Näkökulma: Valioliigan tähti on poltettu loppuun – me kaikki kannamme vastuun järjettömästä pelitahdista

Kevin De Bruyne loukkasi vasemman polvensa, kun Manchester City eteni torstaina Englannin liigacupin puolivälieriin. Fulham kaatui Etihad Stadiumilla luvuin 2–0, mutta puhe kohdistui kamppailun jälkeen belgialaisen tilanteeseen. De Bruyne palasi kentille hiljattain. Hän loukkasi oikean polvensa eturistisiteen elokuussa. Valioliigan ehkä kirkkain keskikenttätähti on poltettu 27-vuotiaana loppuun. De Bruyne on pelannut neljällä viime kaudella 56, 56, 52 ja 63 virallisessa ottelussa. Siis yhteensä 227 virallisessa ottelussa. Hän pelasi viime kaudella lähes tauotta, sillä Belgia eteni MM-kilpailujen pronssipeliin. Ja näihin määriin pitää vielä lisätä esimerkiksi markkinointikiertueet ympäri maapallon.

Nykytilanne on mahdoton

Peliruuhka pysyy jatkuvasti esillä keskusteluissa. Jürgen Klopp, Mauricio Pochettino ja muut huippuvalmentajat muistuttavat asiasta heti tilaisuuden tullen. Asiaa voi lähestyä usealta eri kantilta. Voimme syyttää kattojärjestöjä, televisioyhtiöitä, yhteistyökumppaneita, seurajohtoja ja valmentajia. Todellisuudessa nykytilanne on mahdoton. FIFA ja UEFA haluavat omat tulonsa. Niin haluavat Valioliiga, The FA ja English Football Leaguekin. Tämä johtaa siihen, että kalenteri on tolkuttoman täynnä. Ja siihen, että sairastuvat täyttyvät. Järjettömän tahdin sisäistää, kun siinä elää sisällä. Opin viiden Englannin-jalkapallokirjeenvaihtajavuoteni (2013–18) aikana paljon paikallisesta jalkapallokulttuurista: saarivaltakunnassa pelataan melkein joka päivä. Tämä koettelee media-alankin työntekijöitä. Lehdistötiloissa saatettiin sadatella keskiviikkona Englannin liigacupin ottelussa. Koko tapahtuman järkevyys kyseenalaistettiin, mutta lehdistötilaisuuksissa kysyttiin silti, miksi manageri päätti kierrättää ja hävisi sen vuoksi. Otsikot huusivat seuraavana päivänä, että manageri ei arvosta tätä ikivanhaa jalkapallokilpailua.

Kaksi vaihtoehtoa

Tilannetta on hyvin vaikea ratkaista. Käytönnössä vaihtoehtoja on kaksi. Pelimäärää pitää karsia tuntuvasti. Tämä johtaisi koviin ratkaisuihin. Jos pelaaja pelaisi vaikka Valioliigan kaikki ottelut ja vielä päälle maaottelut, niin määrä nousisi herkästi noin 45-50 virallisen ottelun kieppeille. Tämäkin on jo todella paljon, kun päälle lisätään vielä Mestarien liigaa ja cup-kilpailuja. Tilanne on monimutkainen. Me suomalaiset elämme innolla mukana, kun Huuhkajat pärjää Kansojen liigassa. Klopp taas näki, että Kansojen liiga on järjettömin kilpailumuoto koskaan. Hän antaisi suojateilleen mieluummin lepoa. Saksan maajoukkueen päävalmentaja Joachim Löw vastasi Kloppille ja sanoi, että Klopp puhuisi aivan eri sävyllä, jos koutsaisi Saksaa. Tämäkin sananvaihto tiivistää nykytilanteen. Jokainen ajattelee raadollisessa jalkapallomaailmassa itseään. Toinen vaihtoehto edellyttää yhteen hiileen puhaltamista. Lopulta me kaikki kannamme vastuun järjettömästä pelitahdista. Fanit haluavat nähdä tähdet kentällä tai televisioruudussa. Valmentajat taas toimivat valtavan paineen alla, kun seurajohdot vaativat tuloksia. Seurajohdot taas haluavat televisiomiljoonia ja rahakkaita, näkyvyyttä kaipaavia yhteistyökumppaneita. Tämä taas tiivistyy siihen, miten me kaikki suhtaudumme siihen, jos manageri kierrättää avainhahmojaan. Manageri saa asian korkeintaan anteeksi, jos joukkue voittaa ottelun. Muuten seuraa moiteryöppy. Esimerkiksi englantilaiset televisioyhtiöt iskevät ”rotaatioon” kiinni tiukasti heti aamulla laajoine asiantuntijakaarteineen. Tämä keskustelu jatkuu työpaikoilla ja teekupin äärellä – ja soppa on valmis.

Pelaajat saavat tukea

Media haluaa luoda puheenaiheita. Kuinka usein esimerkiksi jalkapallon avulla kanavapakettejaan tai nettiliittymiään kauppaavat Sky tai BT Sport nostavat esille pelimäärät? Aika harvoin, voin sanoa viiden vuoden brittikokemuksella. Tämä johtaa siihen, että koko huippujalkapalloilu on muuttamassa ja muuttanut jo muotoaan. Pelaajat saavat jo nyt nauttia huippuluokan avusta ja tuesta. Valioliigan seurat luottavat urheilutieteeseen ja paneutuvat nyanssitasolle. Esimerkiksi Liverpoolin edustusjoukkueen taustatiimissä on yhteensä 22 henkilöä. Siis 22 täysipäiväistä ihmistä pitämässä huolen yhden joukkueen kehittymisestä ja kunnosta. Pelaajat muuttuvat nykymenolla yhä enemmän gladiaattoreiksi. Jalkapallo on nykyään viihdettä siinä missä musiikkikin. Muistan kun Justin Bieber sai syksyllä 2016 kovaa kritiikkiä Helsingin-konsertistaan. Yleisö ja toimittajat näkivät, että kanadalainen veti show’n väkisin, flegmaattisesti, näki Iltalehti. Niin varmasti vetikin, koska kiersi tätä ennen maailmaa ympäri ja ämpäri hillittömästi. Bieber rakastaa varmasti musiikkia ja esiintymistä, mutta rajansa on kaikella. Niin on rajat jalkapalloilijoillakin. He jaksavat jonkun aikaa ja tekevät hurjaa tiliä – jos jaksavat. Esimerkiksi De Bruyne tienaa kesäkuuhun 2023 asti noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Hänellä on siis asiat ainakin taloudellisesti todella hyvin.