Jalkapallomaailman visusti vaiettuihin salaisuuksiin pureutuva Football Leaks on riepotellut Der Spiegelin kautta Manchester Cityä viikonlopusta lähtien. Aiemmissa osissa keskityttiin Cityn taloudenpitoon ja siihen, kuinka manchesterilaisseurassa kierrettiin luovasti UEFA:n Financial Fair Play (FFP) –säännöstöä (lue artikkelit täältä ja täältä).

Tuoreimmassa artikkelissaan Spiegel paneutuu Cityn päällisin puolin puhtoiseen imagoon ja siihen, kuinka arveluttavia sopimuksia kulissien takana tehdään. Lehden mukaan Citystä on tehty kymmenen vuoden takaisen omistajanvaihdoksen jälkeen Yhdistyneiden Arabiemiraattien matkailumainos, eivätkä ihmisoikeudet paljon bisneksessä paina.

”Cityn johtohenkilöt kruununprinssin lähipiiristä”

Sheikki Mansour bin Zayed Al Nahyan, Manchester Cityn omistaja antaa seuralle kauniit ja hymyilevät kasvot. Hyväkäytöksinen öljymiljardööri näyttäytyy useimmille sympaattisena seuran edustajana, ja on Citylle erinomainen keulakuva. Siitäkin huolimatta, ettei hän ole käynyt katsomassa joukkueen ottelua Etihad Stadiumilla kymmenen vuoden aikana kuin kerran, kaksi vuotta valtaantulonsa jälkeen.

Sen paremmin sheikki Mansour kuin niin ikään Citizens-fanien sydämet sulattanut johtokunnan puheenjohtaja Khaldoon Al-Mubarak eivät osallistu juurikaan Cityn päivittäiseen tekemiseen. Mansourilla kun riittää luottamustoimia myös kotimaassaan Yhdistyneissä Arabiemiraateissa.

Sheikki Mansour on valtiollisen sijoitusyritys Mubadalan pääjohtaja sekä myös Arabiemiraattien kansainvälistä strategiaa hoitavan Executive Affairs Authorityn (EAA) johdossa.

– Manchester Cityyn sijoittaminen on osa hallitsijaperheen pehmeän vallan strategiaa, Lähi-Idän asiantuntija Christopher Davidson Durhamin Yliopistosta selvittää Spiegelille.

Davidson on vakuuttunut siitä, että valtionjohto hyödyntää Cityä välineenä mainostaakseen Abu Dhabia maailmalla sekä parantaakseen Yhdistyneiden Arabiemiraattien ja lännen välisiä suhteita.

– Khaldoon Al-Mubarak on Abu Dhabin emiraatin pääministeri. Manchester Cityn johtohenkilöt ovatkin enimmäkseen kruununprinssin läheisiä kuin sheikki Mansourin luotettuja, Davidson kertoo.

”Brutaali, kiduttava poliisivaltio”

Kruununprinssi Mohammed bin Zayed on Spiegelin mukaan Abu Dhabin ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien todellinen ”vahva mies” sekä asevoimien komentaja. Aramiemiraattien asevoimat taistelevat Jemenin sodassa muun muassa Muslimiveljeskunnan rinnalla, ja niitä on syytetty muun muassa vankiloissa toteutettavasta kidutuksesta.

Human Rights Watchille pitkään työskennellyt Nicholas McGeehan syyttää bin Zayedin Aramiemiraatteja ”brutaaliksi, kiduttavaksi poliisivaltioksi, joka tekee ulkomailla sotarikoksia”. Ihmisoikeusaktivisteja ei McGeehanin mukaan Arabiemiraateissa ole enää lainkaan, ja maan tilannetta voi verrata lähinnä Pohjois-Koreaan ja Turkmenistaniin.

Minkäänlaisia tahroja Cityn puhtoiseen imagoon Isossa-Britanniassa ei siedetä. Vaikka Englantia pidetään modernin oikeusvaltion ja demokratian perikuvana, arvostetaan maassa samalla sellaisen valtionhallinnon jäseniä, jossa aviorikoksesta voi saada kuolemantuomion ja julkisesta suudelmasta joutua vankilaan.

Epäilyttävän rakennusfirman rahat kelpasivat, näkyvyys kotimaassa ei

Der Spiegel nostaa esimerkiksi Cityn suunnitteleman markkinointisopimuksen rakennuskonserni Arabtecin kanssa. Ennen mahdollista yhteistyökontrahtia Arabtecista päätettiin laatia riskianalyysi.

Analyysissä Cityn vastuullisia huomautetaan siitä, että yritystä on kritisoitu maahanmuuttajien huonoista työoloista. Abu Dhabissa on runsaasti siirtotyövoimaa muun muassa Intiasta, Pakistanista ja Bangladeshista, ja toukokuussa 2013 Arabtecin työntekijöiden lakko johti väkivaltaisiin yhteenottoihin.

– Arabtecin kanssa tehtävällä yhteistyöllä on merkittävä potentiaali vahingoittaa seuran ja sen omistajien asemaa, riskianalyysissä todettiin.

Ongelmia voisi koitua niin omien fanien kanssa, sponsorien kanssa kuin myös ihmisoikeusaktivistienkin kanssa.

[readmore from=Football-Leaks]

– Minä uskon, että se on suurin riski maineellemme sitten vuoden 2008. Kuilu sen välillä, mitä me teemme ja mitä Arabtec tekee, on mahdoton yhdistää, Cityn lehdistövastaava Vicky Kloss varoitti sähköpostissaan seurajohdolle.

Klossin mukaan sopimus Arabtexin kanssa olisi ihmisoikeusaktivisti Nicholas McGeehanin kaltaisille ihmisille ”jättipotti”.

Kuinka City sitten reagoi näihin varoituksiin? Varjelemalla omaa imagoaan Isossa-Britanniassa ja Euroopassa, mutta solmimalla siitä huolimatta Arabtecin kanssa sopimuksen. Arabtec maksaa vuosittain Citylle seitsemän miljoonaa puntaa, ja alueellinen sopimus tuo Arabtecille Cityn tuomaa näkyvyyttä arabimaissa, Venäjällä ja Turkissa – eli maissa, joissa ihmisoikeudet eivät välttämättä ole korkealla prioriteettilistalla.