Viime vuosina on ollut jäätävän suurta keskustelua siitä, että Valioliigan tuomarit suosivat suurseuroja – erityisesti Manchester United on saanut esimerkiksi Valioliiga.comin -kanavalla muiden joukkueiden fanit peräänsä. Mistään kommenteista ei ole käynyt vielä ilmi mihin faktaan kaikki tämä spekulointi pohjautuu, joten päätimme ottaa selvää yhden lukijamme pyynnöstä.

Tarkastelimme kaikkia saatavilla olevia tilastoja kaudesta 2002/03 lähtien ja erityisellä tarkkuudella alkaen vuodesta 2006, jotta saamme aivan viimeisten vuosien tiedot korostettua.

Ensinnäkin tahdomme tehdä selväksi, että menestyneiden seurojen ja ”ei-menestyneiden” välillä on eroa. Tosin se tuskin ketään yllättää. Kun pelaajien taitotasossa on valtavia eroja, joutuvat kömpelömmät ja hitaammat useammin rikkomaan. Kuvitelkaapa tilanne vuodelta 2003, jossa 18-vuotias Cristiano Ronaldo on täydestä vauhdista ajanut 16-alueen sisään ja Blackburnin 32-vuotias lähes kaksimetrinen puolustaja Lorenzo Amoruso yrittää pysäyttää hänet. Saatte varmaan kopin pointistamme?

Myöskin otteluiden painopiste on yleensä kärkijoukkueiden vastustajien päässä, jolloin riski rangaistuspotkulla on suurempi siellä kuin omassa päässä.

Erikoista viime vuosien keskustelussa on ollut se, että Manchester Cityn ex-pelaaja ja nykyinen johtaja Patrick Vieira on kovaan ääneen pitänyt juuri Manchester Unitedin suosimista häpeäpilkkuna englantilaisella jalkapallolle. City itse lasketaan myös nykyisin suurseuroihin, joten Vieiran kommentit ja niiden paikkansapitävyys otetaan myös suurennuslasin alle. Nyt selvitetään kerralla onko suurseuroja suosittu poikkeuksellisella tavalla tuomarien toimesta.

Lähdetään liikkeelle katsomalla historiatietoja kaudesta 2002/03 lähtien. Nykyisistä Valioliigaseuroista koko tuon ajanjakson huipulla on pelannut kymmenen. Heistä eniten rangaistuspotkuja ovat saaneet Manchester United (60), Arsenal (58), Chelsea (56) ja Liverpool (55). Tämä tilasto ei valaise meitä asiassa lisää juurikaan, koska äsken mainitut seurat ovat olleet kärkikahinoissa koko mainitun ajan. Vertailukohdaksi voidaan ottaa vaikka muutama muu joukkue: Fulham (43), Manchester City (48) ja Aston Villa (49). Jos tästä maratontaulukosta pitää jotain johtopäätöksiä, ovat eniten rangaistuspotkuja saaneet seurat niitä, jotka ovat myös eniten pisteitä keränneet.

Ennakkoon voisimme olettaa, että nämä äsken mainitu seurat joutuvat vähiten itse rikkomaan rangaistusalueella tai kuten asia on eri foorumeilla mainittu: ”tuomarit eivät uskalla viheltää suurseuroja vastaan rangaistuspotkuja”. Suurin piirteinhän tilasto oletuksemme mukaan menee: Manchester United (26), Liverpool (28), Chelsea (29) ja Everton (33). Molempien yllämainittujen listojen erot luvuissa ovat tosin vain muutaman yksikön luokkaa, joten kovin järjestelmällisestä suosimisesta ei voida näiden tietojen perusteella puhua. Itseasiassa erot ovat niin pieniä, että olisimme odottaneet löytävämme huomattavasti suurempia eroja.

Onko sitten kärkiseurojen kotiluolat erityisen ankaria vastustajille? Tilasto ei taaskaan tee poikkeusta, sillä kärkiviiskko saaduissa rankkareissa kotistadionille on Arsenal (40), Manchester United (39), Manchester City (36), Chelsea (33) ja Liverpool (30). Vierastilastoissa saadut rangaistuspokut hieman jo varioivat aikaisemmasta: Aston Villa (29), Liverpool (25), Chelsea (20), Tottenham (19) ja Arsenal (18). Tämä oli ensimmäinen tilasto, jossa prosentuaaliset erot kärkijoukkue Arsenalin ja viidentenä olevan Liverpoolin välillä olivat edes jonkinmoiset. Tosin esimerkiksi Arsenal on ollut erittäin vakuuttava kotijoukkue 2000-luvulla, joten pelit on käyty pääosion vastustajan päädyssä.

Vieläkään emme ole vakuuttuneita, että tuomarit suosivat kärkiseuroja. Erot kärkijoukkueiden ja muiden välillä ovat täysin selitettävissä joukkueiden tasoeroilla. Itseasiassa erot ovat jopa yllättävän pienet, jos mietitään kuinka suvereenisti tietyt suurseurat ovat sarjaa hallinneet.

Siirrytäänpä tarkastelemaan viime vuosia ja sitä, löytyykö sieltä systemaattista vääryyttä ja suosimista. Onneksi tilastoeksperttiyritys Opta on tehnyt tilastojen selaamisen helpoksi… Verrataan seuraavaksi joukkueita, jotka ovat vuodesta 2006 pelanneet vähintään 50. Valioliigaottelua, jotta heikoiten menestyneet seurat eivät pääse tilastojamme häiritsemään.

Ketä vastaan eivät vastustajajoukkueet juuri saa rangaistuspotkuja? Suosivatko tuomarit todella suurseuroja ja jättävät viheltämättä heitä vastaan pelko takamuksen alla? Tähänkään emme löytäneet perusteluita tuoreistakaan tilastoista – emme edes parjattua Manchester Unitedia vastaan. Unitedia vastaan vastustajat saavat rangaistuspotkun keskimäärin joka 12. peli. Tämän tilaston kärjessä on kylläkin yksi suurseura: Chelsea. Lontoon sinisiä vastaan vastustajat saavat rangaistuspotkun vain noin kerran 18 pelissä.

Tilaston kärki näyttää tältä: Chelsea (18.3), Aston Villa (18.2), Liverpool (15.7), Fulham (13.8), Tottenham (13.8), Bolton (13.8) ja Everton (13.8).

Alkaa jo nyt näyttää epätodennäköiseltä, että Vieira ja kovaääniset fanit olisivat oikeassa tuomarien suurseurojen suosimisesta. Toki tilastojen perusteella rangaistuspotkuja tuomitaan pääasiassa eniten seuroille, jotka taistelevat Valioliigan voitosta vuodesta toiseen. Täytyy olla todella erikoinen ajatusmaailma, jos kuvittelee tämän tilaston olevan tasan käri- ja pohjapään joukkueiden osalta.

Tartumme vielä viimeiseen oljenkorteen: olisiko Patrick Vieira sittenkin oikeassa, josko Manchester Unitedia suositaan rangaistuspotkujen tuomitsemisissa? Viime kauden 11 rangaistuspotkua ja tilaston kärkipaikka pistävät tiimimme pohtimaan josko sittenkin… Mutta valitettavasti viime kaudella eniten rangaistuspotkuja saanut United ei ole listan kärjessä muina vuosina. Viime kausi oli ainut.

Kuka sitten on saanut eniten rangaistuspotkuja viime vuosina? Tilaston kärjestä löytyy ehkä hieman skandaalimaisesti Vieiran oma Manchester City: rangaistuspotkukeskiarvo on 3.93 eli alle joka neljäs peli ovat Manchesterin siniset saaneet pilkun. Tilaston toisella sijalla on naapuri Manchester United lukemalla 4.4 ja kolmantena Chelsea, joka saa rangaistuspotkun joka viides peli. Arsenal taasen on ainut seura, joka on seurantajaksolla alkaen kaudesta -03/04 voittanut ”eniten rangaistuspotkuja” -tilaston kahdesti.

Viime vuosien rangaistuspotkujen top-kolmoset näyttävät tältä:
-11/12: Man United, Man City, Wigan
-10/11: Man City, Chelsea, Blackpool
-09/10: Chelsea, Sunderland, West Ham
-08/09: Blackburn, Man City, Stoke
-07/08: Tottenham, Blackburn, Aston Villa
-06/07: Arsenal, Blackburn, Aston Villa
-05/06: Arsenal, Tottenham, West Ham
-04/05: Crystal Palace, Chelsea, Man City

Näin tilastojen tarkatelun valossa voimme todeta, että suurseurat kyllä pääsevät laukomaan enemmän rangaistuspotkuja, mutta eivät mitenkän poikkeuksellisen paljon. Yksittäisiä tilanteita voidaan toki lähteä ruotimaan, mutta systemaattiselle suosimiselle ei löydy mitään todisteita. Edes keltaisten ja punaisten korttien jaossa eivät suurseurat ole päässeet helpolla, sillä ne löytyvät kaikki listan kärkipäästä.

Voimmekin jälleen todeta, että tuomarien koko työskentelyn arvostelu yksittäisten tilanteiden perusteella osoittaa vain kannattajien oman harkintakyvyn pettämistä. Toki meitä jokaista v*tuttaa tuomiot, jotka eivät mielytä meitä oman joukkueemma kannalta, mutta pitkässä juoksussa näitä tuomioita saavat kaikki. Vieiralta pääsi suustaan myös yksi viisas kommentti muiden sättimisen välissä: ”meidän pitää vakiinnuttaa paikka kärkitaistossa niin mekin saamme enemmän rangaistuspotkuja”. Näinhän se on: jos hallitset valtaosaa otteluista ja pelaajasi ovat kärkiluokkaa, on todennäköistä että potentiaalisia rangaituspotkutilanteita syntyy enemmän.

Aiheet Näkökulmat