Näkökulma: Arsenal teki ison suunnanmuutoksen – huijaako Stan Kroenke Arsenal-faneja?

© Kuva: Getty Images

Arsenal vahvisti hetki sitten uuden päävalmentajansa nimen. Unai Emery siirtyy seuraan PSG:stä. Samalla Emerystä tulee Arsenalin ensimmäinen päävalmentaja aikana jälkeen Arsène Wengerin.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: miksi juuri Emery? Vahvan seuraidentiteetin seurassa valinta perusteltaisiin sillä, millaista hienosäätöä uusi valmentaja joukkueen pelaamiseen tuo. Arsenalissa ei niin kuitenkaan voida tehdä, koska Emery on pelifilosofialtaan aika kaukana Wengeristä. Ei ole nähtävissä punaista lankaa, jota Arsenal-johto olisi seuraillut.

Arsenalin toimitusjohtaja Ivan Gazidis kuvaili seuran tiedotteessa Emeryä näin:

– Hän peluuttaa jännittävää ja edistyksellistä jalkapalloa, joka sopii Arsenaliin täydellisesti.

Monta hienoa sanaa peräkkäin. Yksikään niistä ei kuitenkaan kerro mitään konkreettista siitä, mitä Emeryn pelitapa pitää sisällään. Ei sinänsä mikään ihme. Jotenkin se oli naamioitava, että Emeryn pelitapa ei oikeastaan ole isossa kuvassa ollenkaan linjassa sen suhteen, miten Arsenal on viimeiset yli 20 vuotta pelannut.

Huomattavasti enemmän Gazidis ja enemmistöomistaja Stan Kroenke painottivat Emeryn voittamia pokaaleita. Hienoa naamiointia tuokin. Oleellinen kysymys kuuluu: miten ne voitot on saavutettu? Ja miten voitot pitäisi Arsenalissa saavuttaa?

Suurseurafutis vs. altavastaajafutis

Wengerin Arsenal tuli vuosien varrella tunnetuksi vahvasti pallonhallintaan nojaavana joukkueena. Palloa hallussaan pitävä joukkue on tyypillisesti se, joka määrittelee pelin virtauksen. Tyypillistä on myös se, että isossa kuvassa ennakkosuosikki pitää palloa ja altavastaaja puolustaa.

Voidaan käyttää termejä suurseura- ja altavastaajafutis, vaikka ne aiheuttavatkin savun nousemista korvissa tiettyjen kannattajien keskuudessa. Yleensä kriitikot ovat niitä, joiden kannattama joukkue pelaa altavastaajafutista, vaikka seura itsessään olisi muilla mittareilla mitaten suuri.

Valioliigassa asetelma on kuuden suuren osalta mielenkiintoinen. Manchester City ja Tottenham ovat suurseurafutiksen soihdunkantajia. Manchester United, Liverpool ja Chelsea pelaavat kaikki altavastaajafutista. Arsenal oli Wengerin alaisuudessa suurseurafutiksen joukkue, mutta Emery vienee Tykkimiehet kohti altavastaajafutista.

Miksi altavastaajafutis on sitten niin huono asia?

Ei se varsinaisesti olekaan. Altavastaajafutiksella voi voittaa yksittäisiä otteluita ja kilpailuja. Räikein esimerkki oli Leicesterin valioliigamestaruus, mutta myös esimerkiksi Sevillan Eurooppa-liigan voitot (Emeryn alaisuudessa), Liverpoolin matka Mestarien liigan finaaliin ja Chelsean valioliigamestaruus ovat kaikki tulleet altavastaajafutiksella.

Ongelma on se, että altavastaajafutiksella katto tuppaa tulemaan aiemmin vastaan kuin suurseurafutiksella. Hyvä esimerkki tästä on Manchesterin seurojen vastakkainasettelu. Kaksi kovaa joukkuetta, joista toista luotsaa paras suurseurafutiksen valmentaja ja toista yksi parhaista altavastaajafutiksen valmentajista. City oli päättyneellä kaudella ylivoimainen Unitediin verrattuna.

Tietenkään näin mustavalkoisesti sitä ei voida luokitella, sillä pelaajamateriaalit merkitsevät myös hyvin paljon. Olihan Emerykin PSG:ssä Ranskan sisäisissä kilpailuissa pakon sanelemana pallonhallintafutiksen mies. Mestarien liigassa pallonhallinta kääntyi taas lähemmäs mukavuusaluetta eli altavastaajafutista.

Faneille nopeasti iloa?

Arsenalin kohdalla kyse ei ole nyt vain siitä, että seura valitsi altavastaajafutiksen tien. Kysymys kuuluu: miksi Arsenal käänsi kelkkaa näin voimakkaasti?

Tietääköhän Arsenal-johtokaan vastausta? Vahvan identiteetin omaavien seurojen kohdalla tällaista pohdintaa ei tarvitsisi käydä. Olisi kyse detaljeista, eikä näin valtavista suunnanmuutoksista. Tiedettäisiin koko ajan, mihin ollaan menossa. Ei perusteltaisi valintaa pokaalien määrällä, koska tiedettäisiin että sisältö on rautaa.

Oliko tässä nyt kyse vain siitä, että piti saada tarpeeksi iso nimi, joka on hiljattain saavuttanut voittoja. Niitä voittoja, joita Arsenal-kannattajat jäivät Wengerin viimeisen kymmenen vuoden aikana kipeästi kaipaamaan.

Se on sitten ihan sama, oliko PSG:llä yhtään varteenotettavaa vastustajaa Ranskan pääsarjassa. Sekin on ihan sama, onko Wengerin ja Emeryn välillä mitään johdonmukaisuutta. Tai ehkä tämä oli ihan suunniteltua. Ehkä kyseessä on yksi suuri puhallus…

Kuka tahansa muu kuin Wenger

Wengerin aikakaudella välttämättä isoin ongelma ei ollut se, että joukkue ei etenkään viime aikoina menestynyt. Isompi ongelma oli se, että Arsenalista tuli koko ajan enemmän ja enemmän Wenger. Samalla kannattajista tuli yhä apaattisempia. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käviköhän tässä vähän niin, että kannattajiltakin ehti jo unohtua, mikä Arsenal oikeastaan on ja mitä Arsenal edustaa.

Arsenalin kannattajissa alkoi näkyä merkkejä siitä, että mikä tahansa vaihtoehto olisi Wengeriä parempi. Ei väliä, onko pelitavallista jatkumoa, kunhan tulee tuore mies, joka tuulettaa koko seuraa.

Alleviivataan: tuo yllä kuvailtu oli kannattajien ongelma. Kroenkelle ja Gazidisille se ei ollut mikään ongelma, että Arsenal ei voittanut. Voittaminen olisi vaatinut merkittäviä taloudellisia panostuksia ja ne taas olisivat syöneet Kroenken voittoja. Tilanne oli Kroenken näkökulmasta itse asiassa oikein hyvä. Muihin suuriin verrattuna maltillisella pelaajabudjetilla maksimaalinen tulos. Bisnesmies on bisnesmies.

No miten tämä kaikki liittyy Emeryyn ja miksi kyseessä on puhallus?

Maksimaalinen tulos pienellä budjetilla

Emery ei missään nimessä ole huono valmentaja. Emery on hahmo, joka keskittyy lähes pakkomielteisesti yksityiskohtiin. Siinä mielessä kehitystä Wengerin ajan pelin organisoinnin löyhyyteen tulee varmasti.

Ja on Emeryssä itse asiassa yhtymäkohtiakin Wengeriin, kuten pelaajakehitys. Emery oli Espanjan-aikoinaan ehkä maailman paras yksittäisten pelaajien kehittäjä. Yhdessä urheilutoimenjohtaja Monchin kanssa Emery teki Sevillassa suorastaan käsittämättömän kovaa työtä. Nimettömiä pelaajia hankittiin halvalla, heistä muovattiin suhteellisen menestyvä joukkue, ja samat pelaajat myytiin kalliilla. Kuulostaa juuri siltä, mistä Kroenken ajatusmaailmassa menestyvä seura on tehty.

Pelitavallisesti Emery ei ole Wengerin työn jatkaja. Se on valitettavaa, sillä nyt osa Wengerin perinnöstä lentää suoraan roskakoriin. Tässä näkyy tapa, jolla Kroenke ja Gazidis kohtelevat seuraidentiteettiä. Pelitavallisella jatkumolla ei ole väliä, koska bisnes on se, joka määrää.

Arsenalissa oli Wengerin aikakausi, ja nyt alkaa Emeryn aikakausi. Välissä ei ole pelitavallista siltaa, joka sitoisi ne yhteen. Välittävätkö kannattajat? Välittävätkö pelaajat? Vai huokaistaanko nyt vain helpotuksesta, että päästään pelaamaan jotain muuta kuin Wengerin futista? Syödäänkö Kroenken tarjoilema myrkytetty omena vain, koska se näyttää niin herkulliselta?

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila