Englanti sai mitä halusi: menetti lohkovoiton MM-kisoissa.

Kuulostaa paradoksaaliselta, mutta näin se nyt vain on. Eilen illalla pelattiin huippukamppailu Englannin ja Belgian välillä, ja ottelun alla puhuttiin lähinnä siitä, kumpi aikoo räikeämmin hävitä pelin tahallaan. Englanti onnistui Belgiaa paremmin, ja hävisi pelin 0-1 (lue raportti tästä).

Ei tahallaan häviämistä tällä tasolla tietenkään tehdä niin, että palloa ladottaisiin joukolla omaan maaliin ja peli päättyisi 19-20. Ei tietenkään. Tahallaan voi hävitä muillakin keinoilla. Ehkä helpoimmin selitettävissä oleva tapa on kokoonpanovalinta. Valmentaja voi selittää sen omalle joukkueelleen ja lehdistölle avainpelaajien lepuutuksena. Ketään ei tarvitse varsinaisesti pyytää häviämään tahallaan.

Belgian avauskokoonpanosta peräti yhdeksän pelaajaa oli eilen ensimmäistä kertaa avauksessa. Englannin vastaava lukema oli kahdeksan. Lisäksi avainmiehistä John Stones vaihdettiin puoliajalla pois kentältä, ja tappioasemassa Gareth Southgate otti kentälle Danny Welbeckin. Ei siis ykköstykki Harry Kanea, ei Raheem Sterlingiä, ei Jesse Lingaardia, vaan Danny Welbeckin.

Samalla tavalla Belgian päävalmentaja Roberto Martínez jätti penkille kaikki isot nimensä Eden Hazardista, Romelu Lukakusta ja Jan Vertonghenista alkaen. Dries Mertens pelasi – neljä minuuttia plus lisäajan. Jokainen voi tahollaan miettiä, olisivatko valmentajat toimineet näin, jos ottelu olisi oikeasti haluttu voittaa.

Martínezin ja Belgian epäonneksi Adnan Januzaj’lle tuli yksi suonenveto, joka vei pallon Englannin verkkoon. Englannin onneksi Welbeck sen sijaan näytti hyvin sisäistäneen pelin hengen ottamalla pallon haltuun sellaisella 20 metrin louhikkokosketuksella. No, ei siitä sen enempää. Osa Englannin faneista epäili jopa, että Marcus Rashfordkin mokasi läpiajon tahallaan.

Neppailua ja korttien varomista

Toinen tapa hävitä peli tahallaan on pelata ”taloudellisesti”. Valmentajan on sekin melko helppoa selittää ulkopuolisille sillä että halutaan säästellä paukkuja pudotuspeleihin.

Omia pelaajia – etenkin vähemmälle vastuulle jääneitä – voi olla vaikeaa kehottaa pelaamaan puolivaloilla, mutta eilen se onnistui molemmilta joukkueilta. Peli oli mitä parhainta unilääkettä, kun kumpikaan joukkue ei kovin hanakasti hakenut maalia. Gary Lineker summasi osuvasti:

– Outo, outo peli. Jalkapallo on käytännössä harjoittelua, kun panokset ovat vähäiset.

Näiden kisojen erikoisuus on myös Fair Play -ranking. Japani jo paineli jatkoon Senegalin kustannuksella, kun se oli kerännyt vähemmän varoituksia lohkovaiheessa. Englannin ja Belgian paremmuuskin olisi tasapelillä ratkaistu korttivertailulla. Jo ennen eilistä ottelua Englanti oli niskan päällä lukemin 2-3 (Englannilla siis yksi keltainen kortti vähemmän).

Eilen Englanti onnistui tälläkin saralla Belgiaa paremmin. Belgia otti kaksi lappua, kun taas Englanti pelasi sopivan herrasmiemäisesti ilman varoituksia.

Mitä nyt?

Englanti siis sai sen, mitä todennäköisesti molemmat joukkueet – tai ainakin molempien joukkueiden päävalmentajat – tavoittelivat: lohkon kakkossijan. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Englanti pääsee pudotuspelikaavion helpommalle puolelle. Tässä kohtaa joku jaksaa aina muistuttaa siitä, kuinka ”kaikki on kuitenkin voitettava” ja kuinka ”sillä ei ole mitään väliä, mikä maa tulee vastaan”. Roskaa.

Jopa jalkapallon parissa toimivat tilastotieteilijät ovat sen todistaneet, että sillä nimenomaan on merkitystä, kuinka helppo tai vaikea reitti joukkueella on. Sehän on päivänselvää! Kyllähän nyt Englanti todennäköisemmin kaataa Kolumbian, Sveitsin ja Espanjan kuin Japanin, Brasilian ja Ranskan. Se joka muuta väittää, elää jonkinlaisessa romanttisessa itsepetoksessa.

[readmore from=jalkapallon-mm2018]

Se on toki totta, että Englanti voi aivan hyvin kompastua Kolumbiaan tai Sveitsiin. Sekin on totta, että kaavion toisella puolella voidaan nähdä isoja yllätyksiä, kuten että Meksiko kaataa Brasilian. Kaikki on mahdollista, mutta nyt puhutaankin todennäköisyyksistä. Ja todennäköisyydet kertovat, että Englannilla on nyt elämänsä tilaisuus jopa päätyyn asti.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Englanti on ennakkosuosikki niin neljännesvälierässään (Kolumbia) kuin puolivälierässään (Ruotsi tai Sveitsi). Mestaruus vaatisi siis ”enää” kahta normaalisuoritusta ja ”vain” kahden Englantia paremman joukkueen voittamista – jos siis pelit etenevät käsikirjoituksen mukaan.

Englannilla on reitti auki vähintään välieriin, joissa vastaan asettuu todennäköisimmin Espanja. Loppuottelussa pitäisi kaataa todennäköisimmin Brasilia tai Ranska. Voisiko tämä olla lädien vuosi?

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila

Aiheet Englanti jalkapallon mm2018 Näkökulmat