Näkökulma: Old Trafford keittiön ikkunasta - Manchester Unitedin korpivaellus lähietäisyydeltä

Sain onnekkaana todistaa kuluneen Valioliiga-kauden tapahtumat lähietäisyydeltä. Old Traffordin valkoiset kattoharjanteet ja punaisena loistava Manchester United -teksti näkyy hyvin keittiöni ikkunaan. Suur-Manchesteriin kuuluva Salford on yksi vahvimpia Manchester Unitedin kannatusalueita. Täältä Salfordista peleihin kulkevat ihmiset ovat tottuneet parempaan. Louis van Gaalin kommentit siitä, että fanien odotukset ovat liian korkealla, tuntuvat käsittämättömiltä. Seura on voittanut kahdeksan Valioliigan mestaruutta 2000-luvulla, joten kannattajat ymmärrettävästi odottavat joukkueen edes kamppailevan mestaruudesta Leicesterin ja Tottenhamin kanssa. Näin Manchester Unitedin paikan päällä kauden aikana 10 kertaa, ja kannattajat protestoivat yllättävän vähän hollantilaismanageria vastaan. Toki buuaukset puoliajoilla ja turhautuminen lehtereillä kasvoi kauden mittaan, mutta Van Gaal kiitti päätöspuheessaan oikeutetusti faneja varauksemattomasta kannatuksesta. Monessa muussa seurassa sytytyslanka on huomattavasti lyhyempi. Man Unitedin luisu Sir Alex Fergusonin ajan jälkeen on ollut jo kuitenkin kolmen kauden pituinen. Kannattajat ja luultavammin myös seuran johtajat ovat huolestumassa eniten seuran identiteetin haalistumisesta. Artikkeli suositussa seuran kannattajien fanzine-lehdessä, United We Standissa, kiteyttää hyvin kannattajien huolen. – Olimme kunnioitettuja, pelättyjä ja parjattuja – ja se oli tie, josta pidimme. Olimme mahtaileva hylkiö, syötimme katkeruutta vastustajille. Menestys oli jatkuvaa, ainoa epävarmuus oli, kuinka paljon voitamme. Kannattajat tuntuvat rakastavan Old Traffordilla olevan lakanan sanoja, jossa lukee ”Vihattu, palvottu, ei koskaan huomiotta jätetty – MUFC.” Vielä 2011 vuonna Online Opinionsin tuottaman kyselyn mukaan Manchester United oli Englannin vihatuin yhtiö pankkien, sähkönjakeluyhtiöiden ja halpalentoyhtiöiden edellä. Voi kuulostaa hullunkuriselta, mutta tuon listan kärkisijoilta putoaminen voi olla huolestuttava merkki seuralle. – Tämä kaikki on vaihtunut ränsistyneeksi ja autioksi. Paikka jossa toiset ennen kieriskelivät ja syljeskelivät – nyt he nauttivat kunniasta ja pokkaavat palkintoja. Kolme vuotta on kulunut, tämä on kauhea virhe. Tätä Manchester United on nyt: seura täynnä ristiriitaisuuksia, vinkumista säätämistä ynnä muuta. Olemme kuin kaikki muutkin, Mark Mulgrave kirjoittaa. Joka kerta kun Manchesterin punaisen joukkueen pelaajat astelevat Old Traffordin nurmelle, seuran kuuluttaja toivottaa tervetulleeksi Manchester Unitedin – maailman suurimman jalkapalloseuran. Kun nuo sanat eivät kuulosta enää oikealta, on syy huoleen. Ennen viimeistä kierrosta Unelmien teatterissa oli tehty Valioliiga-kauden aikana kaikista sarjan stadioneista vähiten maaleja. Tilasto ei aivan kohtaa odotuksia Unitedia kohtaan odotetusta hyökkäävästä jalkapallosta. Toisaalta Red Devils oli kauden toiseksi paras kotijoukkue, vain pisteen Leicesteriä perässä. Englannissa sanotaan edelleen, että Manchester United myy lehtiä. Se pitää paikkansa, sillä useimmiten lehtien takakannet ja välillä etukannetkin pursuavat uutisia Unitedista. Silti Salfordissa monet ovat olleet kauden aikana varmasti kiinnostuneempina seuraamassa Class of ’92:n eli Gary Nevillen, Paul Scholesin ja kumppanien omistaman Salford Cityn lentoa ensin FA Cupin toiselle kierrokselle ja kauden päätteeksi nousujuhlia National League Northiin (kuudenneksi korkein sarjataso). Vanhoilla meriiteillä ei eletä pitkään, joten Manchesterissä on edessä mielenkiintoinen kesä. Jääkö Ed Woodward ja Manchester United nuolemaan näppejään, kun Pep Guardiola saapuu kaupunkiin?