Tapahtui jälleen se mitä moni osasi odottaa, tai ehkä on jo odottanut jo hetken aikaa: José Mourinhon potkut, tällä kertaa Tottenham Hotspurin managerin paikalta.

Mourinhon ura on seurannut laskevaa trendiä oikeastaan Real Madrid- ja Chelsea-pesteistä lähtien. Potkut Manchester Unitedista alkoivat jo kertomaan oireilusta, mitä tulee Mourinhon kykyyn valmentaa huippujoukkueita uudella vuosikymmenellä. Nopeat kättelyt Tottenhamissa vahvistavat tätä tarinaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

José Mourinho otti soihdun kantaakseen Mauricio Pochettinolta. Kuva: Getty Images

Mourinhon tie Tottenhamissa päättyi The Athleticin mukaan paljon valmennuksellisiin asioihin.

Mourinhon kontolle langetettiin muun muassa syytöksiä vanhanaikaisista, hidastempoisista ja tylsistä harjoitusmetodeista. Näistä huokuu se liiallinen pragmaattisuus, josta Mourinhoa on kritisoitu oikeastaan aina.

Se mikä kuitenkin aina toistuu Mourinhon potku-uutisten kohdalla on erimielisyydet. Näin tapahtui myös Tottenhamissa, nyt etenkin pelaajien kesken.

LUE MYÖS: Eurosport: Tottenhamin Daniel Levy ei halunnut uskoa dream teaminsa epäonnistumiseen – pelaajien joukkopako uhkasi

Pelillisesti Mourinho on parhaimmillaan silloin, kun hänen taktiikkansa toimivat täydellisesti – kuten kaikki managerit ja valmentajat.

Ongelma on, ettei Mourinho ole onnistunut kuin satunnaisesti taktiikoissaan sen jälkeen kun lähti Chelseasta ja Man Unitedista. Jo United-potkujen aikaan tuotiin esille huolta, että Mourinho olisi taputeltu valmentajakäsitteenä huipputasolta.

Siitä huolimatta Spurs-pestin varmistuttua moni jaksoi uskoa The Special Onen uuteen nousuun.

Nyt noin puolitoista vuotta myöhemmin tähän ei usko enää monikaan. Mourinho voi hyvin ottaa hoitaakseen pienempiä tai keskisuuria seuroja Euroopassa, mutta on todella vaikea nähdä häntä enää huippuseurassa.

Saman mantran totesin, kun United-potkut toteutuivat, mutta sillä erotuksella, että Mourinholle voi antaa vielä yhden mahdollisuuden. Mourinho sai sen, eikä kyennyt käyttämään sitä hyväkseen.

Parhaimmillaan Mourinhon jalkapallo on aivan upeaa niille, jotka rakastavat puolustuspelin ja täydellisen vastahyökkäyspelin yhdistämisen taitoa unohtamatta proaktiivisuutta.

Mourinhon paras luomus on hänen aikaisensa Real Madrid. Se prässäsi laadukkaasti ja oli jalkapallomausta riippuen paras vastahyökkäysjoukkue eurofutiksessa.

Tätä ennen hänen luostaama Internazionale kertoi meille, millainen on täydellinen syvä puolustusblokki, joka kykenee kaatamaan itseään suuremmat ja taitavammat vastustajat puolustus edellä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Inter Milan ja José Mourinho juhlivat Mestarien liigan välierissä Barcelonaa vastaan huhtikuussa 2010. Kuva: Getty Images

Nämä ovat ainutlaatuisia jalkapallomuistoja ja nämä kaksi esimerkkiä Mourinhon uralta tarjosivat jalkapallotekoja, jotka jäävät ikuisesti historiaan.

Samalla tässä puhutaan siitä, missä Mourinho oli oleva epäonnistumaan. Hän on pragmaattinen, mutta väärällä tavalla.

Pragmaattisuus ei ole enää trendi seurajoukkuefutiksessa korkeimmalla tasolla. Jos olet pragmaattinen, se täytyy tehdä Diego Simeone -tyylisesti – esimerkiksi.

Konservatiivisuus ja pragmaattisuus ovat nykyään eri käsitteitä ja tarkoittavat eri asioita kuin Internazionalessa vuonna 2010. Mourinho ei ole tätä toteuttanut, eikä suurelta osin sen takia pysty menestymään nykyfutiksessa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

José Mourinholla on nyt hetki aikaa – jälleen kerran – miettiä tulevaisuuttaan. Kuva: Getty Images

Mourinhon filosofia pohjaa paljon kolmeen kivijalkaan: puolustuksen kautta pelaamiseen, vastustajan virheistä hyötymiseen ja niihin provosoimiseen ja pelikohtaisten taktiikoiden luomiseen. Viimeisimmät Mourinhon joukkueet ovat epäonnistuneet näissä kaikissa.

Tottenhamin pelaajien kerrotaan esimerkiksi olleen epävarmoja hyökkäystaktiikoista ja lähestymistavoista, koska harjoitusmetodit ja otteluiden taktiikat pohjasivat niin vahvasti puolustamiseen ja omien virheiden minimointiin.

Pelikohtaiset taktiikat ovat tuoneet satunnaisia onnistumisia, mutta silti kokonaisuus on ollut aina negatiivinen. Voitanee siis todeta, että Mourinhon pelikirja on vanhentunut ja hänen ja hänen joukkueidensa heikkoudet osataan hyödyntää ja tuoda esille.

Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies
Mourinho vuonna 2018 pähkinänkuoressa ja yhdessä otteluparissa.
Mourinhon suurin ongelma on se että pelkää häviämistä enemmän kuin haluaa voittaa.

Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies
Lähtisi omasta aloitteestaan, myöntäisi virheensä ja kantaisi vastuun. Todennäköisesti ei tee tätä vaan syyttää pelaajiaan
Mourinhon on uusiuduttava — edes jollain tapaa. Kun pelaat matalan riskin palloa kaivat omaa hautaa josset hyökkää lainkaan

Yllä oleviin upotuksiin poimin pari ajatustani maaliskuun 14. päivältä vuodelta 2018.

[readmore from=Jose-Mourinho]

Man United oli hävinnyt karmeasti Sevillalle, ja alkoi käymään selväksi, ettei Mourinholla välttämättä tule enää olemaan kovin ruusuista taivaltaan edessä. On helppo olla jälkiviisas ja todeta, että Mourinho oli finito jo Sevilla-otteluparin jälkeen kolme vuotta sitten.

Mikäli Mourinho haluaa valmentaa huippusarjassa keskikokoista isommassa seurassa, hänen on oltava uusi versio, Mourinho 2.0. Mutta en usko tähän ennen kuin näen.

Mourinholla on ollut niin hyviä pelaajia käytössään, ettei enää vain yksinkertaisesti voi piiloutua muiden kuin omien kämmentensä taakse.

Johdattihan Valioliiga-historian nuorin manageri Ryan Mason Tottenhamin juuri 2-1-voittoon Southamptonista joukkueen ensimmäisessä pelissä Mourinhon potkujen jälkeen (lue lisää).