Valioliigapelaaja palaa kentälle vuosi autokolarin jälkeen – Edes kävelyn ei pitänyt onnistua

Crystal Palacen alkukausi ei ole paljon ilonaiheita tarjonnut. Neljä perättäistä tappiota ilman ainuttakaan tehtyä maalia aiheutti potkut Frank de Boerille, mutta tilalle värvätty Roy Hodgson hävisi niin ikään ensimmäisen ottelunsa 0-1. Tiistaina Kotkat kohtaavat liigacupin ottelussaan Huddersfieldin, ja ennakkotiedoissa Palace saa ainakin yhden tärkeän piristysruiskeen. Laitapuolustaja Pape Souaré on nimittäin palaamassa kentille vuosi pahan autokolarinsa jälkeen. 27-vuotias senegalilainen joutui 11. syyskuuta viime vuonna vakavaan onnettomuuteen, aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä vain kymmenen minuutin päässä kotoaan. Souarén irrottamiseksi autosta auton katto piti leikata irti. Hänet kuljetettiin sairaalaan pahoin loukkaantuneena. Souarén leukaluu ja reisiluu murtuivat, mutta oli senteistä kiinni, että hän olisi jopa halvaantunut. – Kun vartuin Afrikassa, minulla ei ollut mitään muuta kuin unelmani jalkapalloilijan urasta. Sitä varten minulla on vain jalkani. Olin huolestunut ja peloissani urani puolesta, Souaré muistelee ensimmäisiä ajatuksiaan kolariautossa Guardianin haastattelussa.

Koko perhe toipilaana yhtä aikaa

Pian onnettomuuden jälkeen pidettiin epävarmana, voisiko Souaré edes kävellä enää. Varsinkaan peliuransa jatkumiseen mies ei aluksi jaksanut uskoa. Sinnikäs kuntoutus on kuitenkin nyt tuomassa palkintonsa. Souarén reisi leikattiin kaksi päivää kolarin jälkeen, ja jalkaan asennettiin naula pitämään luuta paikoillaan. Ravinto oli pitkään pelkkiä pehmeitä ruokia ja nesteitä. Kohtalon oikusta koko Souarén perhe oli samaan aikaan toipilaana, sillä pelaajan isä oli tapahtuma-aikaan syöpähoidoissa Pariisissa ja äiti mursi Senegalissa oman jalkansa kaaduttuaan kolaria seuranneena päivänä. Kuntoutusjakso oli henkisesti ankara, mutta Souaré sai isänsä kamppailusta voimaa. Isä ei kuitenkaan omaa taisteluaan voittanut, vaan menehtyi syöpään joulukuussa. – Minulle kerrottiin, että kukaan ei ollut palannut pelaamaan huipputasolla tällaisen vamman jälkeen. Se sai miettimään. – Isäni oli kuitenkin hyvin sairas. Kun kävin loppuvuodesta hänen luonaan ja näin, missä tilassa hän oli, kun minulla oli vain murtunut jalka, päätin, että en voisi luovuttaa.

”Loppuisiko kipu koskaan?”

Souarén oikean reiden lihakset surkastuivat leikkauksen jälkeen tyystin, ja hänen oli pakko saada lihakset jälleen aktivoitua. Kainalosauvoista hän luopui kymmenen viikkoa onnettomuuden jälkeen. – Tunsin, että jalkani on heikko, eikä siinä ole tarpeeksi lihaksia. Se oli todella vaikeaa. En tiennyt, milloin kipu loppuisi ja tulisiko jalkani kuntoon. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, urhea Souaré muistelee. – Perheeni ei asettanut minulle paineita, mutta tein sen itse. Kun on kotoisin Afrikasta ja haluaa jalkapalloilijaksi, haluaa vain tehdä perheensä ylpeäksi ja auttaa heitä taloudellisesti. Se on tärkeintä. – Osaan vain pelata jalkapalloa, joten siksi raadoin harjoituskentällä, ajoin kuntopyörää aamuisin, kävin fysioterapiassa ja iltapäivällä kuntosalilla saadakseni jalkaani lihaksia. Se oli henkisestikin raskasta, koska perheeni on Senegalissa.

Kaksi valmentajaa jäi toipilasaikana kokonaan välistä

Souaré on pelannut jo kolmessa Crystal Palacen reservijoukkueen ottelussa; täydet minuutit ensimmäisen kerran tismalleen onnettomuuden vuosipäivänä viikko sitten. Nyt hän on valmis edustusjoukkueeseen paluuseen. Turbulenssista Palacessa kertoo se, että kun Souaré viimeksi pelasi edustuksessa, valmentajana oli Alan Pardew. Ennen Hodgsonia Souarén toipilasaikana ruoria on käännellyt vielä Sam Allardyce ja de Boer. Tiistainen cup-ottelu on pelaajalle taatusti tunteikas hetki, mutta yhtä toivetta ei silti voida täyttää. – Toivoisin, että isäni olisi voinut nähdä paluuni. Hän murehti tulevaisuudestani tämän jalan kanssa, mutta ei voi nähdä ottelua. Mutta missä ikinä hän onkaan, hän myhäilee varmasti, että ”kyllä, hän on kunnossa nyt”.

LUE MYÖS: