Näkökulma: Uuden ja vanhan kohtaaminen – Onko José Mourinhon päivät luetut?

Suuria taiteilijoita ihaillaan yleensä heidän luovuudestaan ja epäortodoksisesta ajattelusta. Harva jakaa Pablo Picasson kanssa samaa näkemystä siitä, miltä maailma näyttää. Harva myöskään näkee jalkapallokenttää, kuten Lionel Messi. Kentän laidalla peliä havainnoidaan yhtä lailla eri kulmista. Kaikessa on kyse perspektiivistä.

Olemme kaikki varttuneet eri ympäristöissä, uskomme ja koemme asioita eri tavalla. Kaksi kokemusta ei ole koskaan identtisiä. Ei edes kaksosilla. Mieltymykset musiikkia kohtaan ovat erilaisia, kulutamme vapaa-aikaamme eri tavoin, ja koko ymmärryksemme maailmasta näyttää hieman erilaiselta.

Kenen perspektiivistä?

Tiistai-iltana käydään kilpailuista kauneinta, Mestarien liigan pudotuspelejä. Unelmia, pelkoja, panoksia. Primitiiviset vaistot kukkivat tässä ympäristössä. Tempo on yleensä sen mukaista. Valmentajan on keksittävä jotain alakynnessä tai jatkopaikka valuu tuskallisen hitaasti käsistä. Draamaa, aitoutta ja raakoja tunteita. Mieleenpainuvia elämyksiä.

Tämä kaikki toki riippuu luonnollisesti siitä, keneltä kysyy. Jollekin RB Leipzig – Tottenham ei tarkoita yhtään mitään. Tuskin edes koko kilpailu. Tunnustan, että itselleni se tarkoittaa paljon. Oppitunteja on tarjolla jatkuvalla syötöllä. Mikään muu ympäristö ei opeta tai stimuloi vastaavalla tavalla jalkapallossa.

Selkä seinää vasten oleva José Mourinho kiinnostaa aina. Hänen on pakko hyökätä enemmän. Puolustaa kunniaansa, aivan kuten ahdistettu eläin. Uuden koulukunnan kirkkain tähti Julian Nagelsmann ei ole myöskään luopumassa periaatteistaan, joten kaksi voimaa kohtaavat.

Ohessa xG-plot ensimmäisestä ottelusta. Näette siis kuinka maaliodottamaa kertyi läpi ottelun. Leipzig hallitsi ottelua ja Tottenhamin parhaat tilanteet tulivat 75 minuutin jälkeen, kun oli pakko hyökätä tappioasemassa. Samalla ottelun kuvalla Leipzigin voittoprosentti on noin 65 ja Tottenhamin vain 12.

Between The Posts

@BetweenThePosts

A classic high octane Leipzig performance proved far too much for a pinned-back Mourinho side. Superior ball retention and a general ease of passage through Spurs’ shape were decisive in creating key openings.

@ThatGooner broke the game down here ---> betweentheposts.net/tottenham-hots…

15

0

2:54 PM · Feb 20, 2020

Filosofioiden kohtaaminen

Jalkapallo on yksinkertainen peli. Voittaakseen otteluita pitää tehdä maaleja. Kauneimmillaan jalkapallo on leikkiä, itsevarmaa sellaista. Hieman enemmän totiseksi se muuttuu, kun pitäisi puolustaa. Haluat takaisin omasi. Kollektiivina pitäisi säilyä kurinalaisesti kasassa, mutta se ei tarkoita etteikö samoja elementtejä olisi olemassa. Varsinkin laitapakit ja laitahyökkääjät pääsevät leikkimään kissaa & hiirtä toisiaan vastaan.

Jos purkaa aihetta atomeiksi, niin tasapaino puolustaessa tarkoittaa oikeastaan yhtä kahdesta asiasta: joko puolustat syvällä ja lähellä omaa maalia tai koitat pysyä aktiivisena ja koitat pitää pelivälineen itselläsi.

Jälkimmäisessä ajatuksena on voittaa pallo mahdollisimman nopeasti takaisin. Toteutuksessa käytetään työkaluja kuten gegenpressing, eli vastaprässi – tai vaihtoehtoisesti välitöntä painetta, kun itse hukkaa pallon. Pep Guardiolalla oli käytössään 4-5 sekunnin sääntö Barcelonassa ja Liverpool iskee kiinni kuin yleinen syyttäjä kaikessa kauneudessaan.

Toinen tyyli on aktiivinen ja toinen on reaktiivinen. Struktuuri on kuitenkin kaiken keskiössä molemmissa. Naglesmannin Leipzig on organisoitu lähes aina pelin neljässä vaiheessa (pallollisena, pallottomana, off. suunnanmuutos, def. suunnanmuutos), ja se on hänen ajattelunsa kulmakivi. Sanon myös täysin kaunistelematta, että Tottenham ei ole onnistunut yhdessäkään näistä neljästä vaiheesta kuluneella kaudella.

Koulukuntien kohtaaminen

Pragmaatikko vastaan optimisti. Toinen haluaa minimoida riskit ja on onnistunut objektiivisesti katsottuna siinä usein. Toinen rakentaa nopeasti ja panostaa jatkuvuuteen. Seurat kuten valmentajat. Julian Nagelsmann on 31-vuotias wunderkind, joka nuoresta iästään huolimatta uskoo vahvasti myös muihin nuoriin. Todennäköisesti juuri siksi. Hän sai itse mahdollisuuden 28-vuotiaana ja on kaikkien aikojen nuorin valmentaja Bundesliigassa sekä nuorin valmentaja Mestarien liigan pudotuspeleissä. Kehitystä on ollut uskomattoman kaunista seurata.

Nagelsmann tuo osittain mieleen nuoren Mourinhon nopean nousun suhteen. Pelillistä yhteisymmärrystä heillä ei kuitenkaan ole. Nagelsmann muistuttaa huomattavasti enemmän Guardiolaa tyylillisesti ja he kommunikoivat säännöllisesti keskenään erilaisista ongelmista pelissä ja niiden mahdollisista ratkaisuista. Molemmat elävät ja hengittävät jalkapalloa ja koittavat päästä ongelmien juurelle. Heitä yhdistää polttava halu jatkuvasti keksiä uutta ja parantaa olemassa olevaa.

Nagelsmannin organisoidun struktuurin tärkeimpiä elementtejä ovat laukaukset. Juju tässä piilee siinä, että jos päättää hyökkäyksen laukaukseen, niin on huomattavasti helpompaa organisoitua muodoksi lyhyessä ajassa. Ei tarvitse myöskään tehdä niin paljon repiviä juoksuja puolin ja toisin ja samalla välttää ”villi länsi” -jalkapallon.

Tämä on usein peliä pallon kautta hallitsevien joukkueiden kryptoniitti. He menettävät kontrollin. Yhtäkkiä pelataan vankilasäännöillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi laukoa huonoilta sijainneilta, päinvastoin. Nagelsmannin filosofiaan kuuluu aggressiivisesti saada paljon miehiä ylöspäin ja suurin osa laukauksista tulee boksin sisältä, aivan kuten kuuluukin. Noin 80 prosenttia maaleista nimittäin tehdään boksin sisältä, eli todennäköisyydet kasvavat merkittävästi.

Onko Mourinho dinosaurus?

Näkemykset ovat subjektiivisia. Jonkun mielestä José Mourinho on häpeäksi jalkapallolle, mutta itse ihailen häntä. Hän on voittanut lähes kaiken ja on ennen kaikkea pärjännyt finaaleissa. Hän on tehnyt jotain todella oikein isoissa tilanteissa. Oppitunteja tarjolla jälleen niille, jotka niitä etsivät.

Samalla on ollut opettavaista seurata miten eri tavalla nuoremmat pelaajat reagoivat henkisesti Mourinhon viestiin, verrattuna hänen kulta-aikojensa kalustoon. Mourinho kykeni hyödyntämään taidokkaasti tunteita motivaationa aikoinaan, ja lienee turha mainita, että hänessä ja Niccolo Machiavellissa on paljon samoja piirteitä. Mourinho oli kenraali ja pelaajat olivat valmiita menemään läpi harmaan kiven hänen puolestaan. He olivat valmiita uhraamaan kaiken, jopa oman egonsa. Nykyään he eivät ole. Joten vastaus polttavaan kysymykseen:

🌐👑

@KeranenKim

1

0

11:01 AM · Mar 10, 2020

Jalkapallo ja tiede

Tämä aihealue on ollut viime aikoina syystäkin keskustelun kohteena. Miten tiedettä hyödynnetään ja onko tiede > pallit? Tietäjät tietää, mitä tarkoitan tällä. Nagelsmann on opiskellut urheilua tieteenä ja onkin aktiivinen datan puolestapuhuja. Datasta tulee myös jatkuvasti tarkempaa.

Ei pidä kuitenkaan tehdä sitä virhettä, että tarkastelee jalkapalloa tieteenä. Mutta. Samalla työkaluja on jatkuvasti enemmän tarjolla ja ne mahdollistavat meille esimerkiksi lisää tietoa ihmisen kehosta. Vammoja pystyy hoitamaan ja ennalta-ehkäisemään paremmin. Urheilijat nousevat siten vielä korkeammalle tasolle. Vauhti, kestävyys ja intensiteetti kasvavat, mutta joillain leikkimielinen asenne säilyy ennallaan. Elämä voi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan draamaa tai komediaa. Valinta on lopulta aina oma.

Meidän käyttöömme tulee myös jatkuvasti uusia työkaluja pelin analysointia varten ja on syytä kouluttaa sekä kehittää itseään myös näillä osa-alueilla. Jalkapallo ei tule koskaan kuitenkaan olemaan teknokraattista tai jotain mitä tiede puhtaasti ruokkii. Ihmisen on syytä olla aina fokuksen keskipisteenä.

Nagelsmannin yksi kuuluisimpia sitaatteja on, että: valmentaminen on 30 prosenttia valmennusta ja 70 prosenttia sosiaalista kompetenssia. Tässä monet uuden koulukunnan äijät ajavat penkkaan. Ymmärtävät teorian, mutta eivät saa käytäntöön. Samalla monet vanhat dinosaurukset eivät ole kyenneet uusimaan omaa sosiaalista työkalupakkiaan. Varsinkin, jos tulokset kääntyvät vastaan. Tasapainoilua empatian ja auktoriteetin välillä.

Tasapainoilua kollektiivin ja yksilön välillä

Lajissa kuin lajissa tulee aina olemaan poikkeuksellisia yksilöitä. Se on luonnollisesti osa lajin suolaa. Haluamme nähdä suorituksia, mitä emme ole aikaisemmin nähnyt. Toivomme jännitystä.

Cristiano Ronaldo ja Lionel Messi kykenevät yksin ratkaisemaan pattitilanteita isoissa otteluissa, mikä tuo itsessään lisää jännitystä. Ei pidä myöskään tehdä sitä virhettä valmentajana, että kahlitsee pelaajat ja tukahduttaa heidän luovuuden kukkimisen.

Jalkapallo-ottelu on tyhjä kangas ja saamme ihastella suorassa lähetyksessä minkälainen taideteos siitä syntyy. Mielenkiintoa lisää entisestään, että samaan aikaan tapahtuu useita tulkintoja taiteesta.

[readmore from=Jose-Mourinho]

Kollektiivinen ajattelu on kuitenkin eri asia. RB Leipzigin tapauksessa se kumpuaa läpi koko seuran. Akatemioista johtoportaaseen. Pakko mainita akatemia(t), koska kohta niitä on viisi ja kaikki tiet vievät Red Bull -konsernin isoimpaan tähteen, Leipzigiin. Systemaattista tekemistä ja uusi kultainen standardi seuroille.

Sivuhuomiona on myös mainittava, että hyökkäävän ja luovan, mutta kuitenkin tasapainoisen jalkapallon valmentaminen on huomattavasti haastavampaa kuin puolustus-blokin organisointi.

Tämän takia on myös välttämätöntä, että ajattelijat kuten Nagelsmann, Guardiola ja Thomas Tuchel vievät peliä eteenpäin. Muuten käy kuten arvokisoissa ja joukkueet eivät uskalla varsinaisesti prässätä vaan tyytyvät makaamaan syvällä. Tämä on myös se detalji, mikä tekee itselle Mestarien liigasta kaikista kauneimman. Et saa pelätä vaan on pakko uskaltaa. Jos epäröi, niin kolisee.

Metsästä sitä, mitä et voi koskaan tavoittaa

Julian Nagelsmann on luottamuksen mies. Tärkein luottamus on aina ensin itseensä ja tarkemmin sanottuna siihen, kuinka epätäydellinen sitä itse on. Nagelsmann on melkein pakkomielteinen. Pakkomielteinen parantamaan itseään, omaa suoritustaan. Hänellä on pakkomielle kehittää itseänsä, joukkuettaan, peliä. Kaikkea. Joskus on myös tarve alleviivata tärkeä pointti kolmesti.

[readmore from=Tottenham]

Kuvailisin itse Julian Nagelsmannia pesusienenä, ja se on mielestäni yksi isoimpia kohteliaisuuksia, mitä voi antaa. Tarkoittaen, että hän imee kaiken saatavilla olevan tiedon itseensä. Hän ymmärtää myös, että täydellisyyttä ei ole olemassa, mikä on melko lohduttava ajatus.

Aina löytyy asioita mitä voi ja pitää kehittää. Iällä ei ole merkitystä, asenteella on. Pätee valmentajiin, seuroihin, yrityksiin sekä elämään itsessään. Tällä hetkellä Nagelsmann tarjoaa taiteessaan huomattavasti enemmän inspiraatiota ja oppitunteja, kuten myös Leipzig seurana. Nuorissa on tulevaisuutta ja onkin kuvaavaa, että Red Bull -konserni panostaa nuoriin lupaaviin valmentajiin eikä haali riveihinsä yli 24-vuotiaita pelaajia.

Halvemmalla on mahdollista saada huomattavasti enemmän. Kaikessa on lopulta vain ja ainoastaan kyse perspektiivistä, näkemyksistä. Tällä hetkellä ne loistavat poissaolollaan Tottenhamilta ja Mourinholta. Vanha viisaus pätee tähänkin. Raha ei tuo rakkautta.