Näkökulma: Valioliigan mestaruus menee Lontooseen tai Liverpooliin

Kausi on kohta puolivälissä, ja nyt on jo käytännössä varmaa, että Valioliigan mestari vaihtuu. Viime kaudella yksikään niin sanottu TOP 6 -joukkue ei näyttänyt haluavan mestaruutta, mutta tällä kertaa tilanne on toinen. Vaikka sarjataulukon ennustaminen kuukaudenkin päähän on tätä nykyä lähes mahdoton tehtävä, pohjustamme tässä artikkelissa kevään mestaruustaistelun asetelmia.

Chelsea on suurin mestarisuosikki

Jo alkukausi osoitti, ettei viime kauden Chelsea ollut niin huono joukkue kuin sarjataulukko kevään päätteeksi näytti. Komeaan voittoputkeen päässyt joukkue on tällä hetkellä suurin suosikki mestariksi. Italialaismanageri Antonio Conte on löytänyt toimivan paletin, eikä avainpelaajien rotaatiolle ole suurta tarvetta europelien puuttuessa. 3-4-3-ryhmitykseen siirtyminen syyskuun lopulla oli Contelta loistava veto. Se on tuonut kummankin pään pelaamiseen tasapainoa – ja mikä parasta – helppojen maalien päästäminen omaan päähän loppui kuin seinään. Onnistujiin lukeutuvat muun muassa uuden nosteen uralleen saanut Victor Moses, epäilijät hiljentänyt David Luiz ja huippuvireinen maaliruisku Diego Costa. Ehkä se suurin hahmo on kuitenkin ollut N’Golo Kanté. Keskikenttämies pelaa jatkuvasti tasaisen korkealla tasolla, mutta miehen merkityksen ymmärtää parhaiten katsomalla viime kauden yllätysmestarin Leicesterin räpiköintiä ilman häntä. Chelsea ei ole sidottu yhteen pelitapaan, vaan Conte pystyy reagoimaan nopeasti näkemäänsä myös ottelun sisällä. Voittomaaleja on nähty aivan ottelujen loppuminuuteilla. Kannattajat ovat varmasti tyytyväisiä siihen sitkeyteen ja taistelumieleen, joita on näkynyt esimerkiksi WBA:n kaltaisia fyysisiä vastustajia vastaan. On hyvä muistaa, että 1–0-voitotkin ovat kolmen pisteen arvoisia. Nykyisellä pistetahdilla (2,53) Chelsea päätyisi peräti 96 pisteeseen. Voittoputki ei tietenkään kestä ikuisesti, mutta ilman suurta romahdusta Conten miehistö on lähellä mestaruutta.

Oliko derbyvoitto kulminaatiopiste Liverpoolille?

Tämä on erityisen hienoa aikaa Liverpoolin kannattajille. Saksalaisluotsi Jürgen Kloppin aikana Anfieldilla innostutaan ja viihdytään, koska punapaidat pelaavat hyvää jalkapalloa ja saavat siitä palkinnoksi hyviä tuloksia. Huippukautta pelaava Roberto Firmino johtaa hyökkäysosastoa ja tekee älykkäällä liikkumisellaan tilaa muille. Ei siis ole ihme, että maalintekijöitä löytyy poikkeuksellisen laajalla rintamalla. Jo toistakymmentä Liverpool-pelaajaa on osunut tämän kauden Valioliigassa tolppien väliin. Siitä huolimatta on selvää, että loukkaantumisen takia sivuun joutunut Philippe Coutinho tarvittaisiin kentälle mahdollisimman pian. Kloppin filosofian mukaan maalinteon mahdollisuus kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän omia pelaajia vastustajan rangaistusalueelle nousee. Se kostautuu välillä omassa päässä, eikä puolustuspelaaminen ole muutenkaan vielä valmista. Alakerran ongelmat ovat jääneet viime aikoina turhan vähälle huomiolle, sillä kaikki otsikot näyttävät olevan varattuja maalivahdeille. Loris Karius epäonnistui Bournemouthia ja West Hamia vastaan. Vielä on liian aikaista sanoa, onko miehestä oikeasti pitkän tähtäimen ykkösvahdiksi. Takaisin mestaruuskantaan mieliviltä kannattajilta on kaivattu kärsivällisyyttä vuoden 1990 jälkeen. Kun katsoi Kloppin reaktiota Sadio Manén lisäajan voittomaaliin viime maanantain derbyssä Evertonia vastaan, mieleen tuli väkisinkin, että dramaattinen voitto saattoi olla eräänlainen kulminaatiopiste Liverpoolille. Saksalainen voi hyvinkin olla mies, joka vie joukkueen liigassa päätyyn asti. Tulevat viikot näyttävät pitkälti tämän kauden suunnan – kohtaahan Liverpool vielä ennen tammikuun loppua Manchester Cityn, Manchester Unitedin ja Chelsean. Kaiken lisäksi Mané on näistä peleistä sivussa Afrikan mestaruuskisojen vuoksi.

This man is everything pic.twitter.com/W1yweYsl4f
— LFCMostar (@LFCMostar) 19. joulukuuta 2016

Katseet Manchester Cityn alakerrassa

Valmentajaguru Pep Guardiolan alku Manchester Cityssä sujui kuin unelma. Voittoja tuli ja tuli, mutta kuherruskuukausi päättyi jo lokakuussa. Kotipeleissä on tullut sen jälkeen turhia pistemenetyksiä, ja sarjakärki Chelsea on onnistunut repimään eroa alkukauden ykköseen. Guardiola on tottunut menestymään suurissa pääsarjoissa, mutta Valioliiga lienee hänelle toistaiseksi suurin haaste. Miehen prässäykseen ja pallonhallintaan perustuva pelitapa on erittäin kunnianhimoinen. Hän ei ole valmis tinkimään siitä, vaikka joissakin tilanteissa ehkä kaivattaisiin pragmaattisempaa lähestymistapaa. Rikkeiden ja ulosajojen lukumäärä kenties kielii pelaajien jonkinasteisesta turhautumisesta. Silmiinpistävintä Cityn tuloksissa on se, että joukkue on pitänyt liigakentillä oman maalinsa puhtaana vasta kolme kertaa. Suuria syitä siihen ovat miesten jatkuva vaihtuminen alakerrassa ja maalivahti Claudio Bravon vaikea alku uudessa maassa. Pelintekijä David Silvan rooli on hieman muuttunut uuden managerin myötä, mutta peli on alkanut vähitellen kulkea. Kannattajat ovat saaneet ihailla espanjalaiselta maailmanluokan suorituksia, kuten tämän esityö tasoitusmaaliin Arsenal-ottelussa. Kun kokoonpanosta löytyy Silvan ja Kevin De Bruynen kaltaisia pelaajia, Cityllä on oiva mahdollisuus voittaa jokainen peli. Viimeistelyn on kuitenkin oltava tehokkaampaa – nyt joukkue tarvitsee liian monta paikkaa yhden maalin tekemiseen. Keskikentän İlkay Gündoğan loukkaantui vakavasti, mutta tilille tuli kaksi tärkeää kotivoittoa ennen joulua. Joukkuetta ei kannata unohtaa mestaruustaistelussa, mutta tällä kaudella lienee todennäköisempää, että Guardiolan pokaalitili avautuu jommassakummassa cup-kilpailussa. Esimerkiksi Mestarien liigassahan City eteni viime keväänä jo neljän parhaan joukkoon.

Helpohko tammikuu voi palauttaa Arsenalin raiteilleen

Viime kauden kakkonen Arsenal keräsi kehuja syksyn liigaotteluissa ja jyräsi Mestarien liigassakin lohkovoittoon. Pitkään tappiottomaan putkeen venynyt lontoolaisjoukkue näytti suoriutuvan aiempaa paremmin paineen alla ja nousi peleissään yhä useammin tappioasemasta. Moni asiantuntija totesikin, että tämä saattaa vihdoin olla Arsenalin vuosi. Kannattajien mieliala laski huomattavasti, kun joulukuun katastrofaalisella viikolla Arsène Wengerin miehistö taipui johtomaalinsa jälkeen tappioon sekä Evertonia että Manchester Cityä vastaan. Takaiskut söivät silminnähden joukkueen itseluottamusta, ja managerinkin lausunnoissa turhautuneisuus kävi nopeasti ilmi. Mediassa puhuttiin jälleen kerran ”heikosta ja pehmeästä” Arsenalista. Hälytyskellot alkoivat oikeutetusti soida – vai alkoivatko? Goodison Park ja Etihad ovat joka tapauksessa erittäin vaikeita vierailupaikkoja, eikä Arsenalin laatua kannata epäillä vielä muutaman pistemenetyksen jälkeen. Jalkeilla on eittämättä yksi liigan lahjakkaimmista ryhmistä, jossa kirkkaimpina helminä loistavat Alexis Sánchez ja Mesut Özil. Hyökkäyspäässä keskustaan siirretyn Sánchezin hattutemppu aiemmin tässä kuussa West Hamin verkkoon oli yksi liigan syyskauden kohokohdista. Mikäli mies jatkaa samaan malliin, voi hän hyvinkin haastaa Chelsean tähdet kilpailussa Vuoden pelaajan tittelistä. Alakerrassa loistohankinta Shkodran Mustafia kaivataan takaisin Laurent Koscielnyn rinnalle, koska kaksikko muodostaa yhden liigan parhaista topparipareista.

A 15-minute hat-trick?
Not a problem for @Alexis_Sanchez pic.twitter.com/EskALyjeed — Arsenal FC (@Arsenal) 9. joulukuuta 2016

Arsenalin tammikuun ohjelma on helpohko, joten Wengerille avautuu mainio tilaisuus saada juna pienen horjumisen jälkeen takaisin raiteilleen. Yksi kevään tärkeimmistä hetkistä on Bayern Münchenin kohtaaminen Mestarien liigan neljännesvälierissä. Jos saksalaisjoukkue kaatuu, se on todiste eteenpäinmenosta, mutta tuo toisaalta lisää massiivisia pelejä otteluohjelmaan. Tappio puolestaan voi suistaa lontoolaisjoukkueen lopullisesti raiteiltaan ratkaisevien liigaottelujen alla.

Tottenhamin laatu riittäisi korkeammallekin

Nykyään se tiedetään jo muuallakin kuin Pohjois-Lontoossa. Parhaimmillaan Spurs on ehdottomasti yksi sarjan laadukkaimmista joukkueista, vaikka sarjasijoitus ei täysin väitettä tuekaan. Sekä pallo että pelaajat liikkuvat, ja ryhmitys muuttuu välillä niin usein, etteivät edes omat kannattajat pysy perässä luotsi Mauricio Pochettinon nerokkaissa aivoituksissa. Asiantuntijat ovat nostaneet esiin sen, miten hyvin Tottenham käyttää transitiohetket hyväkseen. Maaleja sen seurauksena soisi tulevan enemmänkin, mutta toisaalta oma puolustuspääkin on kunnossa maalivahti Hugo Llorisin ja toppari Toby Alderweireldin ollessa runkomiehiä. Vain Chelsea on päästänyt tällä kaudella Tottenhamia vähemmän maaleja. Pochettino voi olla tyytyväinen siihen, mutta hänelle varmasti aiheuttaa harmaita hiuksia se, että aika ajoin ryhmä vajoaa kummallisesti keskinkertaisuuteen. Esimerkiksi viime kaudella mestaruutta tarjottiin White Hart Lanelle kuin tarjottimella, mutta joukkueesta ei ollut sen ottajaksi. Vaikka eroa kärkeen on aika tavalla, joukkueen kurssi osoittaa kahden peräkkäisen voiton jälkeen taas ylöspäin. Liigan viime kauden maalikuningas Harry Kane muistutti hiljattain, että viime vuonna Spurs oli vahva nimenomaan joulukuussa ja tammikuussa. Joukkueen edesottamuksia kannattaakin seurata alkuvuodesta – ja erityisesti Danny Rosen työskentelyä. Mies on kaikessa hiljaisuudessa noussut koko sarjan parhaaksi vasemmaksi laitapuolustajaksi. Liigapelien lisäksi valkopaidat panostavat isosti Eurooppa-liigaan. Mestarien liiga päättyi pettymykseen, mutta kansainväliset vedonlyöntitoimistot pitävät joukkuetta kakkossuosikkina maanosan kakkoskilpailun voittajaksi.

Taulukko ei kerro koko totuutta Man Unitedista

Pari vuosikymmentä sitten Newcastlea vastaan Manchester United nousi 12 pisteen takaa mestariksi. Teoriassa se on mahdollista nytkin, mutta United ei mestaruutta tällä kaudella voita. Jos katsoo ainoastaan sarjataulukkoa, joukkueen alkutaivalta José Mourinhon alaisuudessa voisi luulla suorastaan heikoksi. Ottelua kohti pisteitä on tullut 1,76 ja maaleja 1,41, mutta peli on kuitenkin selvästi paremmin tasapainossa kuin Louis van Gaalin aikana. Maalintekopaikkoja syntyy, laukominen on ahkeraa ja tilastojen valossa syöttöpelaaminen kulkee mallikkaasti. Joukkueen suurin ongelma on viimeistely, minkä vuoksi pistemenetyksiä on tullut turhan paljon etenkin kotiotteluissa. Viimeistelytarkkuutta soisi ennen muuta Wayne Rooneylle, jotta tämä onnistuisi rikkomaan Sir Bobby Charltonin seuraennätyksen. Tällä hetkellä maalinteko on liikaa Zlatan Ibrahimovićin varassa. Vaikka maailmanennätyshankinta Paul Pogba saa keskikentällä kaiken huomion, pelin rytmittämisessä myös Michael Carrickilla ja Ander Herreralla on erittäin suuri rooli. Myös se on käynyt selväksi, että punapaidat pelaavat paremmin Henrikh Mkhitarjanin ja Phil Jonesin ollessa kentällä. Pelinäkemykseltään ilmiömäinen Mkhitarjan jäi jostakin syystä vaille vastuuta alkukaudesta, kun taas Jonesin paluu on tilkinnyt alakertaa alkukaudella loistaneen Eric Baillyn ollessa loukkaantuneiden listoilla. Viime viikonloppuna The Hawthornsilla nähty esitys oli 100-prosenttisen mourinhomainen. Vastaavien otteiden myötä sarjasijoitus kohenee, mutta takamatkalta kärkikahinoihin murtautuminen ei ole helppoa. Mourinhon B-suunnitelmana ensi kauden Mestarien liigaan pääsemiseksi lieneekin Eurooppa-liigan voittaminen.