Miksi Arsenal-Manchester City -ottelu oli suuri pettymys? – Lue ammattivalmentajan analyysi

Sunnuntain viimeisessä valioliigaottelussa Arsenal ja Manchester City tasasivat pisteet 2-2-lukemin. Vaikka molemmilla riitti etukäteen ottelussa paljon todistettavaa, jäi peli lopulta varsin vaisuksi. Huomiota herättivät kollektiivinen tilanteentunnistaminen, hiljaisuus hyökkäyspäässä sekä taktisten muutosten vähäisyys – jälleen kerran.

Kollektiivisen reagoinnin taso petti

Edellisessä Arsenalin-analyysissäni (Liverpool-Arsenal 4.3.) huomioni kiinnittyi Liverpoolin tekemään avausmaaliin, jossa Arsenalin puolustusmuoto ei reagoinut millään tavoin vastustajan maalipotkuun – tuhoisin seurauksin. Tästä ei ollut nähtävästi otettu opiksi, sillä Manchester Cityä vastaan Arsène Wengerin suojatit päästivät lähes identtisen maalin, kun joukkueen puolustusmuoto ei reagoinut tarpeeksi ajoissa ryhmittyäkseen vastustajan pitkää avausta varten. Suurin huolenaihe Arsenalin kannalta oli kyseisessä tilanteessa sama kuin taannoin Liverpoolia vastaan: keskustan pohjapelaajien (Granit Xhaka–Francis Coquelin) sijoittuminen suhteessa omaan puolustuslinjaan. Toisen heistä tulisi sijoittua lähelle puolustuslinjaa – pitkän avauksen alle, jotta toppari saisi tilanteeseen suojauksen sekä linjaan porrastuksen.

Näin ei kuitenkaan jostain syystä toimita edelleenkään. Ja kuten Liverpoolia vastaan, Laurent Koscielny säntäsi tälläkin kertaa pois linjasta hyökätäkseen pääpalloon. Näin hänen selustaansa jäi tyhjä tila. Holtittoman vastaantulon lisäksi ranskalaistopparin pusku oli surkea ja se putosi suoraan Kevin De Bruynelle. Belgialainen oivalsi loistavasti tilanteen ja pelasi pallon nopeasti selustaan linjan taakse Leroy Sanélle. Toisaalta kun samanmoiset selkeät ongelmat toistuvat ottelusta toiseen, voidaan varmaan jo kyseenalaistaa myös syitä. Voidaanko puhua enää pelkästään kollektiivisesta tilanteentunnistamisesta ja ulkoistaa syy pelaajien niskoille? Vai voidaanko myös valmennuksen toteuttamaa puolustuksen organisointia kritisoida? Oli miten oli, myös Cityllä tapahtui merkittävä nukahdus puolustuksessa Arsenalin ensimmäisessä tasoitusmaalissa. Gaël Clichy ei tunnistanut tilannetta eikä liikkunut eteenpäin muun linjan mukana lyhyen kulman jälkeen. Theo Walcott ei ollut paitsiossa, kun Clichy sammutti reseptorinsa hetkeksi ja keskittyi katsomaan palloa. Jälkikäteen on helppo huomata, kuinka laitapuolustajan huomio herpaantui, kun Alexis Sánchezin ensimmäinen keskitys blokattiin ja pallo näytti päätyvän City-pelaajien ulottoville. Samalla Clichyn katse kävi maassa ja askeltiheys väljeni: hän jäi muusta linjasta. Nicolás Otamendin huonon puskun seurauksena pallo jäikin Shkodran Mustafin ulottuville, joka puski sen eteenpäin Walcottille. Hän ei siis ollut paitsiossa Clichyn huonon sijoittumisen myötä ja viimeisteli kylmästi tasoituksen.

Hyökkäyspelissä ongelmia

Ottelulle leimaavaa oli myös molempien joukkueiden hyökkäyspelin takkuaminen. Kummankaan joukkueen pelaamisesta ei löytynyt riittävästi laadukkaita elementtejä, jotka olisivat tuottaneet toistuvasti maalintekopaikkoja. Cityn ongelmat henkilöityivät David Silvan ja De Bruynen esityksiin, mutta jalkapallossa asiat ovat varsin harvoin pelkästään henkilökohtaisia – kaikki kentällä tapahtuvat asiat ovat aina sidoksissa kollektiiviin ja vastustajan pelaamiseen. Sekä Silva että De Bruyne jäivät Arsenalia vastaan joka tapauksessa kauaksi omasta tasostaan – huolimatta siitä, että molemmat tarjoilivat ottelussa yhden maalisyötön mieheen. Parin viikon takaisessa Liverpool-ottelussa De Bruyne oli kentän paras operoidessaan ensin keskikentän pohjapelaajana ja myöhemmin oikealla laidalla, mutta Arsenalia vastaan samantyylinen peluutus ei onnistunut. Kulmikkaasta olemuksestaan huolimatta Yaya Touré näytti olevan belgialaiselle toimivampi pari keskustaan kuin nyt oikean laitapuolustajan paikalta takaisin keskustaan istutettu Fernandinho.

Kaksikko De Bruyne-Fernandinho ei oikein löytänyt keskustassa optimaalisia syöttökulmia ja heidän sijoittumisensa oli hieman erilainen verrattuna Tourén ja De Bruynen muodostamaan parivaljakkoon. Liverpoolia vastaan Touré sijoittui selvemmin diagonaalisesti belgialaisen alapuolelle ja tällöin myös pelaajien syöttökulmat olivat optimaalisempia etenemisvaiheessa. Arsenal ei puolestaan ole viime aikoina juurikaan juhlinut pelillisesti millään saralla, joten hyökkäyspelin tökkiminen ei liene kenellekään suuri yllätys. Joukkue voi kuitenkin olla tyytyväinen tehokkuuteensa Cityä vastaan. Arsenal on nimittäin pystynyt luomaan kauden aikana keskimäärin 15,1 laukausta ottelua kohden ja niistä maalia kohti on suuntautunut keskimäärin 5,1. Cityä vastaan joukkue laukoi yhteensä kahdeksan kertaa, joista maalia kohti suuntautui kolme. Näin ollen kahden maalin saldoa voitaneen pitää varsin tehokkaana suorituksena. Molemmat osumat syntyivät erikoistilanteista, joten sen osa-alueen suhteen joukkueen pelaaminen oli Cityä vastaan kunnossa.

Vähäiset muutokset

Arsenalin ja Cityn kohtaaminen ei juuri poikennut tämän valioliigakauden valtavirrasta: ottelun sisäiset taktiset muutokset olivat jälleen hyvin harvassa. Pep Guardiola oli Wengeriä hieman reaktiivisempi ja kierrätti pelaajiaan hieman rohkeammin. Ensimmäinen taktinen muutos tapahtui jo puoliajalla: täysin pimentoon Cityn oikealla laidalla jäänyt Raheem Sterling sai tehdä tilaa Tourélle, joka siirtyi keskustaan Fernandinhon pariksi. Kyseisen vaihdon yhteydessä De Bruyne siirtyi Sterlingin paikalle oikealle laidalle omaksuen vaihtoon tullutta brittihyökkääjää rakentavamman laitaroolin, josta leikkasi sisään pelattavaksi. Guardiolan muuttama roolitus osallisti De Bruynea ensimmäistä jaksoa hieman enemmän joukkueensa pelaamiseen. Hänen syöttöprosenttinsa parani neljä prosenttiyksikköä (75 -> 79) ja hänen osuutensa pallonhallinnasta kasvoi myös (4,7 -> 6,8), mutta hänen suorituskeskiarvonsa putosi toisella jaksolla 7,55:stä 6,05:een.

Wenger toimi tyylilleen uskollisena.

Ainakin tällä perusteella voitaneen sanoa, ettei roolimuutos keskustasta laidalle ainakaan parantanut belgialaisen esitystä toisella jaksolla. Toista vaihtoaan Guardiola panttasi miltei lisäajalle asti ja reagoinnin puute (tai sen tarpeen puute) konkretisoitui hänen jättäessä kolmannen pelaajavaihdon kokonaan käyttämättä. Wenger puolestaan toimi näiltä osin tyylilleen uskollisena ja teki pelaajavaihtonsa muuttamatta mitään ryhmityksessään. Olivier Giroudin sisääntulo kärkeen toisella jaksolla ei ollut yllätys. Vielä pienempi yllätys oli Danny Welbeckin siirtyminen samassa yhteydessä laidalle Walcottin tehdessä tälle tilaa. Myöhemmin Welbeck korvattiin peilivaihdolla Alex Iwobiin ja ryhmitys (4-2-3-1) pysyi näin ollen muuttumattomana.

Loppupohdinta

Ottelu oli ennakko-odotuksiin nähden pettymys. Kumpikaan joukkue ei pystynyt pelaamaan omilla ylärajoillaan, joskin tuloksellisesti tasapeliä voitaneen pitää Arsenalin kannalta pienoisena venymisenä. Gunners oli tilastollisesti Cityä jäljessä miltei kaikilla sektoreilla ja pystyi kahden erikoistilannemaalinsa turvin pääsemään pistejakoon, vaikkei kyennytkään luomaan juurikaan erinomaisia maalipaikkoja. Guardiolan ryhmä ei siis missään nimessä ollut parhaimmillaan, mutta kaikki eväät voittoon sillä oli. Espanjalaisluotsi harmittelee varmasti menetettyä kahta pistettä: joukkue päästi kaksi varsin halpaa maalia ja pystyi luomaan ottelussa vastustajaansa enemmän hyviä maalintekopaikkoja. Tilastollisten todennäköisyyksien mukaan Cityn olisi pitänyt tämä ottelu voittaa, mutta kuten me kaikki tiedämme, yksittäisissä otteluissa todennäköisyyksien lait eivät toimi lopputuloksen ennustajina samaan tapaan kuin isommat otannat.

LUE MYÖS: