Selitys laimealle startille? Liverpool kierrättänyt kokoonpanoaan selvästi enemmän kuin muut

Mikä yhdistää kahden viime kauden mestarijoukkueita Leicesteriä ja Chelseaa? N’Golo Kanté tietysti. Ranskalainen keskikentän pallorosvo ei kuitenkaan ole ainoa oikea vastaus, vaan Leicesteriä ja Chelseaa yhdistää myös se, että kumpikaan ei pelannut mestaruuskaudellaan europelejä ja molemmat kierrättivät kokoonpanoaan äärimmäisen vähän. Näillä kahdella on luonnollisesti selkeä syy-yhteys. Tällä kaudella mestarin uskotaan tulevan europelejä pelaavien joukkueiden joukosta, sillä Euroopassa tahkoaa koko Valioliigan ”Big Six”. Kaikki ovat vieläpä aloittaneet kautensa hyvin, elleivät jopa erinomaisesti. Kuusikosta laimeimman startin on saanut Liverpool, joka on kierrättänyt kokoaan selvästi muita valioliigajoukkueita enemmän. Pitkä kausi näyttää, saako Jürgen Klopp palkinnon kokoonpanonsa laajemmasta käytöstä, mutta toistaiseksi voittavan yksitoitsikon etsiminen on tuntunut käyvän kalliiksi. Liverpool on toki kärsinyt Dejan Lovrenin ja Philippe Coutinhon loukkaantumisista (ilkeämieliset haluaisivat kenties Coutinhon loukkaantumisen ympärille lainausmerkit) sekä Sadio Manén pelikiellosta, mutta mitenkään poikkeuksellisen paljon pakollisia poissaoloja Liverpoolilla ei ole ollut. Lisäksi jo karsintavaiheessa Mestarien liigan aloittaneen Liverpoolin ottelumäärä tällä kaudella on Evertonin jälkeen toiseksi suurin. Silti 24 muutosta avauskokoonpanoon 7 ottelussa (lähes 3,5 per peli) on selvästi enemmän kuin muilla joukkueilla. Toiseksi eniten muutoksia on tehnyt West Ham, joka on vaihtanut aloituskokoonpanoaan 16 pelaajan verran, eli kahdeksalla vähemmän kuin Liverpool. Sarjakakkonen Manchester United on tehnyt aloituskokoonpanoonsa vain 8 muutosta. Vähiten muutoksia avauskokoonpanoonsa on tehnyt hienosti kautensa aloittanut Burnley (5), joka saa ylpeillä Manchesteria lukuun ottamatta Valioliigan pitävimmällä puolustuksella. Burnley on aloittanut kaikki pelinsä tismalleen samalla neljän miehen puolustuslinjalla. Toki ei voi unohtaa, että Burnleyta eivät europelit rasita, joten sen on helpompi turvautua samoihin miehiin lepuutuksen tarpeen ollessa pienempi. Burnleyn noudattama esimerkki on ollut kuitenkin viime kausien aikana valttia. Leicester teki toissa kaudella avaukseensa vain 33 muutosta (0,9/peli), ja Chelseakin viime kaudella vain 53 (1,4/peli). Hyvin vähän kokoonpanoaan kierrätti myös mestaruudesta molemmilla kausilla taistellut Tottenham, mutta maksoiko Spurs sitten ratkaisuistaan europeleissä liian kovaa hintaa? Huomionarvoista on sekin, että viime kaudella Liverpool teki avauskokoonpanoonsa muutoksia vain keskiarvolla 1,4/peli. Kloppilla riittääkin taatusti miettimistä siinä, mikä on levon ja kierrätyksen oikea määrä. Epävarma ja itseään etsivä puolustus on vienyt Redsiltä paljon pisteitä, mutta toisaalta avainpelaajien uupumukseen tai kohoavaan loukkaantumisriskiinkään ei olisi varaa. Ehkä kaudella, jolla näköpiirissä ei ole Leicesterin kaltaista sensaatiomestaria, voittokamppailuun ratkaisutekijäksi nouseekin se, millä joukkueella on eniten varaa kierrättää kokoonpanoaan. José Mourinho on saanut Mestarien liigassa ilahduttavan hyvän panoksen vaikkapa Ander Herreralta, Ashley Youngilta ja Anthony Martialilta ja Manchester Cityn Pep Guardiola saa olla kiitollinen kenties koko Valioliigan leveimmästä materiaalista. Kenties Jürgen Kloppin olisi syytä hiljentää rotaatiota ainakin joukkueen puolustuksen osalta ja rauhoittaa tilanne maalivahtien osalta? Lähde: The Times