N'Golo Kantén kenkiin astunut Wilfred Ndidi on armeijan kasvatti: "Muut eivät jaksaneet niitä treenejä"

Yhtenä Valioliigan puolustavan mestarin Leicesterin syyskauden taaperruksen pääsyistä pidettiin joukkueen ainoaa merkittävää pelaajamenetystä viime kauden jälkeen. N’Golo Kanté jätti Chelseaan siirtyessään ”Kettujen” keskikentälle valtavan aukon. Leicester-faneilla tuli syksyn aikana Kantéa valtava ikävä, joka on helpottanut kunnolla vasta viimeaikaisen voittoputken myötä. Tammikuussa seuraan belgialaisesta Genkistä ostettu Wilfred Ndidi on kuitenkin myös lievittänyt kaipausta merkittävästi, sillä nigerialainen on täyttänyt paikkansa ja päässyt koko ajan paremmin mukaan valioliigavauhtiin. Nyt 20-vuotias Ndidi siirtyi keskikentälle puolustajan tontilta vasta toissa kesänä, kun Genkin päävalmentaja Peter Maes päätti kokeilla nuorukaista uudella pelipaikalla. Yksi ensimmäisistä otteluista uudessa roolissa – vastassa puolustava mestari Gent – ei mennyt Ndidiltä putkeen. – Olin niin hermostunut, etten pystynyt syöttämään palloa kunnolla. Pelipaikka oli minulle vieras ja valmentaja oli tyyppiä, joka karjui paljon jokaiselle pelaajalle. Siksi en pelännyt hyvin, ja hän ottikin minut pois puoliajalla, Ndidi muistelee The Guardianin haastattelussa.

Kantéen vertaaminen ei kiinnosta

Pian Ndidi kuitenkin otti omakseen vakiokokoonpanon paikan, ja Leicesterissä on tapahtunut samanlainen läpimurto pikavauhtia. Ndidi paitsi raataa ja voittaa kaksinkamppailuja, kykenee myös komeisiin kaukolaukausmaaleihin. Ei olekaan ihme, että kuusi vuotta Kantéa nuorempi Ndidi on herättänyt jo nyt todellisten suurseurojen kiinnostuksen. Vertailu Kantéen ei kuitenkaan Ndidiä itseään kiinnosta. – En kuuntele ihmisiä, jotka vertaavat minua Kantéen. Haluan vain pelata ja kehittyä. Ndidin lapsuus ei ollut huippujalkapalloilijalle kaikkein tyypillisin. Hän nimittäin varttui kasarmialueella Nigerian suurimman kaupungin Lagosin ulkopuolella. Ndidin sotilasisä matkusteli usein rauhanturvausoperaatioissa Sudanissa ja Nigerian pohjoisosissa eikä ollut alkuunkaan innostunut poikansa jalkapalloharrastuksesta. Isän mielestä koulu oli paljon tärkeämpää. – Olin iloinen, kun isä lähti reissuihinsa, koska hän ei halunnut minun pelaavan jalkapalloa. Aina, kun hän lähti, tiesin, että nyt voin pelata.

Jo poikavuosina kolmet treenit päivässä

Armeijalla oli omat joukkueensa alle 10-vuotiaista aikuisiin ja teini-iässä Ndidi sai nauttia Nigerian alle 16-vuotiaat vuonna 1986 maailmanmestaruuteen valmentaneen Nduka Ugbaden ankarasta ohjauksesta. – Ugbaden opeilla minusta tuli muita pelaajia fyysisempi. Emme tehneet normaaleja treenejä, vaan vain ravasimme. Meillä oli aina käytössämme kaksi kenttää, joiden alueella pelasimme. Vaikka väsytti, oli pakko jatkaa. – Treenasimme kolmesti päivässä: aamulla, iltapäivällä ja illalla. Useimmat muut eivät enää tulleet treeneihin, koska heitä pelotti eivätkä he enää jaksaneet sitä. Mutta minua Ugbade vain yllytti jatkamaan, sanoen ettei minun kannattaisi murehtia iästäni, sillä jalkapallossa voisin lyödä kenet tahansa, Ndidi muistelee. Kun Ndidi oli 16-vuotias, hänen joukkueensa Nath Boys osallistui 40 joukkueen turnaukseen, johon osallistui sekä juniorijoukkueita että Nigerian pääsarjanippuja. Ndidi loisti turnauksessa vanhempien pelaajien joukossa, ja sieltä Genkin silloinen scoutti, nykyisin Manchester Unitedin leivissä työskentelevä Roland Janssen poimi pojan Belgiaan. Siirto tosin tapahtui puolentoista vuoden viiveellä. Sen jälkeinen ura onkin ollut yhtä nousukiitoa.