Jalkapallomaailmaa koskettanut Bradley sai taas tunteet pintaan: ”Kuusivuotias muutti niin monien elämää”

Englannissa vietettiin sunnuntaina urheilugaalaa. Ison-Britannian vuoden urheilijaksi valittiin kestävyysjuoksija Mo Farah ja vuoden nuoreksi urheilijaksi Manchester Cityn Phil Foden. Foden ei ollut kuitenkaan ainoa jalkapallon parista tuttu palkinnon saaja. Illan raikuvimmat aplodit sai nimittäin pieni Bradley Lowery, jolle myönnettiin postuumisti Helen Rollason -palkinto. Palkinnon vastaanottivat Bradleyn vanhemmat. Kuusivuotias Bradley kuoli harvinaiseen syöpään viime heinäkuussa. Hänen taistelunsa sekä ystävyytensä vielä silloin Bradleyn suosikkiseura Sunderlandissa pelanneen Jermain Defoen kanssa antoivat hetkeksi jalkapallolle hyvin inhimilliset kasvot. Bradley pääsi maskotiksi niin Sunderlandin kuin Englannin maajoukkueenkin peleihin Defoen seuralaisena, ja tarjosi jalkapallon ystäville useita koskettavia hetkiä. Täksi kaudeksi Bournemouthiin siirtyneestä Jermain Defoesta tuli valioliigajalkapallon parissa eräänlainen ”laupias samarialainen”. Defoe ei kuitenkaan halua nostaa itseään jalustalle. Hän keskittyy mieluummin siihen, mitä Bradley antoi hänelle kuin siihen, mitä hän antoi Bradleylle.

Lähtemätön vaikutus heti ensisilmäyksellä

Defoehin sinnikäs pikkupoika teki vaikutuksen jo ensitapaamisella viime vuoden syyskuussa. Defoe istui ennen peliä Sunderlandin pukukopissa, kun hän kuuli innostuneen lapsen huutavan hänen nimeään. Vakavasti sairaan Bradleyn oli määrä saatella Defoe kentälle. – Luulin, että Bradley olisi niin sairas, että hän olisi todella hiljainen ja alistunut, mutta hän olikin täynnä energiaa. Hän juoksi suoraan luokseni. Useimmiten lapset ovat todella ujoja eivätkä sano juuri mitään, mutta Brads hyppäsi suoraan syliini ja alkoi esitellä minulle kenkiään, Defoe muistelee Daily Mailin haastattelussa. – Oli kuin hän olisi jo tuntenut minut. Meillä synkkasi heti. – Sen jälkeen halusin nähdä häntä niin paljon kuin mahdollista. Kysyin lehdistövastaavaltamme, millainen syöpä hänellä oli ja voisinko tehdä mitään hänen vuokseen. Sitä sanottiin neuroblastoomaksi, ja siinä vaiheessa Bradleylla oli vielä toivoa.

Defoe ottikin yhteyttä Bradleyn äitiin ja meni pian tapaamaan poikaa sairaalaan kolmen muun Sunderland-pelaajan kanssa. – Bradley pyysi minua istumaan sängylle. Olimme tuoneet hänelle leluja, mutta hänellä oli niin kovia kipuja, että hän halusi vain käpertyä kainalooni. Hän peitteli minut, pani päänsä rinnalleni ja nukahti. Hänen äitinsä pani kuvan tilanteesta Facebookiin, ja se levisi kaikkialle. – Hänen kärsimyksensä näkeminen oli rankkaa. Hän oli kuusivuotias eikä ymmärtänyt mistä oli kyse. Hän vain heräsi päivä päivältä pahentuvaan kipuun joka aamu. – Kun tauti eteni siihen pisteeseen, että tiesimme lähdön olevan enää ajan kysymys, halusin vain olla hänen luonaan ja antaa hänelle onnellisia päiviä. Tiesin myös, miltä minusta tuntui hänen kanssaan. Tiesin, että kun olimme yhdessä, hän oli kivusta huolimatta aina iloinen ja hymyili. – Bradleyn äiti kertoi, että joinain päivinä poika vain makasi sängyssä eikä syönyt juuri mitään. Ja sitten kun minä tulin, hän oli täynnä energiaa. Ajattelen häntä yhä joka päivä, Defoe kertoo.

Bradley yhdisti kilpailevien seurojen fanitkin

Bradleyn syöpä todettiin, kun poika oli 18 kuukauden ikäinen. Leikkaus ja kemoterapia auttoivat aluksi, mutta vähän aikaa ennen Defoen tapaamista, syöpä uusiutui. Perhe keräsi Defoen ja muun jalkapalloyhteisön avustuksella varoja hoitoon Yhdysvalloissa, mutta joulukuussa selvisi, ettei Bradley paranisi enää. – Bradley antoi minulle paljon. Olen aina ollut läheinen perheeni kanssa, mutta nyt olen vielä läheisempi, sillä mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on lyhyt. Läheisilleen pitää näyttää, että heitä rakastaa, Defoe sanoo. – Kun katsoin Bradia, mietin ”miten tämä on muka reilua?”. Bradley ei saanut tilaisuutta elämään. Sitä kautta ymmärtää, mikä elämässä on tärkeää. – Tietysti haluan nyt omiakin lapsia, ehkä kuusi. Olen aina pitänyt lapsista. Siten, miten rakastin Bradsia, rakastaisin omiakin lapsiani. Defoe pukeutui heinäkuun puolivälissä pidetyissä hautajaisissa Englannin pelipaitaan, jonka selässä luki Bradleyn nimi. Läsnä oli myös Bradleyn muita supersankareita: Batman, Hämähäkkimies ja Captain America. – Kadut olivat täynnä kuin karnevaaleissa, kun kävelimme hänen kotoaan kirkolle. Ainoa asia, joka sai minut hymyilemään sinä päivänä oli se, kun näin Newcastlen ja Sunderlandin fanit pelipaidoissaan halaamassa toisiaan. Se oli voimakas näky, ja kuusivuotias poika sai sen tapahtumaan. – Bradley eli vain lyhyen elämän, mutta ehkä hänen kohtalonsa oli levittää tietoisuutta hänen potemastaan syövästä. Hän muutti niin monien elämää. Myös minun.

LUE MYÖS: