Mixun Special One: Suurin yllättäjä, pahin pettymys ja vuoden pelaaja

Valioliiga.comin asiantuntija Mixu Paatelainen aikoo nautiskella Valioliigan viimeisestä kierroksesta – Latvian pääsarjajalkapallon seuraamisen lomassa. Mixu, onnittelut. Pesti Latvian maajoukkueen päävalmentajana. Miten näin kävi? – Jalkapallo on hieno laji, kaikkea voi tapahtua nopeasti. Tämä on todella mielenkiintoinen pesti ja hyvä haaste. Nyt alkoi tutustuminen pelaajiin ja kesäkuussa pelataan ensimmäiset ottelut. Sitten vielä Valioliigaan. Suurin jännitys on poissa, sillä koko talven ja kevään jatkunut huima taistelu sarjapaikoista sai ratkaisunsa viikolla. Mitä aiot erityisesti seurata? – Viimeisellä kierroksella ei ole juuri pelattavaa, joten nautitaan hyvästä jalkapallosta. Joukkueet pystyvät pelaamaan rennosti, joten veikkaan, että maaleja nähdään. – Edelleen häntäpään kamppailut kiinnostavat. Onhan Swansealla vielä pieni sauma, mutta se vaatisi ihmeitä. Viikon ottelut olivat kyllä täynnä dramatiikkaa. Huddersfield nappasi uskomattoman pisteen Chelsealta ja varmisti paikkansa. Lisäksi Southamptonin voitto Swanseasta nousi yhdeksi valioliigaklassikoksi. Upeaa, että saatiin tuollainen ottelu kauden loppuun. – Isoimmat panokset ovat tietysti Chelsean ja Liverpoolin välisessä kamppailussa neljännestä sijasta. Liverpoolille riittää tasapeli Brightonia vastaan kotona varmistamaan ensi kauden Mestarien liiga –paikan. Chelsean täytyy joka tapauksessa voittaa. Kyllä, mutta ei sitä ihan sarjaohjelman laatijoiden kunniaksi voi laittaa…? – Ei. Sehän oli rästiottelu FA Cupin vuoksi. Mutta ihan sama miksi se pelattiin viime tiistaina. Yhtä dramatiikkaa koko peli. Pelattiin todella isoista asioista ja Southampton selvisi kuivin jaloin. Putoajatrio näyttää seuraavalta: Stoke, WBA ja Swansea. Onko tämä yllätys? – On ainakin minulle. Erityisesti Stoken täydellinen floppikausi yllättää. Joukkueen resurssit, perinne ja materiaali olisivat mielestäni riittäneet tukevaan keskikastin sijoitukseen. Muuten häntäpää meni vähän niin, että pitkin kautta tuntui, että lähes jokainen vuorollaan olisi ansainnut sarjapaikan – ja välillä putoamisen. Kausi tullaan myös muistamaan melkoisesta valmentajaruletista. Ja voittajia olivat….? – Tietysti säilyjät. Everton nosti asemiaan aika nopeasti Sam Allerdycen tulon jälkeen, mutta se oli odotettavissa tuolla materiaalilla. West Ham keräsi David Moyesin alaisuudessa riittävästi pisteitä ja tietysti Roy Hodgson teki hienon työn Crystal Palacen managerina. Roy osoitti, että oikeisiin peleihin kannattaa satsata. Mutta hattua pitää nostaa kaikille viimeiseen kymppiin sijoittuneille ja säilyneille joukkueille ja managereille. Heille tämä oli poikkeuksellisen kova kausi. Kauden suurin yllättäjä oli? – Se oli Burnley. Moni olisi odottanut heitä pelaamaan putoamista vastaan, mutta parhaimmillaan joukkue keikkui uhkaamassa top neljää. Upea kausi heiltä, ilman muuta. Kauden hallitsijasta ei liene epäselvyyttä? – Ei todellakaan. Manchester City pelasi uskomattoman hienon kauden. Joukkue on yksi ylivoimaisimmista – ellei ylivoimaisin – mestari kautta aikojen. Manchester United pelasi hyvän kauden ja tuli toiseksi. – Sen sijaan Arsenalille ihan Arsène Wengerin vuoksi olisi toivonut parempaa kautta, vaikka sitten Eurooppa-liigan finaalin kautta. Wengerin jäähyväiskausi jäi ranskalaisen ajan kenties huonoimmaksi. Kenet nostat kauden pelaajaksi? – Vaikea olisi olla nostamatta Mo Salahia. Aika uskomaton ensimmäinen vuosi. Mutta otetaan Liverpool kokonaisuudessaan. Virgil van Dijkin vaikutuksen alkaessa näkyä, joukkueen puolustus oli täysin eri näköinen kuin syksyllä. Turha kuitenkaan spekuloida tällä enempää, sillä Liverpool tai kukaan muukaan, ei olisi Cityä pystynyt tänä vuonna mestarin paikalta keikauttamaan. Entä suurimmat pettymykset? – Stoken jo mainitsin. Arsenalilta odotin enemmän. Ehkä suurin pettymys oli silti Chelsea: hallitseva mestari jäi todennäköisesti Mestarien liigan ulkopuolelle. Vaikka Chelsea voittaisi FA Cupin, sarjan osalta Chelsea on pakko noteerata pettymysten joukkoon.