Näkökulma: Chelsea on umpikujassa – syyllinen on helppo löytää

Antonio Conte sai maaliskuussa 2018 moiteryöpyn, kun Chelsea vetäytyi matalaan blokkiin Etihadilla. – Rikos jalkapalloa kohtaan, näki televisiohahmo Jamie Redknapp. Manchester City syötteli tuolloin Valioliigan ennätykset uusiksi, mutta voitti vain 1–0. Chelsea peitti Taivaansinisten syöttösuunnat. Chelsea ei edes yrittänyt riistää, prässätä. Juuri tämä on blokin ja prässin ero. Blokin tarkoitus on pitää vastustaja muodon ulkopuolella. Prässin tarkoitus on taas riistää. Kerrotaan, että länsilontoolaisten omistaja Roman Abramovitsh hermostui peruuttelun jälkeen. Abramovitsh päätti, että ensi kaudella penkin päässä istuu uusi kaveri.

Sarri pitänyt sanansa

Päävalmentaja Conte sai potkut heinäkuussa, vaikka toi kahdella Chelsea-kaudellaan Valioliigan ja FA Cupin voitot. Maurizio Sarri otti vastuun Stamford Bridgellä. Sarri lupasi muuttaa joukkueen tyylin aloitteellisemmaksi. Hän on pitänyt sanansa. Chelsea lähti sunnuntaina Etihadille rohkealle pelisuunnitelmalla. Sarri uskoi muotoon 4–3–3. Chelsea antoi painetta korkealla ja yritti määrittää virtausta. Luoja tietää, mitä Conte mietti, kun City iski ensimmäisen jakson puolivälissä taululle luvut 4–0. Chelsea yritti haastaa Valioliigan hallitsevat ykköset rohkeasti, mutta City repi ”positional playllään” aukot vieraiden pakkaan. City esiintyi yksinkertaisesti paremmin. Joukkue loi nurmelle valtavasti vaihtoehtoja. Pallollinen pelaajaa sai poikkeuksetta laadukkaan tuen.

Guardiola saanut tuen

City aloitti sunnuntaina niin ikään muodolla 4–3–3. Pep Guardiola ja Sarri tunnetaan keskinäisestä kunnioituksestaan. City ja Chelsea luottavatkin hyvin vastaaviin periaatteisiin. Ne pureutuvat nyanssitasolle saakka. Joukkueet esimerkiksi prässäävät niin, että toinen ylemmistä keskikenttäpelaajista nousee kärjen tasolle tarvittaessa. Laidat taas jäävät sivustoille ja porrastavat hieman. 4–1–2–3-ryhmitys taipuu siis hetkeksi malliin 4–1–3–2. Sunnuntaina silmille rävähtänyt ero perustuukin ennen kaikkea pitkäjänteisyyteen – ja toisaalta sen puutteeseen. Guardiola on saanut Etihadilla aikaa ja johtoportaan vankkumattoman luottamuksen. Hänelle luotiin pitkään pohjia. Sarri taas taistelee työpaikastaan joka päivä. Chelsealla on hyvät pelaajat, vaikka Sarri on moittinut ryhmän motivaatiota. Aivan eri asia on se, onko nykyjoukkue ihanteellinen Sarrille. Sen rakensivat José Mourinho ja Conte. Tai rakensivat niissä puitteissa, joissa Abramovitsh antoi heille valtaa.

Chelsea umpikujassa

Abramovitsh on vienyt valmentajarallillaan länsilontoolaiset umpikujaan. Chelsea ei esiintynyt sunnuntaina umpisurkeasti, mutta ei riittävän hyvinkään, kun mittarina on Manchester City. Chelsea loi paikkoja ja pystyi pitämään palloa. Kesällä 2016 aloittanut Guardiola on prosessissaan vain paljon pidemmällä. Sarri vasta istuttelee siemeniään. Ja tämä kaikki heijastuu nurmelle: kun Chelsea miettii, niin City jo tekee. Tämä on Valioliigan vaatimustaso nykyään. Abramovitsh pärjäsi vielä muutama vuosi sitten shekkivihdollaan, mutta pelkkä pelaajalaatu ei enää riitä: jopa aiemmin suuntaan jos toiseen sinkoillut Liverpool antaa tällä saralla oppitunnin Chelsealle. Jürgen Klopp otti komennon Anfieldilla syksyllä 2015. Hän on saanut aikaa, luonut kasvot Liverpoolille ja nostanut joukkueen Valioliigan kärkeen. Liverpoolilla on mahdollisuus nojata kloppimaiseen identiteettiin vielä sen jälkeen kun saksalainen heittää hyvästit Anfieldille. Chelsea on sen sijaan hukassa. Kukaan ei tiedä, millä periaatteilla Fulham Roadilla edetään ensi kaudella. Se tiedetään, että Sarri ei tehnyt sunnuntaina rikosta jalkapalloa kohtaan. Ei tehnyt Contekaan. He tekivät vain parhaansa. Abramovitsh saa ottaa sotkusta vastuun. Chelsea toimii edelleen 2000-luvun alun periaatteilla. Tämä ei enää riitä, sillä Guardiola on vienyt esimerkillään Valioliigan uuteen maailmaan ja asettanut riman valtavan korkealle. Niin korkealle, että Chelsea on siitä tällä hetkellä kuuden maalin päässä. Eero Laurila Twitter: @eerolaurila