Näkökulma: Englantilaisesta Mestarien liigan finaalista voi kehkeytyä spektaakkeli – tältä se voi näyttää kentällä

Manchester City ja Chelsea ovat selvittäneet tiensä seurajoukkuejalkapallon suurimmalle näyttämölle, Mestarien liigan loppuotteluun. Finaali pelataan 29. päivä toukokuuta Istanbulissa. Miltä loppuhuipennus voi näyttää? Mitkä ovat lähtökohdat?

Vastakkain ovat kaksi positionaalisen pelin joukkuetta. Juego de Posiciónin rakastajille ja taktiikoiden mehustelijoille on luvassa todellista herkkua. Ajattelutavoiltaan päävalmentajat Josep Guardiola ja Thomas Tuchel ovat ainutlaatuisia vaikuttajia Euroopan sekä koko maailman jalkapallomaailman huipulta.

Nyt kun katsotaan taaksepäin, voidaan todeta, että finaalissa nähdään täysin ansaitusti – ilman dramatiikkaa, kiistanalaisia tilanteita tai maaleja, jossitteluja – vain ja ainoastaan pelillisin ansioin kaksi parasta joukkuetta. Tässä ovat puhtaasti kaksi pelillisesti parasta joukkuetta, etenkin kun katsotaan Mestarien liigan pudotuspeliotteluita.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Jos et näe twiittiä, katso se tästä.

Erilaiset tiet finaaliin, mutta yhteneväisyyksiäkin löytyy

Man City:

Cityn kausi on lopulta kehkeytynyt erittäin hyväksi. Cityn ongelma oli viime kauden lopussa ja tämän kauden alussa puolustuspelaaminen; linja ei hengittänyt samaa ilmaa keskikentän kanssa, minkä seurauksena pelaamisesta tuli epäyhtenäistä ja joukkue päästi helppoja ja irvokkaita maaleja.

Johan Cruyff totesi aikoinaan, ettei puolustajalla (hyvällä tai huonolla) ole väliä, kun puolustetaan tilaa, sen kokoa ja metrejä. City ei tehnyt näin alkukaudesta, ja jos teki, niin huonolla menestyksellä.

Silloin epäiltiin, onko Cityllä joukkueessaan oikeanlaisia pelaajia? Katsomosta käsin oli helppo huudella vanhoille siirtosummille, ja kärkevimmät kannanotot puolsivat sitä, ettei Guardiolalle olisi pitänyt antaa jatkosopimusta, koska hän on Cityn managerina valmis – saavuttanut maksiminsa.

Mutta kuinka ollakaan, lahjakkuus ja huipputaito ovat pysyviä ja tällaiset hetkelliset suvantovaiheet vain väliaikaisia vaiheita. Guardiola on sementoinut tämän jälkeen Citylle Valioliigan ja mielestäni myös Mestarien liigan parhaan puolustuksen ja ennen kaikkea parhaan kokonaisuuden, joukkueen.

Onhan tästä performanssista myös annettava tunnustus niille, jotka peliä pelaavat: Cityn pelaajisto on sopeutunut ja iskostanut täydellisesti Guardiolan ajatuksen tämän hetken pelistä. Ne eivät välttämättä ole uusia tai mullistavia asioita, mutta kuitenkin tekijöitä, jotka mahdollistavat muutoksen. Mikään ei ole itsestäänselvää huippu-urheilussa tai elämässä muutenkaan.

Nyt Cityllä jokainen kentän osa-alue ja pelipaikka hengittävät samaa peliä, ja vain siten syntyy voittava kollektiivi. Näkisin, että City pelaa nykyaikaista, lähes pelipaikatonta peliä, jossa sijoittuminen, tila ja liikkuminen ovat kaiken keskiössä – positionaalista peliä parhaimmillaan.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

La Salida Lavolpiana kukoistaa, ja Cityn voidaan pian todeta pelaavan paremmin kuin koskaan aiemmin Guardiolan aikakaudella, niin hyökkäyksellisesti kuin puolustuksellisestikin.

City pelasi alkukaudesta liian kapeasti, hitaasti ja staattisesti. Tähän kun yhdistää epäyhtenäisyyden ja hauraan puolustuslinjan, ei lopputulos ollut kovin mairitteleva.

Guardiola sai kuitenkin pelin sille uralle, mihin yritti alun perinkin. Uskoakseni tässä oli merkittävässä osassa uusi apuvalmentaja Juanma Lillo. City pelaa etenkin pallon kanssa Lillon peliajattelun mukaisesti, ja Pep toimii tietynlaisena sanansaatajana tälle filosofialle, kuten on tehnyt jo Barcelona-ajoista lähtien.

Nyt City pitää ja hyödyntää leveyttä, hallitsee eri tiloja sijoittumalla optimaalisesti eri kaistoille. Pallo ja pelaajat liikkuvat tarkoituksenmukaisesti.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Cityn peli ja pelaajat ajattelevat jo kaksi tai kolme siirtoa eteenpäin vastustajaansa nähden. Guardiolan jalkapalloshakkia. Yksinkertainen tilan hyödyntäminen nähtiin PSG-otteluparin toisessa osassa, jossa maalivahti Ederson syötti kuin Andrea Pirlo. Kun tilat ovat olemassa, kentästä tulee isompi ja vastustajan välit suurenevat.

Cityn perusmuotona on 4-3-3, joka muuttuu sittemmin todella sulavasti erilaisiin variaatioihin. Rakennusvaiheessa City käyttää Lavolpianaa (3-3-4, 3-2-3-2, 3-1-3-3). Pallottomana City pelaa vastustajansa mukaan, mutta tyypillisesti 4-4-2-, porrastettuna 4-3-3- tai 5-3-2-muodoissa.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Esimerkiksi PSG joutui toteamaan Cityn 4-4-2-blokin paremmakseen toisessa osassa. Cityltä ottelu oli käytännössä täydellinen. Se puolusti pallottomana kollektiivina jättäen PSG:n vaille mahdollisuuksia edetä vaara-alueille. Sen lisäksi Guardiolan joukkue teki sitä, mitä Pep todella haluaa: puolusti pallon kanssa.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Tämä on siis Guardiolan paras luomus ja joustavampi kuin yksikään aiempi Pepin joukkueista. Sen takia se on todella vahvoilla Chelseaa vastaan kuun lopun finaalissa. Herkullisintahan tässä on se, että joukkueet kohtaavat tulevana viikonloppuna Valioliigassa.

Edellisessä keskinäisessä pelattiin ohessa olevin kokoonpanoin. Mielenkiintoinen ottelu luvassa. Chelsea näyttänee suurin piirtein samalta jotkin pelaajavaihdot poislukien, mutta City on eri eläin. FA Cupissa sen täytöt ja prässi eivät toimineet optimaalisesti, ja tämän Guardiola muuttaa.

City jatkanee ilman keskushyökkääjää. Chelsea on aktiivisesti prässäävä joukkue, mikä hankaloittaa Cityn syöttölinjojen säilyttämistä. Guardiola luottaneekin jälleen João Cancelon rooliin pivotin – luultavasti Rodrin – tukena. Se on todennäköinen skenaario myös 29. päivän finaalissa.

Rodri ja Cancelo kykenevät kattamaan leveyssuunnassa riittävän alueen tarjoten tuen Cityn alemmille pelaajille. Kun joukkue pelaa ilman varsinaista keskushyökkääjää, City täyttää kenttää paremmin ja tuen mahdollisuus säilyy laaja-alaisesti.

Tällaisella täytöllä City on pelannut menestyksekkäästi. Joukkueen, jossa puolustavan joukkueen keskushyökkääjän rooli on peittää syöttöjä pallollisen joukkueen pohjapelaajalle, peli vaikeutuu parhaassa tapauksessa merkittävästi. Chelsea ei välttämättä käytä myöskään varsinaista keskushyökkääjää, mikä tekee asiasta hieman kompleksisemman.

Citylle kyseessä on pelitavallinen valinta. Pep ja Lillo ajattelet ylivoimaa, etua. Valinta ohjaa sitä, miten ja mihin etua haetaan. Kun hyökkääjä ei vastaanota ja syötä palloa perinteisellä paikallaan, etua haetaan puolitiloihin, leveälle ja keskikenttää tukevaksi elementiksi. Jos Guardiola peluuttaa keskushyökkääjää, voisi esimerkiksi Kun Agüero uida topparin ja laitapuolustajan välisessä taskussa, ei niinkään perinteisenä ysinä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Chelsea:

Chelsean kausi ei näyttänyt hääviltä Frank Lampardin kanssa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Lampard erotettiin, ja tilalle palkattiin PSG-sopimuksesta irtisanottu Tuchel.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Kertoo paljon Tuchelin saavutuksesta, kun tätä finaalipaikkaa ei moni meistä nähnyt tapahtuvaksi, ja nyt Chelseasta kerrotaan tarinaa, jossa se mainitaan yhdeksi turnauksen parhaista kokonaisuuksista – jopa parhaasta, mutta sen määrittelee vasta finaali.

Tuchel on tehnyt kaiken tämän erittäin lyhyessä ajassa. 3-4-3 on yleisesti mainittu niin sanotusti helppona systeeminä ajaa sisään, kuten 4-4-2, mutta makuasioista ei käy kiisteleminen. Chelseassa mikään ei ole helppoa, ja miksi edes aliarvioida valmentamista moisella toteamalla.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Chelsea oli epäyhtenäinen ja vailla kunnollista pelitapaa pelannut joukkue Lampardin kanssa. Sen uskaltanee todeta pienelläkin otannalla. Nyt se on kollektiivi korkealla itseluottamuksella. Tuchelin työ vetää sanattomaksi.

Pelaajavalmentamisestaan tunnustusta niittänyt Tuchel on osoittanut voimaansa, ja on tekemässä läpimurtoaan monen hänen epäilijänsä mieliin. Projekti on vasta alussa, ja lisäksi hän on käyttänyt täysin perimäänsä joukkuetta tietäen, ettei hänellä ole kovin pitkää sopimusta. Eiköhän jälkimmäinen asia muutu pian. Tämä ei ole Roberto Di Matteomainen asia, tässä rakennetaan jotain suurempaa.

Muutamassa kuukaudessa Tuchel teki Chelseasta joukkueen, joka on kosketusetäisyydellä seurajoukkueiden suurimmasta tittelistä, eikä kukaan epäile sen kykyä voittaa finaali. Se on asia, joka kertoo oikeastaan kaiken oleellisen.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Jos et näe twiittiä, katso se tästä.

City kykenee puolustamaan Chelsean hyökkäyksiä ja rakentelua paremmin kuin Madrid, mutta kuvasta näemme miten samankaltainen Chelsea on rakentelussaan kuin City. Periaatteet myötäilevät toisiaan.

• Kolme topparia, joista laitimmaiset ovat vahvasti mukana avaamisessa kulmapuolustajina.
• Keskikentällä tuplapivot, kuten Cityllä.
• Laitapuolustajat nostavat ylös ja pitävät leveyden.
• Joukkueet eivät tarvitse varsinaisia keskushyökkääjiä, vaikka molemmilla sellaiset grafiikoista löytyvätkin.
• Lisäksi yksi pelaaja operoi laaja-alaisesti kymppinä, puolitiloissa ja laidoillakin tarvittaessa. Chelsealla tämä pelaaja kuvassa on Mason Mount.

Seuraisin erityisen suurella huomiolla viikonlopun kierroksen keskinäisen kohtaamisen. FA Cupin välierässä Tuchelin joukkueen keskiblokki, tuplapivot (Jorginho–N’Golo Kanté) ja prässi vesittivät Cityn mahdollisuudet maalipaikkoihin. Chelsean on onnistuttava puurouttamaan Cityn peli, paitsi viikonloppuna, mutta etenkin Istanbulissa.

Hyökkäyksellisesti Chelsea on ongelmissa, jos se ei viimeistele paikkojaan Madrid-otteluparia paremmin. Se loi Madridia vastaan maaliodottamaa noin neljästä viiteen maalin verran riippuen lähteestä.

Kolme maalia, hyvä suoritus ja ehdottomasti riittävä Madridia vastaan, mutta finaalissa Chelsea ei voi missata todennäköisesti yhtäkään korkean maaliodottaman tilannetta. Tärkeää toki on se, että Chelsean peli tuottaa odottamaa – nyt se täytyy vain konkretisoida.

Optan mukaan Chelsean maaliodottama oli noin neljä, samalla kun Madrid jäi noin 0.50:n tasolle. Aivan mieletön ero, ja se on Optan mukaan suurin tämän kauden turnauksessa.

Tämä antaa Chelsealle loistavat lähtökohdat Cityä, ennakkoon hyökkäyksellisesti todella vahvaa joukkuetta vastaan. Se osoitti Kantén, Jorginhon ja puolustuslinjan johdolla pystyvänsä puolustamaan vastustajansa täysin ulos. Tiedostetaan samalla toki tosiasiana se ettei Madridia ja Cityä voi verrata laadussa tällä kaudella, mutta numerot eivät valehtele. Ne olivat Chelsean hyvyyttä.

Yhteenveto

Kun hallitset tilaa, hallitset peliä. Puolustetaan pallon kanssa. Kenttä on täytettävä jokaisella eri kaistalla pysty- ja vaakasuunnassa laita- ja keskikaistoilla sekä puolitiloissa.

Palloa ja vastustajaa liikutetaan eri suuntaisin syötöin, ja pallon ympärille luodaan numeraalista etua. Vastustaja liikkuu, juoksee ja väsyy, syötöt ovat lyhyitä ja nopeita ja pelaajien liikkuminen aktiivista.

Muutamia perusprinsiippejä kahden finalistin pelikirjasta. Taustalta näemme selkeästi pyrkimykset toteuttamaan asioita sen sijaan, että niitä yritettäisiin tehdä ja luoda.

Nämä asiat ovat positionaalisen pelin keskiössä, ja etenkin etu on se mitä Chelsea ja City lähtevät hakemaan. Positionaalista peliä voi pelata syvässä tai matalassa blokissa, kuten Chelsea paikoin teki Madridia vastaan, ja näin tekee myös muun muassa Atlético Madrid. Siksi asiasta ei pidä puhua vain pallollisen vaiheen kautta.

Molemmat finaalijoukkueista pystyvät erittäin laadukkaaseen puolustamiseen pallottomana, mikä tekee ottelusta todennäköisesti todella tarkan. Joukkueet haluavat houkutella vastustajaa ja löytää vapaat pelaajat linjojen takaa tai niiden väleistä, jonka lisäksi pyrkimykset ylä- ja alataskuihin tulevat olemaan keskiössä. Samalla nähdään modernin prässipelin näytös, jota kannattaa seurata.

”Juego de Posición ei perustu vain pallon liikuttamiseen horisontaalisesti, vaan paljon vaikeampaan asiaan: se perustuu ylivoiman luomiseen vastustajan linjan taakse. Etenemisen voi tehdä joko nopeammin tai hitaammin, enemmän tai vähemmän vertikaalisesti, useamman tai harvemman pelaajan yhteistyöllä. Ainoa, mikä pysyy, on ylivoiman luominen”

– Juanma Lillo, Guardiolan apuvalmentaja

Joukkueilla on paljon yhteistä pelillisesti, molemmat ovat kulkeneet myös haasteiden kautta tähän tilanteeseen. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole epäselvää, etteikö tässä olisi kaksi turnauksen parasta joukkuetta. Chelsea on ollut sitä vähemmän aikaa, jonka takia se on monelle finaalin altavastaaja, mutta tämä sopii Tuchelin joukkueelle loistavasti.

Suosikkina City tulee uskoakseni olemaan enemmän pallossa. Tällöin se suoranaisesti kutsuu Chelsean painetta lähelleen. City tulee käyttämään palloa ahtaissa tiloissa, vaihtamaan palloa ja pelaajia kaistojen välillä, muodostamaan syöttökolmioita ja liikuttamaan palloa yhdellä kosketuksella. Rondojen kautta vastustajan halutaan juoksevan. Chelsea ei saa yliprässätä näissä tilanteissa tai muuten City löytää vapaat tilat ja pelaajat.

Guardiolan joukkue odottaa, että pääsee eteenpäin, mutta Chelseaa vastaan on oltava kärsivällinen. Sen on jaksettava tehdä lyhyitä käyttösyöttöjä mikäli Chelsea ei aukene.

Chelsea pystyykin ehkä Cityä paremmin puolustamaan pidempään matalalla tai syvällä, jolloin sen on hyödynnettävä prässien seurauksena avautuvat nopeat tilanteenvaihdot, joita vastaavasti Cityn on kyettävä tehokkaasti puolustamaan. Syyskaudella tilanteenvaihdot olivat Cityn heikkous, mutta sittemmin se on petrannut merkittävästi.

City lähtee otteluun suosikkina, mutta Chelsean voitto ei yllättäisi ketään. On mahtavaa, että poikkeuksellisten aikojen keskellä näemme, että jalkapallossa palkitaan hyvin johdonmukaisia, hektisessä ympäristössä hienosti kehittyneitä projekteja ja kehityskaaria.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Tämän kauden finaalissa on kaikki ainekset pelillisesti upealle taideteokselle. Finaalissa pelaavat joukkueet, jotka edistävät jalkapallon kehitystä ja koko lajiympäristöä. Toinen joukkueista on absoluuttisella huipulla, ja toinen on seuraavana jonossa. City on Marvel-kielikuvallisesti Iron Man, ja Chelsea on se supersankari, joka esitellään seuraavaksi.

Onko parempia ehdotuksia finaalipariksi? Ei minullakaan.