Tottenhamin entinen tähtipelaaja teki kaikkensa siirtyäkseen Chelseaan – yksi mies seisoi kuitenkin aina tiellä: ”Se todella suututti minut”

”Haluaisin mennä Chelseaan. Monet pelaajat haluaisivat pelata Chelsealle, koska se on yksi maailman parhaista seuroista. Kuten monet muutkin, minäkin haluaisin pelata siellä. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu.”

Nämä olivat nykyisen Real Madridin keskikenttäpelaajan Luka Modricin sanat vuonna 2011, kun hän tähyili pitkään spekuloitua siirtoaan Tottenhamista Chelseaan.

Kroatian maajoukkuetähti halusi siirtyä joukkueeseen, joka taistelisi Valioliigan mestaruudesta ja pelaisi Euroopassa. Modricista kiinnostunut Chelsea sopi kuvaukseen kuin nenä päähän, mutta seura ei koskaan onnistunut hankkimaan haluamaansa pelaajaa osapuolten yhteisestä toiveesta huolimatta.

Chelsea teki 25-vuotiaasta Modricista useita rahakkaita tarjouksia, mutta Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy ei suostunut kauppaamaan joukkueensa avainmiestä seuran paikallisviholliselle, joka juhli Mestarien liigan voittoa kauden 2011-12 päätteeksi.

Modric on kertonut hänen omaelämäkerrassaan, joka julkaistaan 20. elokuuta, miten lähellä hänen toivomansa Chelsea-siirto oli tapahtua kesällä 2011.

– Kun valioliigakausi 2010-11 oli ohi, olin valmis kesäloman viettoon. Se ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun agenttini Vlado Lemic ja Davod Curkovic kertoivat Chelsean halukkuudesta hankkia minut. Ennen kuin siirryin Tottenhamiin, minua oltiin jo viety Stamford Bridgelle. Tämä tuore yhteydenotto ainoastaan paransi sitä mielikuvaa, että Chelsea piti minua korkeassa arvossa.

– Olin avoin siirrolle, mutta asiat tapahtuivat salamannopeasti. Ensin Vanja ja minä lensimme yksityiskoneella Zadarista Cannesiin, missä johtoryhmäni odotti minua. Sitten pakettiauto, jonka ikkunat olivat värjätyt, vei meidät noin 30 kilometrin päähän Nizzaan. Sieltä Roman Abramovichin turvamiehet saattoivat meidät pikaveneen kyytiin, joka vei meidät Chelsea-omistajan jahdille.

– Se oli kaikki hyvin jännittävää. Noin 20 ihmistä, jotka näyttivät kaikki olevan turvamiehiä, olivat meitä huvipurjeella vastassa. Se oli nopeaa ja hyvin organisoitua toimintaa. Juuri kun asetuimme aloillemme yhdelle jahdin loistokannelle, Abramovich saapui paikalle. Hänen seuranaan olivat hänen vaimonsa Dasha ja heidän poikansa. Minua kiehtoi kaikkien turvallisuushenkilöiden hienovarainen katoaminen hänen saapuessa paikalle. Se oli selvää, että heidät kaikki oltiin koulutettu tätä varten – heidän ajoituksena oli täydellinen.

– Olin tavannut Abramovichin vain kerran aiemmin. Olin katsomassa Chelsean ottelua Atlético Madridia vastaan ja istumapaikkani oli lähellä hänen aitiotaan. Silloin tapasimme ja vaihdoimme muutaman sanasen. Tavattuamme uudelleen Ranskan Rivieralla, hän jätti itsestään rennon, mutta jollain tapaa mysteerisen kuvan. Hän ei sen kummemmin jaaritellut, vaan sanoi: ”Me tiedämme, että olet laadukas pelaaja. Haluaisin sinut Chelseaan.”

– Olin tullut hänen jahdilleen juttelemaan, joten toivoin tietysti samaa. Minulla oli kolme menestyksekästä kautta Tottenhamissa takana. Seura oli nyt lähellä Valioliigan huippua, olin viimein päässyt pelaamaan Mestarien liigassa, ja kaikki analyysit osoittivat minun olevan yksi nousevan joukkueen avainpelaajista. Tunsin, että nyt olisi hyvä aika siirtyä – halusin taistella pokaaleista ja voittaa mestaruuksia, enkä nähnyt tätä mahdolliseksi Tottenhamissa. Halusin siirtyä kunnianhimoisempaan seuraan.

– ”Luuletko, että Tottenham yrittää vastustaa sinun siirtoasi? Yrittävätkö he laittaa taistelun pystyyn?”, Abramovich kysyi. ”Uskon neuvotteluiden olevan haastavat”, vastasin, koska tiesin etteivät seurat ole hyvissä väleissä.

– Me viimeistelimme juomamme ja 20 minuuttia myöhemmin Abramovich ja hänen vaimonsa vetäytyivät hienovaraisesti heidän asuinpaikkaansa. Kun hän hyvästeli meidät, hän pyysi meitä rentoutumaan ja ehdotti uimista. Me kuitenkin kiitimme ja lähdimme. 90 minuutin päästä palasimme Nizzan rantaan. Me kävelimme hetken kaupungilla ja lensimme sitten takaisin Zagrebiin. Sekä Vanja että minä olimme vakuuttuneita tapaamisesta, mutta syvällä sisälläni tiesin, ettei Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy haluaisi kuulla asiasta.

– Ennen preseason-kauden alkua, englantilaistoimittajat soittivat minulle ja kyselivät minulta, halusinko todella lähteä seurasta. Olin rehellinen ja varmaan hieman naiivi, kun sanoin, että nyt olisi hyvä aika ottaa askel eteenpäin urallani. Se aiheutti paljon hämminkiä, joka ei hiljentynyt ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Levy ilmoitti virallisella tiedotteella, etten ollut lähdössä minnekään, ja että minun sopimukseni oli vedenpitävä.

– Saavuin Lontooseen ennen preseason-harjoituksia ja menin Levyn puheille. Keskustelumme ei sisältänyt ankaria sanoja tai loukkauksia, kuten mediassa sanottiin, mutta tunnelma oli kireä. Hän moitti minua siitä, että ilmoitin julkisesti haluavani lähteä ja kertoi toistuvasti, ettei Tottenham aikonut myydä minua mistään hinnasta. Sitä seurasi stressaava ajanjakso. Media analysoi statustani päivittäin; Tottenham-fanit, ymmärrettävästi, paheksuivat haluani siirtyä muualle. Mutta toisaalta, manageri Harry Redknapp osoitti ymmärrystä minua kohtaan lehdistön edessä.

– Redknapp oli kokenut manageri, joka oli nähnyt kaiken, joten hän oli tietoinen kunnianhimoisempien seurojen tarjoamista mahdollisuuksista. Hän tiesi myös tarvitsevansa minua ja halusi kenen tahansa muun managerin tavoin kasata mahdollisimman vahvan joukkueen. Hän teki kaikkensa miellyttääkseen minua ja saadakseni minut jäämään. Meidän preseason-kautemme aikana Etelä-Afrikassa, hän teki minusta jopa kapteenin. Mutta minun pääni ei vain ollut siellä, joten jätin seuralle virallisen siirtopyynnön.

– Chelsea teki uuden, parannetun tarjouksen Levyn jokaisen kieltäytymisen jälkeen. Se (Levyn toiminta) todella suututti minut. Me pelasimme kotona Manchester Cityä vastaan ja Redknapp pyysi minua pelaamaan. Sanoin, etten pystynyt keskittymään ja etten mieluiten pelaisi. Redknapp oli kuitenkin aina kohdellut minua hyvin, joten suostuin. Me hävisimme 1-5 ja minut korvattiin 60 minuutin kohdalla. Se oli yksi surkeimmista esityksistäni ikinä.

– Kolme päivää siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeen, kun olin Kroatian maajoukkueen kanssa, ymmärsin ettei minun siirtoni voisi enää toteutua. Palasin Lontooseen selkeällä tavoitteella: unohtaa kaikki tapahtunut ja palata töihin.

[readmore from=Tottenham]

Modric selvitti ajatuksensa ja pelasi kaudella 2011-12 kaikki paitsi kaksi Valioliigan ottelua. Hän kuitenkin jätti Pohjois-Lontoon seuraavana kesänä, kun Real Madrid hankki hänet joukkueensa keskikentälle 35 miljoonalla eurolla.

Modric, nyt 34, on voittanut Santiago Bernabéulla esimerkiksi neljä Mestarien liigan pyttyä, kaksi Espanjan mestaruutta ja neljä seurajoukkueiden välistä maailmanmestaruutta. Hänet nimettiin vuonna 2018 maailman parhaaksi pelaajaksi.

Lähde: The Guardian