Chelsea-Barcelona 1-1. Lisäksi Chelsealle kaksi tolppakutia. Barcelonan maalikin syntyi Chelsean omasta virheestä.

Moni piti ottelun alla Barcelonaa ylivoimaisena ennakkosuosikkina. Miten tässä siis näin kävi? Miten Chelsea onnistui yllättämään Barcelonan?

Esitän vastakysymyksen: oliko siinä mitään yllättävää? Tavallaan kyllä, mutta tavallaan ei niin mitään.

Se tiedettiin jo ennakkoon, että Antonio Conte on erinomainen yksittäisen ottelusuunnitelmien tekijä. Ja sekin tiedettiin, että Conte on pelifilosofialtaan ennen kaikkea puolustusvoittoinen valmentaja. Kun vielä kolmen puolustajan linjalla pelaamista on harjoiteltu yli 1,5 vuotta ja pelaajamateriaali sopii erinomaisesti vastaiskuihin, Barcelona oli ja on Chelsealle kerrassaan loistava vastustaja.

Missään ei ole tilaa

Barcelonan pelaamisessa laitapakit nousevat hyvin paljon – käytännössä vastustajan päätyyn asti. Luis Suárez on usein yksin boksissa, toinen keskikenttämies tekee ajoittain pystyjuoksuja ja Lionel Messi hakeutuu taskuihin.

Chelsean eilinen 5-4-1-muoto sopii Barcelonaa vastaan kuin nakutettu. Wingbackit ottavat Barcelonan laitapakit pois, mutta edelleen omaan boksiin jää selvä miesylivoima (3v1 tai 3v2). Näin saadaan pidettyä Suárez kurissa ja linjasta voi vielä irrota yksi pelaaja Messiä vastaan.

[readmore from=Chelsea]

Messiltäkin loppuu kokonaan tila kesken, kun Chelsean kaksi alinta linjaa pelaa lähellä toisiaan. Molemmilla laidoilla on kaksi pelaajaa ja keskikaistalla peräti viisi.

Samalla Conte teki erittäin fiksut pelaajavalinnat otteluun. Cesc Fàbregas kontrolloimaan palloa sen verran kuin palloa nyt Barcelonaa vastaan voi kontrolloida. Wingbackeiksi luotettavat laitakaistaravurit ja hyökkäyskolmioon pelkkää nopeutta ja ketteryyttä.

Conte osoitti, että ei Barcelonan mikkihiiriä vastaan tarvitse lyödä kentälle hirviöitä. Paljon tehokkaampi tapa voi olla nopeat, tekniset pelaajat, jotka kykenevät kääntämään riistot nopeasti vastahyökkäyksiksi.

Conten filosofia sopii altavastaajafutikseen

Valioliigassa on tällä hetkellä hauska paradoksi. Tästä varmaan tulee palautetta, mutta sanotaan silti: vain Man Cityllä, Tottenhamilla ja Arsenalilla on valmentajat, jotka filosofialtaan sopivat suurseuroihin. Arsenal tosin varauksella, sillä Arsène Wengerin organisointikyky taas ei suurseurafutikseen riitä.

Olennaista on, että Chelsean, Liverpoolin ja Man Unitedin valmentajat sopivat paremmin altavastaajafutikseen. 1: maalia ei päästetä. 2: isketään ennen kaikkea nopeilla hyökkäyksillä.

Conten, Jürgen Kloppin ja José Mourinhon on tällä hetkellä hyvin vaikeaa voittaa sarjamuotoista kilpailua, jossa kolmikko joutuu peluuttamaan liian usein sellaista peliä, joka ei ole heille ominaista. Sen sijaan turnausmuotoinen kilpailu sopii näille herroille aivan erinomaisesti – ja mitä kovempi pallonhallintavastus, sitä parempi.

On se näkynyt kotimaassakin. Chelsea on saavuttanut hyviä tai kohtuullisia tuloksia (voittoja, tasapelejä ja korkeintaan yhden maalin tappioita) KAIKISSA tämän kauden otteluissaan niitä isoja joukkueita vastaan, joissa se voi pelata ”omaa” futistaan.

Miten omat fanit suhtautuvat?

En osaa sanoa, mitä mieltä Chelsean kannattajat ovat siitä, että omalla stadionilla peruutetaan bussi omaan boksiin. Todennäköisesti jotain West Bromia vastaan sitä ei hyväksyttäisi. Mutta Barcelonaa vastaan se todennäköisesti hyväksytään, koska Barcelonaa pidetään niin hyvänä.

Ei ole painetta siitä, että meneekö tämä nyt oikein. Voidaan ihan vapautuneesti pelata juuri sitä peliä, jota valmentaja haluaa pelata. Se on kääntäen ihan sama Barcelonalla. Jos Barcelona yrittäisi Camp Noulla vastaiskutaktiikkaa, ei sitä hyväksyttäisi. Siksi(kin) Barcelonan on hallittava palloa ja hyökättävä, jolloin sopii vain toivoa, että vastassa on siihen pelitapaan sopiva vastustaja.

Eli sanotaan nyt vielä: Barcelonaa vastaan hyvän tuloksen saavuttaminen ei sittenkään ollut Contelta ja Chelsealta mikään yllätys. Mestarien liigan voittaminenkaan ei ole mikään mahdoton ajatus. Tavallaan se olisi paljon pienempi yllätys kuin Valioliigan voitto.

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila