”En koskaan palannut ja kaikki tavarani ovat edelleen pukukopin lokerossa” – Newcastlen ja Andy Carrollin uuden kappaleen piti olla kuin saduista, mutta se oli kaikkea muuta

Kaikki Valioliigaa tai jalkapalloa ylipäätään seuraavat tietävät Andy Carrollin. Englannin maajoukkueessakin pelannut kolossaalinen kärkipelaaja, joka menee jokaiseen kaksinkamppailuun tai pääpalloon kuin se olisi hänen viimeisensä. Carroll muistetaan monista yksittäisistä asioista. Yksi päällimmäisistä lienee loukkaantumishistoria, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Osasyy lienee edellä mainittu pelityyli. Hänet yhdistää helposti myös siihen kohuttuun siirtoon kotikaupunkinsa Newcastlesta 35 miljoonalla punnalla Liverpooliin. Carroll matkasi uuteen seuraansa Newcastlen seurapomon Mike Ashleyn helikopterilla ja koko Englanti seurasi nuoren kukkopojan matkaa maailman huipulle. Liverpoolista matka jatkui West Hamin kautta takaisin kotiin Newcastleen. Carroll lähti jälleen Newcastlesta viime kauden päätteeksi. Nyt sitä poistumista ei seurannut koko kansakunta. Sitä ei oikeastaan edes noteerattu sen kummemmin. Tällä hetkellä 32-vuotias kärkipelaaja on ilman seuraa. Carroll haluaa pelata jalkapalloa niin kauan kuin suinkin mahdollista, kunhan saisi vain uuden työpaikan. Hän avasi tilannettaan ja uraansa The Athleticin haastattelussa Newcastlen seuralegendalle Alan Shearerille. Uuden kappaleen Newcastlessa piti olla kuin suoraan saduista. Se oli silti kaikkea muuta. – Luulin lopettavani urani Newcastlessa. Ajattelin pysyväni seurassa neljä tai viisi vuotta. Näin ei tapahtunut ja sille on toki useampia syitä. Rehellisesti sanoen se oli minulle todella vaikeaa olla pelaamatta, kun uskoin pystyväni auttamaan joukkuetta Carroll sanoi. – En saanut kunnollista mahdollisuutta Newcastlessa. Välillä pääsin mukaan, sitten olin taas ulkona. Olin silti kunnossa käytännössä koko kauden. Olin harjoituksissa mukana aina ja esiinnyin mielestäni todella hyvin. Carroll sanoo vastuunsa niukkuuden harmittaneen, koska hän on kärsinyt urallaan niin paljon loukkaantumisista. Carroll nostaa esimerkiksi Liverpoolissa ja West Hamissa viettämänsä kaudet, jotka olivat kaikki loukkaantumisten sävyttämiä. Nyt hän sanoo olleensa täysin terveenä jo muutaman vuoden.

Lähtö Newcastlessa oli Carrollille ikävä yllätys. Hän halusi pelata nimenomaan siellä. Carroll oli pettynyt peliaikaansa, mutta ei hän sanojensa mukaan edes tarvitse avauspaikkaa joka viikko. Carroll uskoo silti vahvasti, että hänellä on paljon annettavaa jollekin seuralle. Carroll olisi halunnut sen seuran olevan Newcastle, mutta hän ei silti ole katkera. – Se on jalkapalloa. Valmentaja päättää ja en kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Ei minulla ole syytä olla mistään vihainen ja mitä se auttaisi edes. Pitää vain katsoa eteenpäin. Valmentaja Steve Bruce laittoi Carrollin avaukseen Valioliigassa viime kaudella neljästi. Vahvan kärkipelaajan ja seuran tiet erkanivat. Tällä hetkellä joukkueen ykköskärkenä pelaava Callum Wilson loukkaantui. Nyt Carrollille voisi olla taas tilausta, jos asiat olisivat menneet toisin. Alan Shearer kertoo tekstissään, että kovin monet pelaajat ovat poistuneet viime vuosina Newcastlesta pettyneenä. He ovat kokeneet, että seura ei välittänyt heistä. Shearer pitää ilmiötä erittäin huolestuttavana ja surullisena. Carroll solmi vuonna 2019 yhden vuoden sopimuksen Newcastlen kanssa. Sopimusta jatkettiin sen jälkeen vuodella. Hyökkääjä oli kysellyt uuden jatkosopimuksen perään, mutta seurajohto vastasi palaavansa asiaan kauden lopussa. Newcastle ei koskaan asiaan palannut ja Carroll osasi itsekin tulkita tilanteen luonteen. Se oli siinä sitten. Carroll istui viimeisen ottelunsa Fulhamia vastaan kokonaan penkillä. Kausi päättyi ja pelaaja ei tiennyt tulevaisuudestaan mitään. Carroll kertoi joukkuekavereilleen, että he näkisivät kenties taas piakkoin, mutta eivät välttämättä. Epätietoisuus oli täydellinen. – En lopulta palannut koskaan. Kaikki tavarani ovat edelleen St James´Parkin lokerossa. Huoltaja soitti minulle vastikään. Pitäisi varmaan käydä tyhjentämässä se. Kaiken tapahtuneenkaan jälkeen Carroll ei kadu päätöstään palata Harakoiden riveihin. Hän vain toivoi kaiken menevän paljon paremmin. – Olisi toki ollut parempi, että olisin saanut aluksi kahden vuoden sopimuksen. Silloin puolisoni ja lapset olisivat voineet muuttaa mukanani. Ensimmäisen kauden jälkeen oletin, että olisin saanut kaksivuotisen jatkon, mutta sekin oli vain vuoden mittainen. – Perheen läsnäolo olisi ollut hienoa, mutta jalkapallossa yksi vuosi tarkoittaa yhdeksää kuukautta. Ei sen takia oteta lapsia pois koulustaan. Pelaajana Carroll pitää itseään edelleen laadukkaana ja kokee tulleensa kohdelluksi hivenen väärin varsinkin viime kaudella. – Avausottelussa West Hamia vastaan pelasimme mielestäni melkeinpä kauden parhaan ottelumme joukkueena. Aloitin sen, mutta hävisimme seuraavan pelin Brightonille. Minut otettiin tauolla ulos. – Pääsin avaukseen seuraavan kerran tammikuussa. Esityksemme Brightonia vastaan oli surkea, mutta se laitettiin ikään kuin minun nimiini se tulos. Carroll kertoo kokeneensa muuttaneensa pelien kuvaa silloinkin, kun hän tuli otteluiden lopuissa vaihdosta sisään. Carrollin mukaan he saivat silloin melkein aina laadukkaita maalipaikkoja. Kokenut englantilainen sanoo viikonloppujen olevan nykyisin vaikeita. Sarjat pyörivät ja hän seuraa pelejä televisiosta kotonaan. Carroll sanoo sen olevan henkisesti erittäin raskasta, koska hänen tulisi olla pelaamassa silloin.

Carroll ei missään nimessä ole silti luovuttanut. Hän on harjoitellut koko kesän ja kertoo olevansa erinomaisessa kunnossa. Aerobisen- ja lajiharjoittelun lisäksi Carroll käy päivittäin kuntosalilla ja odottaa uutta mahdollisuutta. – Kunhan saan mahdollisuuden oikealta seuralta ja pääsisin näyttämään, että teen edelleen maaleja sekä pystyn auttamaan joukkuetta. Carroll tiedostaa, että ihan kaikkialle hän ei voi perhettään saada mukaansa. Ideaalitilanne olisi, että uusi mahdollisuus tulisi jostain läheltä, mutta Carroll sanoo olevansa valmis lähtemään toiseen maahankin, jos tarjous vaikuttaa hyvältä. Tällä hetkellä Carrollin päivät kuitenkin koostuvat isällisistä askareista. Hän vie lapsiaan kouluun ja harrastuksiinsa sekä hakee heidät. Lapset uskovat isänsä siirtyvän vielä Manchester Cityn ja Barcelonan kaltaisiin joukkueisiin. Carroll tiedostaa, että tuollaiset eivät tule toteutumaan. – Se antaa kuitenkin minulle energiaa, että perheeni uskoo minuun. Unelmani on vain päästä taas pelaamaan ja tekemään maaleja perheeni edessä. Lopettamista Carroll ei suostu edes miettimään. Hän ei itse asiassa osaa yhtään sanoa, että mitä edes tekisi uransa jälkeen. Juuri nyt Carrollin on vaikea nähdä itseään esimerkiksi valmennustehtävissä. Tällä erää pinnalle kohoaa vain luja tahtotila päästä tekemään maaleja ja voittamaan pelejä. Athletic tavoitti myös toisen osapuolen kommentoimaan tapahtumia. Newcastle United kysyttäessä kumosi Carrollin väitteet. Seuran mukaan pelaaja ja seurajohto kävivät neuvotteluja uudesta sopimuksesta edellä mainitun Fulham-pelin jälkeen. Andy Carroll puhui Newcastlesta Shearerin haastattelussa usein ”me” muodossa. Hän ei ole enää seurassa, mutta silti osa Andy Carrollia lienee St James´Parkilla ikuisesti.

LUE MYÖS: