Liverpool romahti Aston Villaa vastaan viime viikonloppuna maalein 2-7.

Ottelun jälkeen lehdistön eteen astellut Liverpool-manageri Jürgen Klopp näytti enemmänkin järkyttyneeltä kuin vihaiselta. Ottelun aikainen sarkastinen hymy oli kadonnut ja saksalaisluotsista huokui huolestuneisuus.

– Mikään, mitä voin sanoa, ei tee tulosta paremmaksi, joten miksi raivoaisin? Onko tämä vain yksittäistapaus? Toivon niin. En kuitenkaan pysty sitä teille tänään todistamaan. Todisteet tulevat seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. Tämänkaltaisia pelejä ei yksinkertaisesti pitäisi tulla. En ole koko aikanani täällä kokenut mitään vastaavaa. En ole tainnut koskaan hävitä näin, Klopp sanoi ottelun jälkeisessä haastattelussa Sky Sportsille.

Saksalainen on oikeassa. Tällaisia otteluita ei todellakaan saisi tulla. Ei varsinkaan hallitsevalle Englannin mestarille.

Liverpool on viimeksi hävinnyt ottelun yhtä suurella maalierolla vuonna 1963, kun Tottenham kylvetti sitä samoin 7-2-lukemin. Edellisen kerran joukkue on päästänyt näin paljon maaleja sarjan avauskierroksilla vuonna 1937.

Viime kaudella Liverpool päästi kauden seitsemännen vierasmaalinsa helmikuussa, kauden 14:nnessä vierasottelussa. Sunnuntaina Aston Villa teki yhtä monta yhteen otteluun.

Samana päivänä Tottenham oli murskannut Manchester Unitedin 6-1. Ero tuohon tulokseen on kuitenkin merkittävä. Se alleviivasi ongelmia, jotka me kaikki tiesimme Unitedilla olevan. Liverpoolin häpeätaival Birminghamissa sen sijaan paljasti ongelmia, joiden olemassaolosta emme tienneet.

Vai tiesimmekö sittenkin?

Ei sitä miltä näyttää

Huolimatta siitä, että Liverpool paransi merkittävästi pelaamistaan Chelseaa ja etenkin Arsenalia vastaan, on puolustuksen virheherkkyys leimannut kauden ensimmäisiä kierroksia. Avausottelussa Leedsiä vastaan Liverpoolin puolustaminen oli lähinnä häpeällistä. Arsenal puolestaan olisi paremmalla viimeistelyllä voinut aivan hyvin venyä tasapeliin.

Mikä vielä merkittävämpää, joukkue on näyttänyt jopa siltä, että sen keskittyminen on jossain aivan muualla. Tähän Kloppkin puuttui ottelun jälkeen. Hän joutui itselleen poikkeuksellisesti kyseenalaistamaan pelaajien tahtotilan, ja myönsi, että Villa halusi voittoa Liverpoolia enemmän. Se on Kloppin suurin huolenaihe tällä hetkellä.

Vaikka isoin uutinen otteluun liittyen on Liverpoolin päästämät seitsemän maalia, ei isossa kuvassa Pool ole niin dramaattisessa tilanteessa kuin mitä tulos antaa ymmärtää.

Ottelu oli pelillisesti lopulta hyvin yksinkertainen: Aston Villa oli parempi ja pelasi todella hyvän jalkapallo-ottelun. Liverpoolin suoritus puolestaan oli täysin päinvastainen. Loppujen lopuksi tulos oli mitä oli ennen kaikkea Villan tehokkuuden, heikkouksien hyödyntämisen sekä Liverpoolin epäonnen myötä.

Draamankaari ei kuitenkaan ole niin suuri kuin tulos antaa ymmärtää. Vaikka Liverpool oli huono, ei se ollut 2-7-huono. Narratiivi tällaisen tuloksen jälkeen on selvä, mutta mitä Villa Parkilla oikeastaan tapahtui?

Loistava Aston Villa ja todellisuutta heikompi Liverpool

Liverpool itse asiassa hyökkäsi Villa Parkilla varsin kelvollisesti, mutta viimeisteli äärimmäisen heikosti. Se laukoi ottelussa 14 kertaa, josta kahdeksan maalia kohti. Näistä neljä oli niin sanottuja isoja maalipaikkoja, ja niistä Pool viimeisteli kaksi maalia. Se ei siis tapansa mukaan päässyt korkean maaliodottaman sektorille. Statistiikka tukee silmähavaintoa; Villa puolusti väkevästi.

Villa puolusti 4-4-2- tai 4-4-1-1-muodossa. Kaksi neljän blokkia mahdollistivat sen, että Villa sai pelattua Roberto Firminon pois tuplapivotilla samalla, kun topparit pystyivät tukemaan laitapuolustajia.

Sadio Manén puuttuminen köyhdytti Poolin laitapelaamista merkittävästi, sillä Diogo Jota pelasi huomattavasti keskemmällä puolitilassa, jolloin taas Andy Robertson jäi laidallaan huomattavasti yksinäisemmäksi kuin Manén kanssa pelatessaan. Jack Grealishilla ja Trézéguet´lla oli helppo työ jäljittää laidoilleen yksin jääneiden laitapuolustajien juoksuja.

Ongelmat alkoivat, kun Pool menetti pallon hyökkäysalueellaan. Liverpoolin pelin sielu on vastaprässissä; siinä, että sen hyökkääjät ovat puolustuksen ensimmäinen linja. Heti pallon menetettyään joukkueen hyökkäys ja keskikenttä prässäävät voimakkaasti voittaakseen sen takaisin.

Nyt se joukkue, joka peliä prässillään ohjasi, olikin Aston Villa.

Villa alusti jokaisen maalinsa tehokkaalla prässillään ja hyödynsi voitettujen pallojen jälkeen surutta Poolin korkean linjan ja kenttätasapainon heikkoudet.

Poolin keskuspuolustuksen ja keskikentän väliin jäi valtava aukko, mikä korostui entisestään, kun joukkue takaa-ajoasemassa joutui nostamaan peliään, muotoaan, linjaansa ja laitapuolustajiaan ylemmäksi. Laidoille syntyneet tyhjät tilat olivat joukkueelle ongelma läpi ottelun.

Villan laitapelaajien juoksuja ei seurattu tai peitetty, ja kun antaa liikaa tilaa Grealishin tasoiselle pelaajalle, voi toivoa vain siunausta sielulleen. Lisäksi Grealish on äärimmäisen taitava hyödyntämään puolustajien pimeitä kulmia ja pitämään juuri oikeaa etäisyyttä puolustajaan syöttöjen häntä kohti lähtiessä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Poolin puolustuskollektiivi oli tuuliajolla niin pelin virratessa kuin erikoistilanteissa, millä se jo itse synnytti Villalle vaarallisia tiloja. Villa onnistui luomaan näitä tiloja myös itse, kuten 2-0-maali osoittaa. Villalle tilastoitiin yksitoista laukausta maalia kohti, joista se viimeisteli seitsemän. Isoja maalipaikkoja kirjattiin kuusi, joista neljä kohtia maalia ja kolme maaliin.

Koko paketti alkoi kuitenkin murentua yksilövirheestä, kun Adrián antoi karmean harhasyötön, joka johti Villan avausmaaliin. Tilanne oli kuin takauma viime kauden Mestarien liigasta. Poolin mentaalinen kilpi särkyi hetkessä, mikä näkyi läpi ottelun. Vaikka Villa paineisti sekä pallotonta että pallollista pelaajaa loistavasti, kaatoi Liverpoolin sen omien pelaajien heikko suorittaminen. On toki muistettava, että Liverpoolilla oli mukana myös epäonnea, sillä kolme Villan maaleista kimposi verkkoon sen omista pelaajista.

Adriánille nämä virheet ovat luomassa kyseenalaisen maineen. Ero ykkösvahti Alissoniin on kuin yöllä ja päivällä. Rohkeasti maaliltaan nouseva Alisson on jalalla maailman parhaita maalivahteja, ja Poolin puolustuslinja tietää, että voi luottaa korkean linjan alla tarvittaessa lähes toppariksi nousevaan brasilialaiseen. Adriánin kanssa tätä elementtiä ei ole. Alla olevan tilaston mukaan espanjalainen kilpailee Joe Hartin kanssa sarjan huonoimman maalivahdin tittelistä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Vahvan kollektiivin totaalinen hajoaminen

Vaikka lumipalloefekti lähti yksilövirheestä, oli jokainen maali epätyypillistä Liverpoolia. Jos vedämme mutkia suoriksi ja otamme yhtälöstä pois kimmokkeet, harhasyötöt ja vaikkapa vielä erikoistilannemaalit, olemme lähempänä joukkueiden todellista tasoeroa. Kertooko tämä sitten isommasta pelillisestä muutoksesta Liverpoolin osalta?

On hyvin mahdollista, että vastustajat ovat nyt viisaampia Poolin suhteen kuin viime kaudella. Toisaalta Pool saattaa myös itse olla tilapäisesti totuttua heikompi. Se kohtasi ottelussa epäonnisia maaleja, murtui henkisesti eikä pelannut sillä intensiteetillä, joka joukkueelle on tyypillistä. Ottelu kuitenkin näytti sen, että Poolin pelin rikkominen onnistuu, jos vastustaja onnistuu omassa suunnitelmassaan täydellisesti ja Pool antaa sunnuntaina nähdyn verran tasoitusta.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Sam McGuire

@SamMcGuire90
This is one way to nullify the Liverpool press and exploit their high defensive line. Keep players high and wide, hit long balls to them and have runners from deep.
118
17
12:34 PM · Oct 5, 2020

Villa teki juuri sen, mitä piti. Se prässäsi usean pelaajan voimin Poolin pallollista, joka sortui huonoihin valintoihin ja epäedullisiin syöttösuuntiin. Vaikka Villakaan ei saapunut otteluun levänneenä, juoksi se totaalisesti Poolin yli. Oliko kyse sitten Poolin fyysisestä ja henkisestä heikkoudesta vai Villan paremmuudesta? Sekä että.

Ottelu opetti meille sen, että kun onnistuu liikuttamaan Poolia, kuten Villa sunnuntaina teki, ja yhdistää siihen vahvat, kohti boksia etenevät juoksijat, on vahvoilla.

Liverpoolin paljon kritiikkiä saanut korkea puolustuslinja keräsi tässäkin ottelussa huomiota, mutta on syytä huomata, että paljon ehti tapahtua jo ennen linjan heikkouksien paljastumista. Poolin keskikenttä jäi telineisiin, pelaajat antoivat epävarmoja ja heikkolaatuisia syöttöjä ja esimerkiksi 7-2-maalissa Pool latasi liikaa ylivoimaa pallolliselle puolelle kenttää. Lisäksi Villa pelasi sivurajaheiton erinomaisesti, mistä syntynyt hyökkäys ja läpijuoksu kuin huipensivat ottelun.

Kuten monella huippujoukkueella, Poolilla on oma systeeminsä, ja kun se on parhaimmillaan, se on lähes voittamaton. Mutta kun tällainen kollektiivi ei toimi optimaalisesti, tulee siitä merkittävästi heikompi. Kun tällaista heikentynyttä kollektiivia vastaan solmii kurinalaisen ja tarkasti valikoidun pelisuunnitelman ja onnistuu toteuttamaan strategiaansa systemaattisesti, voi hyvin mahdollisesti voittaa ottelun.

Kun lisäämme mukaan hieman negatiivista varianssia ja muutaman avainpelaajan poissaolon, on ainekset kasassa historialliseen tappioon.

Näin kävi Villan ja Poolin sunnuntaisessa kohtaamisessa. Vaikka kyseessä on Kloppin ajan suurin tappio, ei Pool ole se joukkue, joka hävisi suurinumeroisesti Stokelle keväällä 2015. Kloppin pitää kääntää tämä kokemus opiksi ja tehdä siitä positiivinen käännekohta. Muussa tapauksessa on hyvin mahdollista, että tulemme muistelemaan tätä tappiota negatiivisen käänteen alkulähteenä. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies

B̷𝕦𝕛𝕒 ➉

@Bujamies
Suurempi draama on siinä jos Pool ajautuu johonkin psyykkiseen lukkotilaan ja häviää isoja pisteitä, peli heikentyy. Sitten ei enää puhuta tästä ottelusta työtapaturmana vaan kaiken alkupisteenä.
0
1
11:41 AM · Oct 5, 2020
Nykyfutis pyörii myös todella paljon isojen ympärillä ja sitten tapahtuu se että unohdamme että otteluissa pelaa altavastaaja joka myös yrittää voittaa ottelun ja jotka myös laativat omaan mieleensä voittavat pelisuunnitelmat. Siispä: suuri ja ansaittu kunnia Aston Villalle.
0
0
11:41 AM · Oct 5, 2020

Mentality Monsters vai jotain muuta?

Syitä peliesitykselle voidaan toki etsiä joukkueen valmistautumisesta. Raporttien mukaan sekä Thiago Alcântaralla että Manélla todettiin ottelun alla koronavirustartunta, eivätkä nämä matkustaneet joukkueen mukana Birminghamiin. Pandemia on maailmanlaajuisesti tappanut lähes miljoona ihmistä, ja kyseessä on yhteiskunnallisesti huomattavasti jalkapalloa isompi asia. Joukkueen keskittyminen ei voinut olla täydellisellä tasolla, kun pelaajat saivat tietää altistuneensa virukselle.

Ylipäätään koko kauteen valmistautuminen on ollut korkeintaan välttävällä tasolla pandemian takia. Tavallista lyhyempi pre-season tarkoittaa sitä, että pelaajat tuskin ovat fyysisesti tai henkisesti siinä kunnossa, mihin he ovat tottuneet. Etenkin mentaalisella puolella pelaajilla voi olla todellisia haasteita asennoitua uuteen kauteen henkisesti äärimmäisen kuormittavan viime kauden jälkeen.

Nämä ovat syitä, joilla voi puolustella Leeds-pelin kaltaista huolimattomuutta ja kolmen maalin päästämistä, mutta ei Villaa vastaan koettua mahalaskua.

Voidaankin kyseenalaistaa, mikä pelaajien tahtotila on tämän kauden suhteen. Kärsiikö kaiken voittanut joukkue klassisesta mestaruuskrapulasta? Onko nälkää edelleen riittävästi mestaruuden uusimiseen? On mahdollista, että Kloppin mentality monstersin aikakausi on kääntymässä loppusuoralleen.

Lisäksi tiedämme, että Kloppin pelityyli on todella kuluttava. Onko pelaajien fyysinen ja henkinen kapasiteetti yksinkertaisesti tullut vastaan? Näin suuria johtopäätöksiä on mahdoton tehdä yhden ottelun perusteella, mutta niistä on aiheellista keskustella.

Vaikka yleensä ajatellaan, että maajoukkuetauko tuo helpotusta pelin organisoinnin ongelmista kärsiville joukkueille, todellisuus huippuseurojen kanssa on päinvastainen. Liverpoolin pelaajista iso osa lähti maajoukkueidensa matkaan heti Villa-tappion jälkeen, ja seuraavan kerran joukkue kokoontuu täydessä vahvuudessa alle 48 tuntia ennen edessä häämöttävää Merseysiden derbyä. Aikaa ongelmien korjaamiselle ei siis juuri ole.

Derby on Liverpoolille kasvojen pesun paikka, mutta samalla se on potentiaalinen katastrofi. Huimassa lennossa oleva Everton haistaa veren ja haluaa varmasti nöyryyttää hallitsevaa mestaria horjuttaakseen kaupungin sisäistä nokkimisjärjestystä.

[readmore from=Liverpool]

Liverpoolin murskatappio on varmasti omiaan antamaan itseluottamusta kaikille joukkueen tuleville vastustajille. Täydellisenä pidettyä Kloppin ryhmää on todistetusti pystytty haavoittamaan.

Jää nähtäväksi, kuinka Poolin pelaajat kantavat tappion luoman psykologisen taakan. Käännetäänkö se taistelutahdoksi vai painavatko pelaajat pettymyksestä päänsä pensaaseen?

Se, miten joukkue Villa-tappioon reagoi, määrittää pitkälti Liverpoolin kauden suunnan.

Kun joukkue viikon päästä lauantaina astelee Goodison Parkin nurmelle, on kulunut päivälleen kymmenen vuotta siitä, kun Liverpool viimeksi hävisi Merseysiden derbyn. Se, katkeaako tuo putki, saattaa isossa kuvassa kertoa siitä, mihin suuntaan seuran loppukausi kääntyy.

Lähteet: The Athletic, Understat

Aiheet Aston Villa Liverpool Näkökulmat