Chelsean entinen hyökkääjä Tammy Abraham sanoo, että päävalmentaja Thomas Tuchelin päätös pudottaa hänet suurimmista peleistä oli todella vaikea jakso hänen urallaan.

Abraham, 24, liittyi Chelsean riveihin jo seitsemänvuotiaana ja esiintyi seuran edustusjoukkueessa 82 kertaa ennen kuin siirtyi viime kesänä 40 miljoonalla AS Romaan. Hän sai viime kaudella Frank Lampardin alaisuudessa runsaasti vastuuta, mutta minuutit jäivät vähiin Tuchelin tultua Chelsean käskyttäjäksi.

Englannin maajoukkuehyökkääjä jakoi viime kaudella Timo Wernerin kanssa Chelsean sisäisen maalikuninkuuden 12 osumallaan, mutta hän ei päässyt helmikuun jälkeen enää kertaakaan avauskentälliseen, eikä Abrahamia valittu kokoonpanoon laisinkaan Mestarien liigan tai FA Cupin loppuottelussa.

– Olin paras maalintekijä FA Cupissa ja sitten minulle sanottiin, etten ole mukana finaalissa. Voitte vain kuvitella, miltä minusta tuntui, kommentoi Abraham Athleticille.

– Se ei ollut mukava tunne, mutta olin siellä kannustamassa jätkiä. Sitä minä tein aina, niin hyvinä kuin huonoina aikana, ja myös Mestarien liigassa. Halusin vain joukkueeni pärjäävän hyvin ja voittavan.

– Voin myöntää, että se oli todella huono hetki urallani. Se sotki minua hieman mentaalisesti. Se meni siihen pisteeseen asti, että minä kiukuttelin ja olin ärsyyntynyt, koska paiskin harjoituksissa töitä, mutten saanut mahdollisuuksia. Tein parhaani, menin paikalle ajoissa ja lähdin myöhään, mutten silti saanut mahdollisuutta.

– Olisin ymmärtänyt sen, jos olisin ollut huonossa vireessä tai jos en olisi harjoitellut hyvin tai jos minulla olisi ollut huono asenne. En vain ymmärtänyt sitä. Tein niin kovaa töitä. Pelaajat tulivat sanomaan minulle, että ”olit uskomaton tänään treeneissä”. Se oli kaikista vaikeinta.

Maisemanvaihdos on tehnyt ainakin tilastojen valossa hyvää Abrahamille, sillä hän on iskenyt uudelle seuralleen 46 ottelussa yhteensä 24 maalia. AS Romassa Abrahamia valmentaa Chelseasta, Manchester Unitedista ja Tottenhamista tuttu José Mourinho.

– En ikinä unohda Josén ensimmäisiä sanoja minulle. ”Haluatko jäädä sateiseen Englantiin vai tulla nauttimaan auringosta Roomaan?”

– Me nauroimme ja kävimme hyvän keskustelun. Hän oli isossa osassa siinä, että menin sinne. Kutsun häntä Italian-enokseni.