Mesut Özil muistelee saapumistaan Valioliigaan: "On kuin jalkojani olisi lyöty vasaralla"

Neljättä kauttaan Arsenalissa ja Valioliigassa pelaava Mesut Özil on kuvaillut kirjassaan ”Gunning for Greatness: My Life” kuinka vaikeaa englantilaiseen jalkapalloiluun sopeutuminen aluksi oli. Özil myöntää hätkähtyneensä Valioliigan fyysisyydestä, pelin ollessa käynnissä tai seisahduksissa. Aiempaa kokemusta pääsarjajalkapalloilusta Özilillä oli kuuden vuoden ajalta Saksan pääsarjasta sekä kolmelta kaudelta Real Madridista. Saksalaisen mukaan Valioliigassa sallitaan kuitenkin eri asioita kuin vaikkapa Espanjassa. – Valioliiga on kovin jalkapalloilussa kokemani haaste. Jos täällä ei pärjää kitisemättä, on historiaa. Siihen minun piti tottua ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, kun saavuin tänne Real Madridista, Özil kirjoittaa. – Espanjassa koko peli perustuu eleganttiin pallolliseen peliin – jopa alasarjajoukkueet yrittävät samaa – mutta Englannissa raavitaan, purraan ja taistellaan. Englannissa jalkapallo on taklauksia toisensa perään. Hengähdystaukoja ei juurikaan ole. – Niin ei yleensä käy Espanjassa, koska pallo liikkuu koko ajan. Syöttö, syöttö, syöttö. Vastustajalla on harvoin tilaisuuksia päästä väliin, koska pallo on jo toisella puolella kenttää, Arsenal-taituri kuvailee.

”Kuin sääriin olisi lyöty vasaralla”

Öziliä ei pidetä kovana pelaajana, mutta vuosien varrella hänkin on tottunut hyvin Valioliigan menoon. Vakavilta loukkaantumisilta turkkilaistaustainen keskikenttäpelaaja on välttynyt, mutta osansa mustelmista hänkin on saanut. – Englannissa on vaikea huomata, kuinka kovaa meno on pelin tuoksinassa ja kuinka paljon kroppa joutuu kestämään. Kun on täynnä adrenaliinia, kipua ei huomaa. Vasta myöhemmin suihkussa kurjuuden huomaa. Joidenkin pelien jälkeen sääreni ovat näyttäneet siltä, että joku olisi lyönyt niitä vasaralla. Ne ovat täynnä mustelmia. – Olen saanut naarmuja niskaani ja mustelmia selkääni, olkapäihini ja rintaani vastustajien kyynärpäälyönneistä, kun tuomarin silmä välttää. Jotkut antoivat minulle kentällä korvatillikan heti tultuani Espanjasta. Se oli aivan uutta minulle. Missään ei ole niin paljon roskapuhetta kuin Englannissa. Jotkut pelaajat mussuttavat koko ajan, eikä varsinaisesti mitään ystävällisiä juttuja.

Tuomareilta omat tervetulotoivotuksensa

Özil kertoo, kuinka hän yrittää vaikuttaa tuomareihin, ”kaikkien muiden pelaajien tavoin”. Jos loukkaantumisriski huolettaa, tuomarien huomio yritetään saada kaikin keinoin. – Valitamme, jotta tuomari katsoisi tarkemmin seuraavalla kerralla, kun meitä potkitaan tai lyödään kyynärpäällä. Teen sitä ihan samoin kuin Franck Ribery, Arjen Robben tai Lionel Messi – kaikki pelaajat, joita vastustajat potkivat saadakseen heidät pois pelirytmistä. – Suureksi yllätyksekseni sain kuitenkin huomata, että englantilaisilla tuomareilla on oma tapansa kommunikoida. Kun aloitin Arsenalissa, valituksistani viis veisattiin. Luulin kuulleeni väärin. Tuomarit vastasivat sanoen jotain tyyliin ”älä valita”, ”sinun pitää kestää se” tai ”tervetuloa Valioliigaan”.