Näkökulma: Oodi Sunderlandille

Oltiin missä päin maailmaa tahansa, jalkapalloa tarkastellaan aina enemmän suurten joukkueiden näkökulmasta. Se on ihan ymmärrettävää. Parhaat pelaajat pelaavat suurimmissa joukkueissa, parhaat joukkueet kilpailevat mestaruuksista ja niin edelleen. Mutta pienempiin joukkueisiin liittyvät tarinat voivat olla aivan yhtä hienoja kuin suuriin joukkueisiin liittyvät. Tämä kirjoitus kertoo yhdestä sellaisesta tarinasta. Pääosan esittäjä voisi olla lähes mikä tahansa joukkue. Tällä kertaa se on Sunderland. Valioliigan mestaruudesta ovat tämän kauden viimeisillä kierroksilla taistelleet Manchester City, Liverpool ja Chelsea. Muutama kierros sitten ajateltiin, että Cityllä ja Chelsealla on hyvä tilanne. Molemmat kun kohtavaat sarjassa viimeisenä olevan Sunderlandin. Mustien kissojen kausi on ollut kaiken kaikkiaan murheellinen. Ensimmäiseltä kahdeksalta kierrokselta Sunderland kaivoi yhden vaivaisen tasapelipisteen. Paolo Di Canio oli saanut huseerata kesän siirtomarkkinoilla, mutta tuloksia ei tullut. Di Canio ulos ja Gus Poyet sisään. Siinä vaiheessa vahinko oli jo tapahtunut. Pikkuhiljaa Poyet sai siirrettyä ajatuksiaan Sunderlandin pelaamiseen. Silti jouluun mennessä Sunderland oli voittanut liigassa vain kahdesti. Tammikuussa Sunderlandilla oli parempi jakso. Kolme voittoa ja tasapeli neljässä peräkkäisessä pelissä. Lisäksi Poyet’n ryhmä kaatoi Manchester Unitedin Liigacupin välierissä. Mitä jos Sunderland sittenkin säilyttäisi sarjapaikkansa? Ei sentään, pian mentiin taas alamäkeä, ajoittain lujaakin. Pahimmillaan tuli seitsemän tappiota kahdeksaan peliin. Ja Liigacupin finaalissakin tuli tappio Manchester Citylle. Pokaali olisi ollut ensimmäinen sitten vuoden 1973. Vielä pitää odottaa. Ja sitten tapahtui jotain. 16. huhtikuuta alkoi mennä hyvin. Jopa hämmentävän hyvin. Ensin tasapeli Manchester Cityä vastaan, vieraskentällä. Sitten voitto Chelseasta, vieraskentällä. Murskaava 4-0-voitto samoista sijoista taistelevaa Cardiffia vastaan. Ja eilen voitto Manchester Unitedista, vieraskentällä. Ensimmäistä kertaa koskaan liigatasolla. Neljän ottelun putkessa Connor Wickham on osunut viisi kertaa. Yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa, että lähes koko kauden ajan putoamaan tuomittu Sunderland on noussut punaisen viivan yläpuolelle. Ei Sunderland toki turvassa ole, mutta nyt näyttää jo hyvältä. Kaksi kierrosta ennen kauden päätöstä vain Norwich voi tulla Sunderlandin ohi. Sunderlandilla on kolme pistettä enemmän ja parempi maaliero kuin Norwichilla, joten todennäköisyydet ovat ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella Sunderlandin puolella. – Tiedämme nyt, että vielä yksi voitto kannattajiemme edessä täpötäydellä Stadium of Lightilla riittää meille, ja sitten voimme juhlia yhdessä, Poyet sanoi seuran verkkosivuilla Man United -voiton jälkeen. Seuraavalla kierroksella Sunderland pelaa West Bromwichia vastaan. Kuten Poyet sanoi, voitto varmistaisi Sunderlandin sarjapaikan. Kuka olisi uskonut neljä kierrosta sitten? Silloin kun säilymisviiva oli jossain kaukana horisontissa, ja piti kohdata Manchesterin joukkueet ja Chelsea vieraissa.