Näkökulma: Tekeekö van Gaal hyvää työtä vai ei?

Ratkaisut lähestyvät, kun Valioliigan kausi 2014–15 kääntyy pian loppusuoralleen. Eniten kysymysmerkkejä leijailee tällä hetkellä Old Traffordin yllä, vaikka tuloksia ja tilastoja tarkastelemalla voisi ehkä päätellä, että Louis van Gaal on saanut Manchester Unitedin pelin raiteilleen hirvittävän loukkaantumissuman varjostaman alkukauden jälkeen. Kaikki kilpailut huomioiden joukkue on hävinnyt 20 edellisestä ottelustaan vain kaksi, ja sarjasijoitus on neljäs. Sijoituksellisesti rahkeet eivät kovin paljon parempaan riittäisikään, sillä Chelsea ja Manchester City ovat sekä materiaaliltaan että pelillisesti Unitedia edellä. Nykyisellä kurssilla punapaidat ovat palaamassa takaisin Mestarien liigaan, mutta tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin seesteinen. Taulukkokin sen näyttää, että ero esimerkiksi seitsemänteen tilaan on ainoastaan kolme pistettä. Kauden 2013–14 kaltainen sijoitus ei ole siis kaukana, ja toimittajat ovat hiillostaneet van Gaalia viime aikoina parhaansa mukaan. Jopa sillä seurauksella, että hollantilainen tarttui syöttiin ja päätti opettaa ihmisille lajin lainalaisuuksia. Mies esitteli West Ham -ottelun tilastoja lehdistön edessä kumotakseen väitteet pitkän pallon taktiikasta. Cup-ottelun asiattomat tuomarikommentit puolestaan toivat managerille huomautuksen. Van Gaal on ehkä jääräpää, mutta tyhmä hän ei ole. Siksi hänen luulisi ymmärtävän jättää toisarvoiset selittelyt sikseen ja keskittyvän olennaiseen.

Tasapaino puuttuu edelleen

Van Gaal on monta kertaa todennut, että hän haluaa joukkueensa pelaamisen kehittyvän jokaisessa ottelussa. Vaikka pallonhallintaprosentit ja muut tilastot olisivat suosiollisia, jokainen pelejä seuraava näkee omilla silmillään, että Unitedin peli ei ole vieläkään tasapainossa. Suunnitelma B on usein pelata pitkää Marouane Fellainin suuntaan. Seuralegenda Paul Scholes kuvaili pelaamista The Independent -lehden kolumnissaan onnettomaksi ja vaati samalla selvästi hanakampaa riskinottoa. Scholesin pitkäaikainen joukkuekaveri Gary Neville puolestaan kirjoitti The Telegraphissa, että United-kannattajien on totuttava erilaiseen pelitapaan kuin Sir Alex Fergusonin aikana. Tämän muutoksen nieleminen ei varmasti ole Old Traffordin lehtereillä helppoa. Kun kentälle on heittää Wayne Rooneyn, Robin van Persien, Radamel Falcaon, Ángel Di Marían ja Juan Matan kaltaisia nimiä, maalejakin luulisi syntyvän liukuhihnalta – tai edes syöttökombinaatioita ja tekopaikkoja. Nyt joukkue välttää riskejä, pelaa alhaisella tempolla ja puskee jatkuvasti päätä seinään muodostamatta merkittävää uhkaa vastustajalle. Jopa cupeissa MK Donsin, Yeovilin ja Cambridgen kaltaiset pikkutekijät ovat välttäneet Unitedin mankeliin joutumisen. Samaan aikaan kaikki tietävät potentiaalin olevan valtava, mutta tähän mennessä siitä on nähty vain pieniä välähdyksiä, kuten Tottenham-ottelun avausjaksolla. Myös viime lauantain esitys Swanseaa vastaan oli lupauksia herättävä, mutta se ei riittänyt edes pisteeseen. Tämä on joukkueen kannalta huolestuttavaa, koska esimerkiksi Chelsea repi saman Swansean täysin riekaleiksi muutamaa viikkoa aiemmin. Yksi suurimmista mysteereistä onkin se, että parasta Unitedia nähdään ani harvoin, vaikka van Gaal tunnetusti osaa reagoida pelin kulkuun ja tekee onnistuneita vaihtoja hyvällä prosentilla.

Pelipaikat sekaisin

Euro-ottelujen puuttuessa valmistautumisaika jokaiseen kamppailuun on pitkä, joten van Gaal valmennustiimeineen voi keskittyä pieniinkiin yksityiskohtiin huolella. Miksi United sitten joutuu suorittamaan korjausliikkeitä niin usein kesken pelin? Eittämättä jatkuvuuden puutteella sekä jatkuvilla muutoksilla ja kokeiluilla on oma vaikutuksensa. Kauden mittaan tulosta on haettu jopa viidellä tai kuudella eri pelisysteemillä ja silmiinpistävin seikka on useamman pelaajan esiintyminen oudolla pelipaikalla. Huippujalkapallossa käytännössä jokaisella paikalla pitäisi pelata oman paikkansa erikoismies. Otetaan esimerkiksi tapaus Rooney. Kapteeni ei missään nimessä ole huono keskikenttäpelaaja, ja moni kehuukin miehen pelaamisen muistuttavan Scholesin tekemistä. Rooneyn työmoraali, pelikäsitys ja monipuolinen syöttövalikoima riittävät keskikentän keskustaan mainiosti, mutta DNA:ltaan hän on hyökkääjä eikä keskikenttäpelaaja. Se näkyy aika ajoin esimerkiksi sijoittumisessa ja tilanteiden ennakoinnissa puolustussuuntaan. Rooney on kuitenkin pelannut keskikentällä, kun parempaakaan vaihtoehtoa paikalle ei ole ollut ja hyökkäyspään tähtien ryhmittäminen on aiheuttanut van Gaalille päänvaivaa. Vielä helmikuun lopussa ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei käytännössä osaa nimetä Unitedin parasta mahdollista avauskokoonpanoa. Siinä suhteessa managerilla on peiliin katsomisen paikka.

Kannattajat uskovat van Gaaliin

Peiliin katsomisen paikka on muillakin, sillä liian moni joukkueen tähdistä on suoriutunut alakanttiin. Kaikkeen van Gaalkaan ei toki voi vaikuttaa, mutta hyvän ilmapiirin luominen on hänen tehtävänsä. Swansea-ottelussa huomiota herätti pelaajien elekieli Ander Herreran johtomaalin jälkeen. Näytti siltä, että yhteinen riemu onnistumisen hetkellä ei ollut alkuunkaan samaa luokkaa kuin kotijoukkueen leirissä pari minuuttia myöhemmin tulleen tasoituksen jälkeen. Tähän asti pelaajat ovat kuitenkin viestineet julkisuuteen olevansa täysin tyytyväisiä van Gaalin alaisuudessa. Kannattajatkin ovat antaneet hollantilaiselle varauksettoman tukensa – myös tappion hetkellä. Manchester Evening Newsin kyselyn mukaan yli 80 prosenttia kannattajista kertoi ymmärtävänsä, mihin suuntaan van Gaal seuraa tällä hetkellä vie. Tuo lukema on vaikuttava. Kannattajat näyttävät olevan realisteja ja tiedostavat, kuinka vaikeassa tilanteessa van Gaal pestinsä otti vastaan. Rakennustyö on pahasti kesken. Kaiken lisäksi valmistautumisjakso kauteen jäi lyhyeksi MM-lopputurnauksen takia, ja entinen Hollannin maajoukkuevalmentaja on vasta viime aikoina huomannut pelaajien sekä taustaryhmän sisäistäneen haluamansa filosofian. Jos filosofia on nyt sisäistetty, suurin kysymys onkin, milloin se alkaa näkyä kentällä. Esimerkiksi edellinen kotipeli Burnleyä vastaan oli voitosta huolimatta yksi koko kauden heikoimmista esityksistä joukkueelta. Katsomossa oli jo ilmassa tuskastumisen merkkejä, kun vieraat olisivat hyvin voineet johtaa avausjakson jälkeen parin-kolmen maalin erolla. Van Gaal on yksi meritoituneimmista aktiivivalmentajista. Historia on kuitenkin osoittanut, ettei hän ole käskyttäjä helpoimmasta päästä. Ennemmin tai myöhemmin pinnan alla alkaa kyteä ja rivit rakoilevat varmasti, mikäli tulos ei vastaa odotuksia. Niin kävi muun muassa Barcelonassa ja Münchenissä. Manchesterissa tilanne on toistaiseksi vakaa, mutta pienten marginaalien liigassa kaikki voi muuttua nopeastikin. Ilmeet voisivat jo nyt olla aivan toisenlaiset, ellei maalivahti David de Gea olisi paikkaillut kauden mittaan kenttäpelaajien töppäilyjä ja pelastanut useamman pisteen joukkueelleen.

Van Gaal vai Moyes?

Brittimedialla näyttää olevan tapana verrata jatkuvasti van Gaalin ja hänen edeltäjänsä David Moyesin saavutuksia Old Traffordilla. Totuus on se, että tuloksellisesti molempien jälki on ollut hämmästyttävän samankaltaista. Van Gaal on vain onnistunut puristamaan muutaman tasapelin enemmän, eikä viime aikojen vire kieltämättä erityisesti vakuuta. United on napannut kymmenestä edellisestä liigaottelustaan ainoastaan neljä voittoa, ja pelin olisi kehityttävä nopeasti. Seuraavan kymmenen ottelun aikana vastaan nimittäin asettuvat muun muassa Arsenal, Tottenham, Liverpool, Manchester City ja Chelsea. Kilpailu on tänä päivänä kovempaa kuin koskaan, eikä United voi noin vain olettaa kuuluvansa Euroopan eliittiin. Paikka Mestarien liigaan on todella ansaittava. Myös FA Cupissa riittää panosta, ja tulevat viikot käytännössä määrittelevät van Gaalin ensimmäisen kauden annin. Urakkaa helpottaa se, että pahimmat kilpailijat pelaavat myös eurokentillä. Moyes oli yksinkertaisesti väärä mies Unitedin kaltaisen seuran peräsimeen, eivätkä vajaa vuosi sitten tulleet potkut olleet yllätys kenellekään. Kävi joukkueelle tänä keväänä miten tahansa, van Gaal sen sijaan pitää todennäköisesti työpaikkansa. Myös se on kaikissa tapauksissa selvää, että peräti 26 vuotta seuraa käskyttäneen Fergusonin sädekehä kirkastuu koko ajan entisestään. Samu Lehtonen