Näkökulma: José Mourinhon pitäisi harmitella aivan muita asioita kuin loukkaantumisia – pelikirjasta puuttuvat sivut

Tottenham hävisi keskiviikkona RB Leipzigille kotikentällään 0-1 Mestarien liigan ensimmäisen pudotuspelikierroksen avausosassa. Spurs-manageri José Mourinho harmitteli tappion jälkeen isoja poissaoloja, mutta Tottenhamin suurin ongelma on pelin rakenteissa.

• LUE MYÖS: José Mourinho harmitteli poissaolijoita ja selitti Dele Allin kiukuttelua

Mourinho hyppäsi Tottenhamin peräsimeen marraskuun lopulla seuran annettua potkut pitkäaikaiselle managerilleen Mauricio Pochettinolle. Tuloksellisesti pesti on alkanut kohtalaisen hyvin. Tottenham on noussut taistelemaan tosissaan paikasta ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Mourinhon Spurs onnistui jopa kaatamaan Manchester Cityn helmikuun alussa.

Kokonaan toinen juttu on se, miten voitot ovat tulleet. Tottenham on suoraan sanottuna voittanut tuurilla viime aikoina, ja se loppui seinään Julian Nagelsmannin RB Leipzigia vastaan. Tottenham oli kylläkin onnekas, ettei Leipzig murjonut rumempia lukemia Tottenham Hotspur Stadiumilla keskiviikkona. 0-1-tuloksella Tottenhamilla on vielä teoreettinen sauma kääntää peli toisen osaottelun myötä. Pelillisesti se vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta tehtävältä.

Tukitoimet ja syöttösuunnat puuttuvat

Mourinho on lähestynyt otteluita viime aikoina puolustamisen kautta. Harry Kanen poissaolo ei tätä yksinään selitä. Mourinho on lähestynyt jalkapalloa aina puolustamisen kautta. Tottenham on vetäytynyt omalle kenttäpuoliskolleen 4-4-2-muotoon suojelemaan keskustaa.

Suurin ongelma Tottenhamin pelaamisessa ei ole se, että hyökkäyksestä puuttuu tehoja Kanen ja Heung-min Sonin myötä. Totta kai tuon tason pelaajien poissaolo vaikuttaa. Kane ja Son pystyvät kääntämään omalla yksilötaidollaan otteluita, mutta suurempi ongelma on pallollisen pelaamisen valtavat puutteet. Perusrakenteiden puuttuessa joukkue on joutunut turvautumaan Sonin ja Kanen yksilösuorituksiin.

Tottenham avaa peliä mielellään pitkällä syötöllä. Leipzigia vastaan Tottenhamin pitkät syötöt ja niiden jälkeiset kakkospallot olivat oikeastaan ainoa tapa hyökätä. Toppareilla on lupa laittaa pidempi pallo kohti vastustajan puolustuslinjaa, jonka jälkeen alkaa armoton kamppailu kakkospalloista. Siinä Tottenham on myös hyvä, mutta tilastollisesti pitkät syötöt johtavat useammin pallonmenetyksiin kuin pallonhallintaan.

Ja vaikka Tottenham saisikin kakkospallosta pallonhallinnan, ovat pelaajat reagointipelaamisen jälkeen kaoottisesti ympäri kenttää. Näin ollen syöttösuunnat ja pallollisen tukitoimet eivät ole järjestelmällisiä vaan ne ovat kaoottisia. Siitä johtuu myös se, että seuraava suunta, johon Tottenham pyrkii kakkospallon jälkeen, on eteenpäin vastustajan puolustuslinjan selustaan. Käytännössä Tottenhamin pallollinen pelaaminen on lyhyesti ja ytimekkäästi siinä, muuta ei ole.

Maalivahti Hugo Lloris antaa usein maalipotkun pitkällä syötöllä, jonka jälkeen alkaa taistelu kakkospallosta. Kohdepelaaja pyrkii jatkamaan pallon eteenpäin päällään näkemättä selkänsä taakse. Kakkospallo pyritään voittamaan, mutta aika käy tässä vaiheessa vähiin.

Tottenhamin pelaajat tekevät liikkeet vastustajan selustaan, vaikka pallo ei olisi vielä edes hallitusti omalla joukkueella. Kakkospalloa tavoitteleva pelaaja jää totaalisen yksin. Hänellä ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin yrittää tavalla tai toisella jatkaa pallo puolustuslinjan selustaan. Lopulta Tottenham menettää pallon.

Jotta Tottenham voittaisi enemmän pitkien syöttöjen jälkeisiä taisteluja itselleen, pelaajien täytyisi reagoida todella nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Leipzigia vastaan Spursin pelaajat reagoivat liian usein liian myöhään. Kyse on alle puolen sekunnin viiveestä, mikä on jo ratkaisevan paljon.

[readmore from=Tottenham]

Mourinho haluaa pallollisena kattaa suuren osan kentästä. Pelaajat ovat leveällä, ja hyökkääjien on tehtävä aloitteita syvyyteen, kun pallo on esimerkiksi toppari Toby Alderweireldillä omalla kenttäpuoliskolla. Jos palloa ei pelata selustaan, se pelataan negatiiviseen peliasentoon keskialueelle.

Silloin pallolliselta pelaajalta vaaditaan suojaamista, mutta liian usein pallolliselta puuttuvat syöttösuunnat ja tukitoimet. Jälleen Spursilla on liian kova kiire selustaan, vaikka pallollisella pelaajalle katse on kohti omaa maalia. Kun syöttösuuntia ei ole, pyrkii pallollinen pelaaja väkisin kääntymään ja suuntaamaan kohti vastustajan maalia. Puolustajan on kuitenkin helppo katkaista hyökkäys.

C Morelle Tottenhamin ottelua selostanut Antero Mertaranta totesi kansan kielellä, että Tottenhamin on vaikea saada edes kahta syöttöä peräkkäin omille ja pelaaminen on roiskimista. Tähän tiivistyy tällä hetkellä Mourinhon joukkueen pallollinen pelaaminen.

Kahden peräkkäisen syötön onnistuminen vaatisi sitä, että pallollisella pelaajalla olisi vaihtoehtoja eli syöttösuuntia. Tottenhamin pallollinen pelaaminen on tällä hetkellä selviytymistä ilman selkeitä rakenteita. Ainoa suunta on eteenpäin kohti vastustajan selustaa, vaikka sitten alivoimaisena luottaen yksilöiden taitoon ratkaista ongelmia itse. Sillä ei pitkälle pötkitä.