Leicester-näytelmän uusi käsikirjoittaja Craig Shakespeare: "Koen olevani tarinan pahis"

Chelsea tarrasi entistä tiukemmin kiinni mestaruuteen, Evertonin Romelu Lukaku nousi maalipörssin kärkeen ja Watfordin Mauro Záraten kausi saattoi päättyä polvivammaan. Kaikkea tuota sisälsi valioliigalauantai, mutta viikonloppun ykköspuheenaiheeksi mistään noista ei ollut. Ei lähellekään, sillä se kunnia menee itseoikeutetusti Leicesterille ja seuran kiistanalaisesti poispotkimalle managerille Claudio Ranierille. Jokainen pölypilvi kuitenkin laskeutuu jossain vaiheessa, ja Leicesterissäkin katseiden pitää kääntyä kohti seuraavaa ottelua. Tuo ottelu on maanantaina pelattava kotiottelu Liverpoolia vastaan. Siitä Ranierin taustaryhmässä toiminut ja tämän tilapäiseksi korvaajaksi nimitetty 53-vuotias Craig Shakespeare yrittää selvitä kuivin jaloin. Puolustava mestari on hävinnyt viisi viimeistä valioliigapeliään eikä se ole onnistunut maalinteossa vielä kertaakaan alkuvuoden aikana. Lauantain otteluiden tulokset pudottivat sen myös ensi kertaa putoamisviivan alapuolelle. Shakespearen alkutaival ei ole varsinaisesti helppo, sillä edessä on vaikean Liverpool-ottelun lisäksi valmistautuminen Mestarien liigan neljännesvälierien toiseen osaotteluun. Avausosasta Sevillasta Ranierin Leicester haki kelvollisen 1-2 -vierastappion, joten monet pitivätkin potkujen ajoitusta outona. Uusi käskyttäjä ei kuitenkaan halunnut ottaa siihen kantaa. – Sitä pitää kysyä seuran omistajilta. Minua pyydettiin tähän hommaan tänä iltapäivänä ja tunnen olevani ikään kuin tarinan pahis istuessani tässä, Shakespeare kommentoi TalkSportin mukaan. – En voi sille mitään, ja minun pitää vain olla oma itseni. Olen työskennellyt todella hyvien managerien kanssa, mutta olen päättänyt pysyä samanlaisena. – Joka tapauksessa minä keskityn nyt Liverpool-otteluun. Mitä ratkaisun ajoitukseen tulee, minun täytyy kunnioittaa omistajien päätöstä, Shakespeare totesi ympäripyöreästi. Shakespearelta kysyttiin, uskoiko hän pelaajien keskittymiskyvyn kadonneen rahakkaiden jatkosopimusten ja mestaruusbonuksina saatujen urheiluautojen myötä. – Se on aina paradoksaalista. Jos pelaajia ei palkita, he lähtevät muualle. Olisimme menettäneet useita hyviä pelaajia, joten seura joutui keskelle paradoksia.