Miten heikkovireinen Liverpool kykeni nollaamaan Tottenhamin täysin? – Ammattivalmentajan analyysi

Liverpool kukisti Tottenhamin lauantain valioliigakamppailussa 2-0. Samalla se ravisteli yltään viime aikojen heikkoa pelivirettä. Ottelun ratkaisut nähtiin jo varsin aikaisessa vaiheessa, mutta lopulta ne peilasivat koko pelin kuvaa: Liverpoolin prässilinjojen yhtenäisyyttä, ja toisaalta epätasapainoa Tottenhamin muodossa.

Prässäämisen jalo taito

Liverpoolin ja Tottenhamin välistä ottelua leimasivat pelin virtaava rytmi, pallollisen kontrollin puute sekä hitaiden hyökkäyksien vähyys. Kaikki nuo tekijät olivat tavalla tai toisella seurausta joukkueiden tavasta puolustaa ylhäällä vastustajan alueella. Tavalla, joka teki hitaan etenemisen ja pallollisen kontrolloinnin vaikeaksi. Ottelun lopputulos oli myös selkeä osoitus siitä, kumpi joukkueista onnistui tässä vastustajan prässäämisessä paremmin. Liverpool teki ottelussa kaksi maalia, jotka lähtivät liikkeelle hyökkäysalueella tehtyjen palloriistojen jälkeen. Joukkue prässäsi Spursin alakertaa ja keskikenttää intensiivisesti tilanteesta riippuen joko kolmella tai neljällä pelaajalla. Näin se sai vieraiden hitaan etenemisen pysäytettyä alkuunsa. Tottenham sortui omalla alueellaan kovan prässin alla huonoihin valintoihin. Ne konkretisoituivat pallollisessa pelaamisessa huonosti painotettuina syöttöinä, heikkoina ensimmäisinä kosketuksina sekä kriittisinä pallonmenetyksinä.

Tottenham pyrki tekemään saman toisessa päässä vieraiden avatessa peliä omassa alakerrassaan. Lontoolaisjoukkue ei kuitenkaan onnistunut siinä kotijoukkueen tavoin, ja syykin oli selvä. Vaikka lähtökohtaisesti Spurs käytti ensimmäisessä prässilinjassaan useimmiten vain kahta pelaajaa (Harry Kane ja laidasta riippuen joko Dele Alli tai Son Heung-min), ei ratkaisevin ero joukkueiden prässäämisessä ollut ensimmäisen linjan toiminta. Tottenhamin ensimmäisen linjan prässääminen onnistui suurimmaksi osin joukkueen haluamalla tavalla, mutta keskeiseksi osoittautui nimenomaan toisen linjan – keskikenttäpelaajien – toiminta. Heidän sijoittumisensa suhteessa ensimmäiseen linjaan ei ollut optimaalista – toisin kuin Liverpoolilla. Kun vertaa joukkueiden puolustustoimintaa vastustajan kenttäpuoliskolla, on ero joukkueiden välillä selvä: Liverpool puolusti huomattavasti laadukkaammin toisella prässilinjallaan ja teki selvästi enemmän riistoja keskialueella kuin Spurs (katso yllä oleva kuva).

Ideologian ja järjen raja?

Tottenhamin voidaan sanoa kaatuneen ideologiansa mukana, kun se yritti kerta toisensa jälkeen väkisin pelata syvällä omalla alueellaan ohi Liverpoolin prässin. Joukkue sortui toistuvasti huonoihin valintoihin tilan ja ajan vähyyden ajaessa vieraiden alakerran pelaajat vaikeuksiin. Olisiko Tottenham voinut tehdä jotain toisella tavalla? Varmasti olisi. Se olisi voinut nopeuttaa avaamistaan ja suoraviivaistaa sitä esimerkiksi pelaamalla pidemmällä syötöllä ensimmäisen prässilinjan ohi. Tämä olisi voinut helpottaa painetta omalla kenttäalueella. Samalla se olisi riisunut osan Liverpoolin aseista: tavoitteen voittaa pallo vastustajan kenttäalueella. Olisiko Spurs-manageri Mauricio Pochettinon sitten pitänyt reagoida nopeasti Liverpoolin pelaamiseen ja muuttaa pelinavaamistaan heti ottelun alussa? Tuskin hänellekään tuli yllätyksenä Liverpoolin prässi, joka on ollut Liverpoolin tavaramerkkinä aina siitä asti kun Jürgen Klopp on joukkuetta valmentanut. Pochettino ei lähtenyt muuttamaan mitään ja näin näytti pitävän kiinni omasta ideologiastaan. Hän halusi joukkueen pelaavan uskollisesti omalla tavallaan eikä halunnut alistaa joukkueensa pelaamista vastustajan pelitavalle. Pochettinon puolelta tämä valinta näytti ainakin ulospäin enemmänkin sitoutumiselta joukkueen ideologiaan kuin kyvyttömyydeltä reagoida Liverpoolin luomaan uhkaan. Jälleen kerran totuuden tietää kuitenkin vain hän itse.

Tottenhamin muoto

Eteneminen omalta alueelta ei ollut kuitenkaan Tottenhamin ainoa murheenkryyni ottelussa. Nimittäin toisin kuin pelinavaamisen ideologisuus, joukkueen muoto näytti yksinkertaisesti vain huonosti organisoidulta. Keskikentän keskusta ja laitapuolustajat eivät tukeneet sijoittumisellaan tarpeeksi ensimmäisen linjan prässiä, ja joukkueen muoto hajosi ajoittain hämmentävän helposti Liverpoolin hyökätessä sitä vastaan esimerkiksi riiston jälkeen. Vieraiden muoto oli silmiinpistävän epäyhtenäinen esimerkiksi hyökkäyspään rajaheitoissa. Paketti oli hajallaan, ja pelaajien väliset etäisyydet olivat kaukana optimaaleista. Näin ollen Liverpool pääsi riistojen jälkeen nopeasti hyödyntämään näitä huonon sijoittumisen myötä syntyneitä tiloja. Yksi selkeä konkreettinen havainto Spursin epäortodoksisessa muodossa oli porrastuksen puute. Neljän ylimmän pelaajan taakse syntyi ajoittain liian isoja välejä. Tätä Pochettino yritti korjata toisella jaksolla muuttamalla keskikentän muotoa lähemmäksi neljän pelaajan timanttia, mutta suurin vahinko oli jo sattunut ensimmäisellä nelivitosella. Porrastuksen puuttuminen Spursin keskikentältä vaikeutti myös joukkueen mahdollisuuksiin voittaa kakkospalloja. Näin myöskään hyöty hieman suoraviivaisempaan avaamiseen siirtymisestä ei konkretisoitunut. Pelaajien keskinäiset etäisyydet olivat liian suuria kakkospallojen voittamiseen.

Pelin tarina maalien takana

Liverpoolin maaleissa konkretisoituu koko pelin tarina. Esimerkiksi ensimmäistä maalia edeltänyt tilanne kertoo pienoiskoossa koko ottelun tapahtumat: Liverpoolin ensimmäisen ja toisen linjan yhteistyöstä prässissä, Tottenhamin muodon epästabiiliudesta sekä pallollisen kontrollin puutteesta (pallon pelaaminen nopeasti eteenpäin ilman vastustajan paineistustakin). Ensin Philippe Coutinho jahtaa loppuun asti James Milnerin omalta kenttäalueelta yhdellä kosketuksella pelaamaa pystysyöttöä. Spurs-toppari Kevin Wimmer on pakotettu pelaamaan pallo alaspäin maalivahti Hugo Lloris’lle. Coutinho jatkaa juoksuaan kohti Lloris’ta ja pakottaa tämän pitkään avaukseen, joka lentää Liverpoolin kenttäpuoliskolle. Lucas Leiva voittaa pääpallon Kanea vastaan. Milner nostaa kakkospallon yhdellä kosketuksella eteenpäin kohti keskialuetta, vaikkei ole paineen alla. Tottenhamin Victor Wanyama ottaa ensimmäisen kosketuksen keskialueella, mutta Coutinho riistää pallon takaapäin suuntautuvan juoksun päätteeksi.

Coutinhon tökkäystä seuraa Georginio Wijnaldumin pomppiva lyhyt nosto eteenpäin. Siihen ehtii ensimmäiseksi kotijoukkueen Roberto Firmino, joka niin ikään tulee palloa vastaan liikkuvan Spurs-pelaajan (Wimmer) takaa ja tökkää pallon alaspäin Wijnaldumille. Wijnaldumin erinomaisesti ajoitettu sekä mitoitettu läpisyöttö tavoittaa Sadio Manén, joka viimeistelee läpiajonsa päätteeksi kotijoukkueen ottelussa johtoon. Tilanteessa korostui Liverpoolin pelillinen vahvuus prässätä keskialueella, nimenomaan ensimmäisen prässilinjan takana. Tilanteessa näkyi myös Liverpoolin kyky voittaa keskialueella täysin ympäripyöreitä, kimpoilevia irtopalloja tehokkaasti omalle joukkueelle. Ja siihen päälle Pool onnistui pelaamaan voitettuja palloja murtavissa asemissa olleille pelaajille. Samoissa tilanteissa korostuivat myös Tottenhamin ongelmat: muodon hajanaisuus pitkiä palloja seuranneiden kakkospallojen voittamiseksi sekä porrastuksen puuttuminen erityisesti keskustan kimpoilevissa palloralleissa. Lopputuloksena havaittiin kriittisten tilojen syntyminen oman muodon sisään – tilojen, joista vastustaja on valmis haavoittamaan sitä.

Loppupohdinta

Ottelu oli melkoinen kasvojen pesu Liverpoolilta ja ennen kaikkea Jürgen Kloppilta, joka tarvitsi joukkueeltaan tämänkaltaisen peliesityksen alavireisen kuukauden jäljiltä. Pelkkä hyvä tulos tästä ottelusta ei olisi hänen kannaltaan ollut riittävä. Nyt voiton lisäksi koko joukkueen onnistunut esitys – oman ideologian mukaisesti – antaa luottamusta organisaatiolle, että valitulla metodilla voidaan pärjätä – myös isoissa peleissä. Ideologia on aiheellista ottaa käsittelyyn myös Pochettinon kannalta ottelua läpikäydessä. Olikohan hän alun alkaen jopa ylimielinen lähtiessään pelaamaan Liverpoolia vastaan puhtaasti omalla ideologiallaan? Ja vaikka joukkue oli selvästi vaikeuksissa oman etenemisensä kanssa, Liverpoolin prässin puristuksissa, hän ei juurikaan tehnyt mitään tilanteen muuttamiseksi.

Olisiko hän voinut valita otteluun alusta alkaen suoraviivaisemman tavan avata, tai olisiko puolustusmuoto voinut suosiolla pudota matalammalle ? Täten olisi voitu eliminoida myös Liverpoolin pelillisiä vahvuuksia nimenomaan nopean hyökkäyksen muodossa. Viime aikoinahan Kloppin joukkue on ollut vaikeuksissa juuri kohdatessaan matalan puolustusblokin joukkueita, kuten esimerkiksi Swansean tai Hullin. Joka tapauksessa tässä kohtaa on ennen kaikkea nostettava esiin Liverpoolin vahva kollektiivinen esitys. Vaikka Tottenham, Pochettinon ideologiaan vankkumattomasti luottaen, antoi Liverpoolille mahdollisuuden pelata sen omalla mukavuusalueellaan, joukkue onnistui upeasti eikä saanut voittoaan ilmaiseksi. Päästessään pelaamallaan vahvuuksillaan Liverpoolin pelaaminen on hienoa katsottavaa. Erityisesti sen pelaamisen laatu nimenomaan keskialueen prässissä, kakkospallojen voittamisessa sekä kimpoilevien irtopallojen omille pelaamisessa on todella korkealla tasolla. Kimmo Kantola Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.

LUE MYÖS: