Arsenal lähti maajoukkuetauolle komeasti, kun Fulham kaatui viime viikonloppuna Craven Cottagella luvuin 5–1. Arsenal otti yhdeksännen peräkkäisen voittonsa kaikissa kilpailuissa.

– We’ve got our Arsenal back, saimme Arsenalimme takaisin, kaikui Craven Cottagella vieraspäädyssä.

Sanoissa piilee totuus. Arsenal on suunnannut hyvälle tielle sen jälkeen kun manageri Arsène Wenger joutui lähtemään keväällä kesken sopimuskauden.

Syksyllä 1996 aloittaneen ranskalaisen tilalle nimetty Unai Emery on palauttanut urheilullisen uskottavuuden Emirates Stadiumille. Arsenal on jälleen vakavasti otettava jalkapalloseura.

Wenger muutti maailmaa, mutta Arsenal vei Valioliigan edellisen kerran keväällä 2004. Tämä on valtavaa alisuorittamista.

Sain kirjeenvaihtajavuosinani (2013–18) lokaa, kun annoin jatkuvaa kritiikkiä Wengerille. Tykkimiesten kannattajat näkivät, että Wenger ansaitsee kunnioitusta.

Kyllä, Wenger ansaitsee kunnioitusta. Tosiasia on joka tapauksessa se, että jalkapallon kehitys ajoi ranskalaisen ohi. Wenger ei pystynyt enää uudistumaan.

Emery ottanut tiukan otteen

Muistan edelleen elokuun 2013. Arsenal ja Aston Villa kohtasivat tuolloin Emirates Stadiumilla. Santi Cazorla joutui ottamaan pallon ahdistettuna vastaan keskikentällä. Cazorla yritti kääntyä väkisin. Villa iski vastaan, teki maalin ja nappasi kolme pistettä.

Cazorla teki koulupoikamaisen virheen, mutta Wenger ei puuttunut asiaan. Arsenal jäi polkemaan paikoillaan. Näin joukkueen paikan päällä tuon Villa-ottelun jälkeen vielä 71 kertaa, mutta vastaavat suoritukset seurasivat toisiaan.

Tämä maksoi pohjoislontoolaisille mestaruuden keväällä 2016, kun Leicester teki sensaation. Arsenal jylläsi Kettuja huomattavasti paremmalla joukkueella, mutta jäi toiseksi.

Emery on ottanut Colneyn-harjoituskeskuksessa tiukan otteen. Cazorlamaiset virheet korjataan nyt heti. Arsenal on nyanssitasolla. Jokainen peliin liittyvä palanen tutkitaan ja niitä käydään pelaajille nurmella ja videosulkeisissa pedanttisesti läpi.

Wenger antoi poikien pelata. Hän vertasi jalkapalloa jazziin. Pohjoislontoolaisten ikoni Dennis Bergkamp muistelee elämäkerrassaan Stillness and Speed, että Wenger ei antanut hänelle koskaan yksityiskohtaisia henkilökohtaisia määräyksiä, vaan antoi pelaajan itse löytää vastaukset pulmiin.

Emery sen sijaan huitoo teknisellä alueellaan viimeistä päivää. Arsenal on osoittanut jo lupaavia piirteitä. Joukkue luo Positional Playn periaatteiden mukaan kentälle mahdollisimman paljon laadukkaita vaihtoehtoja. Arsenal yrittää täyttää viisi pystysuuntaista kaistaa mahdollisimman tasapainoisesti. Hyökkäyksissä on parhaimmillaan leveyttä ja vaihtoehtoja keskikaistallakin.

Tarkkaan hiotut, pikku hiljaa automaatiotasolla napsahtavat liikemallit täydentävät kokonaisuuden. Jos esimerkiksi Mezut Özil leikkaa oikealta sisemmälle laitakaistalle, täyttää laitapuolustaja Héctor Bellerín saksalaisen jättämän aukon.

Muutos ei tapahdu hetkessä

Emeryllä riittää tosin vielä tehtävää pallonhallinnan hiomisessa. Pelaajilla kestää hetki ennen kun he tottuvat aiempaa tiukempiin raameihin. Joukkueen pallonhallinta ja syöttöprosentti notkahtivatkin syksyllä.

Arsenal on tehnyt Valioliigan kahdeksalla kierroksella 19 maalia. Tässä on xG-maaliodottamien mukaan hurjat yhdeksän maalia liikaa. Tämä xG-luku valehtelee hieman. Emery on kiinnittänyt valtavasti huomiota siihen, että Arsenal luo ennen kaikkea laadukkaita maalipaikkoja. Niitä syntyy vielä vähän, mutta Arsenal hyödyntää ne tehokkaasti. Joukkue yrittää pelata pallon maata pitkin parhaalle maalintekosektorille rangaistusalueelle ja syötellä pallon verkkoon saakka.

Arsenal on ottanut suuria askelia puolustuspelissäkin. Emery osaa opettaa suojateilleen tarkasti niin kutsutut triggerit.

Triggerit viitataan hetkiin, jolloin joukkue voi riistää pallon. Siis hetkiin, jolloin vastustajan ote herpaantuu. Esimerkiksi heikkoihin syöttöihin tai turhan koviin kosketuksiin.

[readmore from=Näkökulmat]

Emery on luottanut alkukaudella joustavaan 4–3–3-muotoon. Arsenal vetäytyy usein hieman ja iskee hetken tullessa. Emery haluaa luoda näin tilaa selustaan, jotta vasemman laidan Pierre-Emerick Aubameyang ja keskushyökkääjä Alexandre Lacazette pääsevät iskemään vastaan kohti tyhjää tilaa. Oikealla ja kymppipaikalla pelannut Özil hoitaa kaksikolle tarjoilut.

Kuten kerroin pari viikkoa sitten Viasatin studiossa: Arsenal ei siis soita enää epävireistä jazzia, vaan on kehittymässä pikkuhiljaa kauniisti viritetyksi sinfoniaorkesteriksi. Unai Emery on tämän ryhmän kapellimestari.

Ennen kaikkea: Arsenal osoittaa nyt sellaisia merkkejä, joita on ollut vaikea havaita viiden viime vuoden aikana. Arsenal on löytänyt jälleen suunnan.

Eero Laurila
Twitter: @eerolaurila

Aiheet Arsenal Arsene Wenger Näkökulmat Unai Emery