Raheem Sterling kertoo omaa kasvutarinaansa Players’ Tribune -sivustolla.

Jamaikalla syntynyt maajoukkuemies menetti isänsä ollessaan kaksivuotias, muutti Lontooseen viiden iässä, ja päätti alle kymmenvuotiaana elämänsä suunnan.

– Minulta kysyttiin, mitä todella rakastan tehdä.

Vastaus ei nykyvinkkelistä katsoen liene kenellekään yllätys. Jalkapallon pariin päästyään nuori Sterling herätti pian alueen seurojen mielenkiinnon.

– Kun olin 10 tai 11, sain kuulla että Fulham haluaa minut. Ja että Arsenal haluaa minut. Ja kun Arsenal on kiinnostunut, tuntuu itsestään selvältä että sinne on mentävä. Joten juoksin ympäriinsä kertomassa kavereilleni että lähden Arsenaliin!

Tässä vaiheessa Raheemin äiti puuttui asiaan. Pelaaja on edelleen tyytyväinen väliintulosta. Kyse ei ollut seuroista pitämisestä, vaan siitä, missä mahdollisuudet olivat parhaat.

– Äidilläni on maalaisjärkeä enemmän kuin kellään tuntemallani. Hän pysäytti minut, ja sanoi: ”Arsenalissa on 50 poikaa jotka ovat yhtä hyviä kuin sinä. Sinun pitää mennä jonnekin, missä on parempi mahdollisuus erottua”. Hän sai minut valitsemaan Queen’s Park Rangersin, ja se oli paras päätös ikinä.

Yksinhuoltajan perheessä raha oli tiukalla, ja äiti aina töissä. Raheem ei kuitenkaan saanut matkustaa harjoituksiin yksin, vaan äidin vaatimuksesta tarvitsi sisarensa saattajaksi pitkille reissuille.

– Vietimme ikuisuuden noissa vanhoissa kaksikerroksisissa, kolme eri bussia per suunta. Lähtö kotoa kello 15.15, paluu ilta-yhdeltätoista. Joka ikinen päivä. Siskoni istui kahvilassa treenieni ajan, eikä ikinä valittanut. Ajattele, että olet 17-vuotias, ja teet saman pikkuveljesi puolesta.

Perheeni uhrasi niin paljon puolestani. 15 vuotta sitten pesimme vessoja hotellissa, ja söimme aamiaista automaatista. Jos joku maailmassa ansaitsee olla onnellinen, se on minun äitini. Hän tuli tähän maahan vailla mitään, rahoitti elämämme ja oman koulutuksensa siivoamalla. Nyt hän on hoitolaitoksen johtaja, ja hänen poikansa pelaa Englannin maajoukkueessa.

Aiheet Englanti Raheem Sterling