Näkökulma: Man United palasi jälleen lähtöruutuun - rahaa palaa järjetön määrä mutta tärkein puuttuu

Manchester United vaihtaa jälleen valmentajaa. Erik ten Hag sai potkut, ja väliaikaismandaatilla tehtävää hoitaa Ruud van Nistelrooy. Uudeksi varsinaiseksi päävalmentajaksi on tulossa Rúben Amorim.

Tätä se on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan. United oli niin sidoksissa Sir Alex Fergusoniin, että kun skottilegenda lopulta eläköityi, United ei tiennyt mitä tehdä. Eikä tiedä vieläkään.

Sir Alexin jälkeen tehtävässä ovat vuoron perään yrittäneet David Moyes, Louis van Gaal, José Mourinho, Ole Gunnar Solskjær, Ralf Rangnick ja Erik ten Hag.

Kesästä 2013 lähtien United on voittanut Eurooppa-liigan, FA Cupin kahdesti, Liigacupin kahdesti ja Community Shieldin kahdesti. Saldo on luvalla sanoen surkea. Etenkin kun otetaan huomioon, kuinka tolkuton määrä rahaa on vedetty vessanpöntöstä alas.

Transfermarktin lukujen mukaan Unitedin nettokulutus pelaajahankintoihin on kesästä 2013 ollut tuhdit 1428,17 miljoonaa euroa. Siis vaikka United on myös myynyt pelaajia, sen nettokulutus pelaajiin on ollut 11 vuodessa yli 1,4 miljardia euroa. Sillä on saatu muutama cup-pokaali.

INEOSin piti olla sateentekijä, joka lopettaa tämän hulluuden, mutta ihan sama meno on jatkunut. Ten Hagin annettiin jatkaa, vaikka julkinen salaisuus oli, että hollantilaiselle jo kesällä etsittiin korvaajaa.

Kaiken lisäksi ten Hagin annettiin kesällä polttaa vielä viimeisenä tekonaan järjetön määrä rahaa pelaajiin. 214,5 miljoonalla eurolla tuotiin uusia hankintoja sisään, jolloin Valioliigan taloussääntöjen myötä oli myös pakko myydä. Julkisesti ten Hag ei olisi esimerkiksi Scott McTominayta halunnut kaupata pois.

Pitkin syksyä ten Hag yritti piilottaa päätä pensaaseen ja vakuuttaa, että seurajohto kyllä luottaa häneen. Ei tainnut luottaa missään vaiheessa kesän jälkeen. Ja nyt taas ihmetellään, kun joukkue on täynnä ten Hagin hankintoja. Mahtaako Amorim olla ihan samaa mieltä kaikkien pelaajien sopivuudesta omaan systeemiinsä? Tuskin, jolloin Unitedin pelaajahuutokauppa saadaankin taas pystyyn.

Tässä on se asian ydin. United tekee jatkuvasti lyhyen aikavälin ratkaisuja. Hankitaan markkinoilta joku valmentaja, joka lähtee vetämään projektia. Rahaa kyllä annetaan käyttöön, siitä homma ei ole missään vaiheessa jäänyt kiinni. Mutta rakenteet jäävät rempalleen.

On vain yksittäisiä projekteja, muttei pidempää prosessia. Ei ole punaista lankaa. Onko sitä koskaan ollutkaan? Sitä ei ehkä tarvinnut miettiä Sir Alexin aikana, kun Sir Alex oli yhtä kuin United. Sir Alex oli se punainen lanka. Nyt kun Sir Alexia ei enää seuran toiminnassa ole, punaista lankaa tarvittaisiin kipeästi.

Mitä yhteistä on Sir Alexilla, Moyesilla, van Gaalilla, Mourinholla, Solskjærillä, Rangnickilla, ten Hagilla ja Amorimilla? Ei kovin paljon.

Unitedilla ei ole mitään selkeää identiteettiä, joka ohjaisi seuratoimijoita tärkeiden henkilöiden – kuten päävalmentajan – palkkauksessa.

Paljon kertoo sekin, että seuralegenda Paul Scholes olisi halunnut Unitediin Amorimin sijaan Thomas Tuchelin tai Zinédine Zidanen, ihan vain koska ”he osaavat valmentaa suurseuraa”. Se ei ihan tänä päivänä riitä.

United on jäänyt niin kauas takamatkalle muista suurseuroista, että mahdetaanko ongelman suuruutta seurassa edes ymmärtää? Mahdetaanko tajuta, että esimerkiksi Man Cityssä, Arsenalissa ja Liverpoolissa prosessijohtaminen on tällä hetkellä aika rajusti Man Unitedia edellä?

Jos United ei aidosti muuta rakenteitaan, Amorimista uhkaa tulla vain seuraava lenkki pitkään ja kalliiseen ketjuun. Jotta United voisi kestävästi nousta takaisin kärkiseurojen joukkoon, sen pitäisi määritellä, mitä se ylipäätään haluaa olla. Suurten päätösten ei pitäisi riippua yksittäisistä henkilöistä, vaan prosessin ja identiteetin pitäisi olla niin vahvoja, että ne ohjaisivat toimintaa ja henkilövalintoja.

Kun kaksi suurseuraa – Man United ja Barcelona – konttasivat (hieman eri syistä), ennustin, että Barcelona nousee nopeammin jaloilleen, vaikka Unitedin korpivaellus oli alkanut jo useita vuosia ennen Barcelonan vastaavaa.

Miksi ennustin noin? Siksi, että Barcelonalla on – kaikista puutteistaan huolimatta – aika lailla tarkasti määritelty seuraidentiteetti. Seurassa tiedetään, mitä se haluaa olla ja miten tavoitteisiin päästään.

Unitedista ei voi sanoa samaa. Amorimin ja koko seuran kannalta sitä toivoisi, ettei vuoden tai kahden kuluttua olla taas tässä samassa tilanteessa. Unitedia kaivattaisiin maailman huipulle, mutta se vaatii muutakin kuin rahaa.