiuskahtaa, ettei pallonhallinnalla pelejä voiteta. Että ei se kerro mitään laukauksista ja maalipaikoista.

No, katsotaan sitten laukauksia. Jokaisessa TOP 6 -ottelussa United on hävinnyt laukaukset. Jokaisessa.

Vielä paremmin tehtyjen maalien kanssa korreloi maalia kohti suuntautuneet laukaukset, joten katsotaan seuraavaksi niitä. Sama tulos: United on hävinnyt jokaisessa TOP 6 -pelissä maalia kohti suuntautuneet laukaukset.

Rumin turpasauna tuli Arsenalia vastaan. Gunners voitti maalia kohti suuntautuneet laukaukset 16-4 ja kolisutti kerran maalipuita. United-fanit hehkuttavat 3-1-voittoa, ja hienoahan se heidän näkökulmastaan oli. Mutta luulisi vähintään Mourinhon itse tietävän, että hänen joukkueensa jäi pelillisesti täysin Arsenalin jyräämäksi. Arsenalin, jota luotsaa modernin jalkapallon kärryiltä jo hyvän aikaa sitten tipahtanut Arsène Wenger.

Samalla tavalla United hävisi Liverpoolia vastaan laukaukset 6-19 ja maalia kohti suuntautuneet 1-5. ”Mahtava 0-0-tasapeli”, saattoi United-yhteisön jäsen hehkuttaa. Isommassa kuvassa totuus on vähän karumpi: tämä laiva on menossa karille.

Unitedin saldo TOP 6 -peleistä on siis 2 voittoa, 1 tasapeli ja 2 tappiota. Pidemmällä aikavälillä saldo ei tästä ainakaan parane. Todennäköisyyksiä voi jonkin aikaa uhmata (kuten Leicester teki toissa kaudella), mutta niitä vastaan ei voi taistella. Jossain kohtaa todennäköisyydet ottavat vallan. Se on aika sama, mitä tuohon yrittää kitistä vastaan, koska niin se vain on.

United-fanit, tätäkö haluatte?

Manchester United on Valioliigassa toisena ja joukkue voitti alkulohkonsa Mestarien liigassa. Pyyhkii siis aika mukavasti, vai?

Tämän kirjoituksen perusteella minut todennäköisesti leimataan United-vihaajaksi, mutta siitä tässä ei suinkaan ole kysymys. Kyse on Mourinhon bluffin paljastamisesta.

Liian usein lehdistö ja osittain sen takia fanit joutuvat Mourinhon (ja Trumpin, Putinin ynnä muiden) ansoihin. Ei nähdä todellisuutta, koska jokin vetää huomion muualle.

[readmore from=mielipide]

Mourinho vaikuttaa terävältä kaverilta. Hän todennäköisesti tietää itse varsin hyvin, että United on tällä hetkellä kärkijoukkueiden keskuudessa se rasittava pikkuveli, joka pää punaisena yrittää pysyä isompien peleissä mukana. United ei tällä hetkellä ole se pihapelien vanhin poika, joka määrää joukkueet ja sanoo, miten edetään.

Jäljelle jää muutama kysymys. Miksi Mourinho alun perin valittiin tehtävään? Jos vain vakauttamaan seura kaaoksen jälkeen, miksi nyt puhutaan pitkästä jatkosopimuksesta? Ja kääntäen: riittääkö seurajohdon kärsivällisyys jos ei pokaaleita tule? Entä kuinka pitkään Mourinho voi omia fanejaan huijata? Haluavatko United-fanit ylipäätään nähdä totuutta? Onko voittaminen keinolla millä hyvänsä tärkeämpää kuin tapa, jolla voitto tulee?

Tai oikeastaan pitäisi puhua tasapelin hakemisesta keinolla millä hyvänsä. Koska sitähän Mourinho tekee TOP 6 -joukkueita vastaan, myönsi hän sitä tai ei. Ehkä onkin tapahtunut laskuvirhe? Silloin kun Tottenham ja etenkin Man City olivat vielä pienempiä, ajatusmalli jossa isoilta haetaan tasuri ja muut voitetaan, oli ihan ok. Mutta nyt se ei oikein enää toimi, kun isoja on niin paljon.

United-legenda Éric Cantona sen hiljattain sanoi osuvasti. Cantonan mukaan Mourinhon pelitapa ei ole Unitedin identiteetin mukainen.

Onko identiteetille enää sijaa Man Unitedissa? Vai haetaanko pikavoittoja sieltä, mistä niitä on haettavissa?

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila