Hölösuu ja herrasmies - Näin Mourinho ja Ranieri ovat vuosien varrella sanailleet

Manchester Unitedin nykyistä manageria José Mourinhoa ei varsinaisesti tunneta lupsakkana seuramiehenä valmentajakollegojen keskuudessa. Portugalilainen päinvastoin puhaltaa tuulta lehdistön liekkeihin ruokkiessaan jatkuvasti ikuisia kiistojaan muun muassa Pep Guardiolan ja Arsene Wengerin kanssa. Saippuaoopperaa tai ei, Mourinho tuntuu riitapukarin roolistaan suorastaan nauttivan. Tänään Manchester United saa vastaansa viime kauden mestarin Leicesterin, ja kuinka ollakaan myös viilipyttymäisen Leicester-luotsin Claudio Ranierin kanssa Mourinholla on ollut useita napakoita verbaalisia yhteenottoja. Sky Sports kaiveli historiasta esiin näistä mehukkaimpia. – Minä en ole kuin Mourinho. Minä en tarvitse voittoja ollakseni varma itsestäni, Ranieri totesi valmentaessaan Juventusta vuonna 2008, kun häneltä kysyttiin mielipidettä Mourinhosta. Portugalilaisen vastaus oli kärkäs. – Ranieri on oikeassa. Minä vaadin itseltäni paljon ja minun on pakko voittaa ollakseni varma asioista. Sen takia olenkin voittanut niin paljon palkintoja urallani. Ranieri taas on tyyppiä, jonka ei tarvitse voittaa. Hän on melkein 70-vuotias (toim. huom. Ranieri oli tuolloin 56). Hän on voittanut Super Cupin ja jonkun toisen pikkupystin ja hän on liian vanha muuttumaan. Hän on vanha eikä ole voittanut mitään. – Minä opiskelin italiaa viisi tuntia päivässä kuukausien ajan voidakseni kommunikoida pelaajien, lehdistön ja fanien kanssa. Ranieri vietti Englannissa viisi vuotta ja osasi hädin tuskin sanoa ”hyvää huomenta” ja ”hyvää iltapäivää”, Mourinho sivalsi kahdeksan vuotta sitten.

Ranieri unohti, etteivät pelaajat ole lapsia

Vuonna 2010 Mourinho läksytti jälleen Ranieria, kun jälkimmäisen AS Roma taisteli Mourinhon Interin kanssa Serie A:n voitosta. Portugalilainen syytti tuolloin Romaa siitä, että seura saattaisi ”ostaa” Sienalta voiton liigan päätöspäivänä. – En pidä tuollaisesta jalkapallosta. Eroan Mourinhosta siinä, että pidän kunnioituksesta ja myös annan sitä. Tuollainen käytös on kuin tikittävien aikapommien laukaisemista. Minä olen urheiluhenkinen ja pidän jalkapallosta. Onko Mourinho ilmiö? Media antaa hänelle sellaisen auran. Minulle hän on hyvä valmentaja, ei sen enempää, Ranieri sanoi. Kiivas Italian cupin finaali, jossa Francesco Totti ajettiin ennen täyttä aikaa ulos, oli kiihdyttänyt vihanpitoa. Ranieri oli motivoinut joukkuettaan loppuotteluun näyttämällä näille Gladiaattori-elokuvan ottelun alla, ja siitäkös Mourinho riemastui. – Katsoin ennen ottelua kuusi Roman peliä selvittääkseni heidän heikkoutensa ja analysoin tuloksia tuntikausien ajan tietokoneella. On tietysti helpompaa katsoa elokuva, mutta Ranieri unohti, että hänen pelaajansa ovat mestareita eivätkä lapsia. Jos minä näyttäisin pelaajilleni Gladiaattorien ennen peliä, he purskahtaisivat nauruun tai soittaisivat paikalle lääkärin, Mourinho ilkamoi. – Kun tulin Chelseaan vuonna 2004, kysyin miksi Ranieri sai lähteä. Minulle sanottiin, että he halusivat voittaa eikä niin kävisi Ranierin kanssa. Ei se minun vikani ole, että häntä pidettiin Chelseassa luuserina. Viime kaudella herrasmiesmäinen Ranieri sai viimeisen sanan, sillä Leicesterin tasapeli Chelseaa vastaan jäi Mourinhon viimeiseksi ennen kesken kauden tulleita potkuja. Silti Ranieri ei katsonut tarpeelliseksi piestä suutaan, ja kauden päätteeksi hän juhlikin Valioliigan mestaruutta, Chelsean kotikentällä.