Siirtoikkuna-analyysi: Manchester United epäonnistui siirtomarkkinoilla – mutta vahvistui tarpeeksi kehittyäkseen paremmaksi

“Olen viisain ihminen elossa, sillä tiedän, etten tiedä mitään.” Tämä Platon ikoninen sitaatti kuvailee osuvasti Manchester Unitedin siirtoikkunaa. Paradoksi. Viime kauden loppupuolella näytti siltä, että Ole Gunnar Solskjær oli murtanut koodin. Hän oli löytänyt vastauksen ja sitä kautta tasapainon. Kun kelataan eteenpäin Valioliigan alkuun, Manchester Unitedilla on kasassa kolme pistettä kolmesta pelatusta ottelusta. Maaliero on kuusi maalia pakkasella. Innokkaimmat ovat jo tituleeranneet Manchester Unitedin olevan kriisissä. Ehkä seura onkin. Asiantuntijat taas ovat sanoneet, että peli ei ole kehittynyt Solskjærin alaisuudessa. Tämä on toinen paradoksi. Samalla voi olla oikeassa, mutta todella väärässä. Voi myös olla täysin väärässä, mutta ajoituksen sattuessa kohdilleen oikeassa. Kirjoitin heinäkuussa Manchester Unitedin siirtoikkuna-analyysin, jossa puhuttiin siitä, mitä seura tarvitsisi. Tarpeisiin on osittain vastattu, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Siirtoikkuna tarjosi jälleen kerran enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja oheisessa siirtoikkunan purussa on tarkoitus vastata kahteen kysymykseen. Miten punaiset paholaiset onnistuivat siirtoikkunassa, ja miten peli saadaan takaisin raiteilleen? Nämä kaksi seikkaa kun liittyvät erittäin vahvasti toisiinsa. ”Jos emme koskaan koe pimeän talven tuomaa kylmyyttä, on erittäin epätodennäköistä, että koskaan vaalimme kirkkaan kesäpäivän lämpöä. Mikään ei stimuloi ruokahaluamme yksinkertaisia elämäniloja kohtaan kuin surun tai epätoivon aiheuttama nälkä. Hämmästyttävän elämänmatkan loppuun saattamiseksi on elintärkeää, että jokaisesta pimeästä kyynelestä tulee viisauden helmi ja löydämme siunauksen jokaisesta kirouksesta.” – Anthon St. Maarten.

Mitä kesällä tapahtui?

Tarpeita tuli kartoitettua ja analyysin lopputulemana oli maailmanluokan oikea laitahyökkääjä nimeltään Jadon Sancho. Tähän kylkeen oli tarpeina myös toppari, vasen laitapakki ja leveyttä keskikentälle. Miten Manchester United lopulta onnistui? Leveyttä keskikentälle United onnistui hankkimaan Donny van de Beekin muodossa. Hänen piti ottaa harteilleen painolastia ylikuormittuneelta Bruno Fernandesilta. Donny van de Beek oli myös esiin nostettu nimi, sillä Jack Grealishin hintapyyntö oli liian korkea Aston Villan säilymisen myötä. 1/1 toistaiseksi. Vasen laitapakki oli myös iso prioriteetti, sillä Manchester United oli isoissa ongelmissa hyökkäyssuuntaan, kun Luke Shaw oli poissa viheriöltä. Manchester Unitedin ensisijainen kohde Sergio Reguilón jäi saamatta, koska Real Madrid vaati takaisinostopykälää. Ei olisi mitään järkeä kehittää pelaajaa ja luopua tästä, kun Marcelo jatkaa matkaansa tai eläköityy. Sisään tuli todella kohtuullista, 15 miljoonan euron, siirtokorvausta vastaan Alex Telles Portosta. Sitten ongelmiin. Kesän ensisijainen kohde Jadon Sancho jäi saamatta, vaikka pelaaja halusi punaisiin. Manchester United ei suostunut maksamaan tarpeeksi ja tarpeeksi ajoissa. Sancho oli se pelaaja, joka olisi nostanut punaiset paholaiset seuraavalle tasolle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Manchester United osti kaksi todella lupaavaa junioria kansainvälisen siirtoikkunan viimeisenä päivänä Facundo Pellistrin ja Amad Diallon muodossa. Pellistriä en ole nähnyt aivan liikaa, joten arvio jätetään myöhemmäksi, mutta hän on todella vikkelä ja numerot Uruguayn pääsarjasta näyttävät hyviltä. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.   Amad Diallo kiinnostaa hankintana huomattavasti enemmän ja hän tulikin sisään 21 miljoonan euron siirtokorvausta vastaan. Kauppaan sisältyi myös erilaisia optioita, jotka saattavat nostaa hinnan lopulta 40 miljoonaan euroon. Merkittävä summa 18-vuotiaasta, joka on pelannut ainoastaan kolme Serie A -ottelua. Diallo on yksi jalkapallomaailman lupaavimpia laitahyökkääjiä ja Manchester United on seurannut häntä vuodesta 2016 lähtien. Kaikki Manchester Unitedin kykyjenetsijät sekä akatemian johtava rekrytoija antoivat positiiviset raportit Diallosta, ja United päätti (kenties hätäisesti, tai sitten ei) toimia, kun lainasiirto Parmaan kaatui ja Jadon Sancho jäi saamatta. Diallo on todella sähköinen ja nopea pelaaja ja hänellä on uskomattoman hyvä tekniikka kuljettaessa. Kuljetustyyli ja matala painopiste tuovat kenties hieman mieleen Eden Hazardin ja Lionel Messin, mutta kyseisiin herroihin on pitkä matka. Diallo omaa maailmanluokan potentiaalin, mutta hankinnan ajankohta arveluttaa. Amad Diallo saapuu tammikuussa vahvistamaan rivejä, joten katseet kääntyvät lyhyellä aikavälillä Pellistriin, joka tuli suoraan edustusjoukkueeseen. Toppari jäi kuitenkin Manchester Unitedilta saamatta, mikä saattaa osoittautua hyväksi tai huonoksi asiaksi. Siitä ei ole vielä varmuutta. Axel Tuanzebe on kohta jälleen pelikunnossa ja omista löytyy myös Teden Mengi. Molemmilla lienee saumoja luvassa, sillä Victor Lindelöf ei ole vakuuttanut. Eric Bailly ei säily ehjänä ja hän on hieman virheherkkä. Harry Maguire on myös aloittanut kauden vaisusti, mutta hän on hyvänä päivänään niin hyvä, että avauksen paikka on naulattu. Ai niin. Sisään tuli myös 33-vuotias urguaylainen vanhus nimeltä Edinson Cavani. Kelpo kunnossa edelleen ja nälkää varmasti riittää. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Suursiivous

Manchester Unitedilla oli suursiivous edessään kesällä. Siinäkin tuli sellainen puolittainen onnistuminen. Chris Smalling siirtyi pysyvästi Roomaan 15 miljoonan euron siirtokorvausta vastaan, ja Alexis Sánchez siirtyi pysyvästi Internazionaleen. Lainalle lähtivät Tahith Chong, James Garner, Diogo Dalot sekä Andreas Pereira. Kaksi jälkimmäistä saattavat siirtyä pysyvästi lainojen kulusta riippuen. Tahith Chong on kehittynyt jo välittömästi fyysisesti Saksassa, missä treenataan äärettömän lujaa. Laina palvelee Unitedia pitkällä aikavälillä. Peliminuutit ovat nuorille pelaajille elintärkeitä. Sama pätee James Garneriin, joka siirtyi lainalle Watfordiin ja hän on välittömästi saanut mukavasti peliaikaa. Dalot ei missään vaiheessa onnistunut tekemään itsestään kandidaattia avaukseen ja vaikka hyökkäysvoimaa löytyy, ei Dalot ole vakuuttanut puolustussuuntaan. Ei ole kuitenkaan olemassa parempaa paikka oppia puolustamaan kuin Serie A ja AC Milan. Vaihtoehtoja hänen osaltaan on kolme:

• Dalot vakuuttaa niin paljon, että Milan tekee tuntuvan tarjouksen hänestä ensi kesänä.
• Dalot oppii puolustamaan ja saa peliaikaa, mikä tekee hänestä hyödyllisen palasen tulevaisuutta ajatellen.
• Dalot ei kehity/saa pelata, mutta Brandon Williams saa peliaikaa nyt suosimallaan oikealla puolella, mikä ajaa seuran etua pitkällä tähtäimellä.

Oli skenaario mikä hyvänsä, laina suosii Manchester Unitedia pitkällä aikavälillä. Phil Jones on kuitenkin edelleen seurassa kuten myös Marcos Rojo. Sergio Romero on vielä niin ikään seurassa, mutta hänelle löytyy varmasti ottaja talven ikkunassa. Tällä hetkellä hän on kuitenkin limbossa.

Seurajohto

Manchester Unitedin päällimmäiset ongelmat ovat olleet pitkään kulisseissa. Manchester United sijoittui kolmanneksi viime kaudella ja kesällä oli oiva sauma kiriä toden teolla kärkeä kiinni. Siinä kontekstissa kesä oli todella epäonnistunut. Vaikka uusia ja laadukkaita hankintoja tuli ovesta sisään, tapa toimia oli oudoksuttava. Kolme neljästä (Diallo ei laskuissa) nimestä tuli sisään viimeisinä päivinä ja ilman mahdollisuutta tutustua edes seuran puitteisiin ja muuhun ryhmään kunnolla ennen tositoimia. Tietyllä tapaa se on myös kaikesta ironisuudestaan huolimatta tarvittava henkinen lisä tällä hetkellä hieman lyödylle ryhmälle. Narratiivi olisi kuitenkin eri, jos hankinnat olisivat toteutuneet aikaisemmin ja laskelmoidusti. Ed Woodward voisi varmasti tutkailla omia toimintatapojaan ja ottaa mallia Chelsean Marina Granovskaiasta. Woodward on toki talutushihnassa, mutta silti kompetenssin puute paistaa läpi siirtosaagoissa. Jos Diallon siirtoa ei lasketa mukaan (toteutuu tammikuussa), Manchester United käytti valioliigaseuroista 12:nneksi eniten rahaa kesällä. Mahdollisuus kuroa eroa kiinni oli olemassa, mutta seurajohto ei tarttunut siihen. On eri asia todeta, että 120 miljoonaa euroa Jadon Sanchosta on liikaa näissä oloissa, sillä koronapandemian vaikutukset ylettyvät taloudellisesti kauas. Jos pyynti oli liian korkea ja neuvottelut eivät johda mihinkään, olisi pitänyt säilyttää kasvonsa ja kävellä pois pöydästä. Ei siinä. Ongelmana oli, että Woodward kumppaneineen ei antanut arvostusta vastapuolelle ja tapa toimia oli huono. Lopputulema oli, että Manchester United oli se osapuoli, joka menetti kasvonsa. Ironista on myös, että jos Manchester United olisi tarjonnut 95-105 miljoonaa aikaisessa vaiheessa, tarjous olisi mennyt läpi. Nyt tilanne venyi ja venyi, mikä ei antanut Dortmundille edes aikaa etsiä korvaajaa. Huonosti hoidettu kaikin puolin. Selvää on se, että seuran johdolla ei ole halua haastaa Valioliigan mestaruudesta tällä kaudella. Jos ambitioita olisi, eivät seuran kesän aktiviteetit siirtomarkkinoilla olisi jääneet kakkoseksi seuroille, jotka pyrkivät välttämään putoamisen sarjasta. Raha ei tuo onnellisuutta tai luo välttämättä edes polkua menestykseen, mutta valmentajan toiveisiin vastaaminen on tehokkaampi tapa kuin nyt valittu. Vaikka Ole Gunnar Solskjær ei jatkaisi peräsimessä ensi kaudella, ei maailmassa ole olemassa valmentajaa, joka kieltäytyisi Jadon Sanchosta. Kaikkein huolestuttavinta on, että seurajohto pr-tiimeineen on luonut narratiivin siitä, että Sancho olisi ollut aivan liian kallis hankinta. Fanit eivät tänä päivänä ole niin tyhmiä, että eivät näkisi tämän läpi. 260 miljoonaa, mikä olisi ollut maksimaalinen hinta kokonaispaketille (kaikki mukaan lukien), olisi tarkoittanut hieman reilua 50 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana. Manchester United ei olisi mennyt vararikkoon. Ei sinnepäinkään. Tähän ei ole huomioitu edes Sanchosta tulevia tuloja. Glazereiden perhe velkaannutti Manchester Unitedin oston yhteydessä. Velkaa tuli lopulta noin 660 miljoonaa puntaa, vaikka seura kuittasi parisataa miljoonaa kaupasta. Siitä lähtien velka kasvoi ja ylitti 710 miljoonaa puntaa vuonna 2010. Velkaa on edelleen (syksyllä 2019) 511 miljoonaa puntaa. Tähän kylkeen kun lisätään, että viimeisen viiden vuoden aikana seura on maksanut Glazereille 120 miljoonaa puntaa korkoja sekä 89 miljoonaa puntaa osinkoja, alkaa kuva hahmottua. Ongelma piilee johtoportaassa.

Oliko kauden loppu vain hyvää unta?

Viime kauden loppupuolella löysi Manchester United pelillisen tasapainon. Iso kiitos tästä kuului Bruno Fernandesille. Hän toi sitä kauan kaivattu ”x-factoria” peliin. Samalla kärkikolmikko tai -nelikko onnistui löytämään vireen samanaikaisesti. Viimeisillä metreillä näkyi kuitenkin uupumus. Tämä on näkynyt alkukaudella myös Manchester Citystä, Wolvesista ja Chelseasta, jotka pelasivat elokuussa Euroopassa. Vahvimmin kuitenkin Wolvesista ja Manchester Unitedista. Valmistautumisaikaa ei ole ollut tarjolla. Henkisiä akkuja ei ole ehditty ladata. Samoja ongelmia on edelleen olemassa. Manchester United on ajoittain häikäisevä, mutta syviä tiiviitä blokkeja vastaan on ongelmia. Hyvänä esimerkkinä Sevilla Euroopa-liigan semifinaalissa. Hyvänä esimerkkinä myös Crystal Palace ja ensimmäinen ottelu sarjassa Brightonia vastaan. Joukkueen alakertaa ja keskikentän pohjaa on ollut liian helppo prässätä, ja hyökkäys ei ole ollut tarpeeksi koordinoitua. Ongelmana on myös, että todella julkisen Sancho-saagan jälkeen on lopputulema todella antikliimaksinen, mikä verottaa koko organisaatiota henkisesti nostamisen sijaan, ja ongelmana on toki myös Ed Woodwardin herkkä viestintä julkisesti. Ei sekään auta, että Dean Henderson on pelannut kaksi cupin ottelua hyvin ja että hän luo aivan erilaisen rauhallisuuden tunteen puolustukselle kuin David De Gea tällä hetkellä. Kysymys kuuluu, milloin valmennus uskaltaa penkittää espanjalaisen. Ongelmana on myös Paul Pogba, mutta ei ehkä siinä mielessä kuin mitä moni uskoo. Ongelmana on, että Paul Pogbasta keskustelua on niin paljon, että keskusteluilla on taipumus muuttua keskusteluiksi keskustelusta pikemminkin kuin itse ongelmasta tai asiasta. Pogban lausunnot lisäävät luonnollisesti vettä myllyyn eikä joukkueella ole työrauhaa.

Entä kentällä?

Joukkue on ollut alkukaudesta epäorganisoitu ja isoja yksilövirheitä on sattunut paljon. Osa menee varmasti henkisen väsymyksen/vireystilan piikkiin. Joukkue on ollut myös avoinna transitioille ja paras terävyys on ollut kaukana. Mitä ratkaisuja on olemassa? Ensinnäkin Manchester Unitedin 4-2-3-1-muoto on nykyään liian ennalta-arvattava. Yllätysmomentti puuttuu. Bruno Fernandesin hankinnan jälkeen Solskjær peluutti ajoittain 3-4-1-2-muotoa ja ajoittain 4-2-3-1-muotoa. Tämä itsessään muuttaa jo paljon, sillä varmuutta ei ole. Vastustajat ottavat tilan aktiivisesti pois Pogbalta, jotta hän ei saa jalkaansa vapaaksi. Tähän kun lisää huonohkon kääntösäteen omaavan Nemanja Matićin, lopputuloksena Manchester Unitedin pallonliikuttelu jää liian hitaaksi. Terävyys on puuttunut molemmilta herroilta, mutta myös Brunolta. Osa on systeemiä ja osa on jotain aivan muuta. Yksi ratkaisu, varsinkin Tellesin ja Cavanin hankintojen myötä, voisi olla siirtyminen 4-3-3- tai 4-4-2 timantti -muotoon. Lähtökohtana modernissa jalkapallossa on käytännössä, että hyökkäysvaiheessa halutaan saavuttaa 2-3-5-rakenne. Cityn tapauksessa tämän muodostivat aiemmin kaksi topparia, puolustava keskikenttä ja sisäänkäännetyt laitapakit, kasit välikaistoilla kera hyökkäyskolmikon. Liverpoolin tapauksessa puhutaan siitä, että kaksi topparia kera kolmen keskikentän ja laitapakit liittyvät viimeiseen linjaan. Tämä mahdollistaa sen, että laitahyökkääjät voivat kaventaa ja hyökätä boksiin. Miltä United näyttää? 4-2-3-1-muoto taittuu yleensä 2-1-4-3-muotoon, mikä ei sinänsä ole huono asia. Muutama ongelma on kuitenkin olemassa. Suurin niistä on tilanteenvaihtojen puolustaminen. Hyökkäävä tyyli vaatii korkean linjan ja korkea linja vaatii maalivahdin, joka uskaltaa tulla vastaan ja joka uskaltaa poimia keskityksiä. David De Gea ei ole tätä. De Gea on todella konservatiivinen maalivahti ja pysyttelee mielellään linjalla. Hän sopii huomattavasti paremmin mataliin blokkeihin ja pelasikin parhaan kautensa José Mourinhon alaisuudessa. Toinen ongelma on, että Harry Maguire ja Nemanja Matić eivät ole maailman nopeimpia pelaajia. Maguire ei ole sinänsä ongelma, jos hänellä on aikaa ennakoida ja jos hänellä on nopea parivaljakko vieressään. Lindelöf on kuitenkin liian passiivinen ja Eric Baillylla ei ole pelituntumaa. Tuanzebe ja Mengi sopisivat hyvin tähän palautumisvauhdin omaavan topparin rooliin. Lindelöf ja Maguire ovat liian samankaltaisia, vaikka he ovat lähtökohtaisesti avauspari. Toppareiden osalta toinen ongelma on, että Maguiren lisäksi Manchester Unitedilta puuttuvat takuuvarma toinen pallollinen toppari sekä pallollisesti varmat laitapakit. Samalla joukkueelta puuttuu ”idioottivarma” puolustava keskikenttä. Matić on liian hidas puolustamaan isoa tilaa, vaikka hän tasapainoisin vaihtoehto onkin. Scott McTominay pärjää helposti atleettina, mutta hänellä on vielä tekemistä pallollisessa pelaamisessaan sekä sijoittumisessaan. Fred sen sijaan olisi liikkuvana syvältä makaavana pelintekijänä paras vaihtoehto pallollisena, mutta hän on taas liian heiveröinen pelaamaan yksinäisenä pohjana Valioliigassa. Tai ainakin Manchester Unitedin rakenteessa. Dilemma. Miksi siis esimerkiksi 4-3-3 tai 4-4-2-timantti? Annan oman mielipiteeni. Vaikka Paul Pogba on uskomattoman hyvä pitkä syöttelijä ja vaikka 4-2-3-1-muodossa rakenne muuttuu ajoittain perinteiseksi kolmen keskikentäksi, olisi 4-3-3-muoto monella tapaa tasapainoisempi vaihtoehto. Syy tähän on se, että Paul Pogba ja Bruno voisivat sijoittua pelinrakentelussa hieman korkeammalle ja he ovat kuitenkin teknisesti tarpeeksi hyviä hoitamaan prässin. Samalla on etenemisvaihtoehtoja enemmän ja joukkue on vähemmän ennalta-arvattava. Tuntuu siltä, että tämä teema toistuu tekstissä. Tämä myös todennäköisesti auttaisi vaarallisten pallonmenetysten vähentämisessä. Mitä muita eroja esimerkiksi 4-3-3-muoto toisi?

• Manchester Unitedilla olisi pelaajia puolustamassa välikaistoja alakerrassa.
• Joukkue olisi edelleen todella vaarallinen vastahyökkäyksissä varsinkin Cavanin ollessa mukana.
• Manchester United kykenisi monipuolisemmin murtamaan prässit.
• Paul Pogba pääsisi pelaamaan suosimalleen vasemmalle puolelle.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen Kuten kuvista näkyy, pelaa Bruno Fernandes enimmäkseen oikealla puolella Portugalin maajoukkueessa. Kasit voisivat kuitenkin vaihtaa paikkoja tilanteen mukaan. Paul Pogba on hyökkäyssuuntaan myös huomattavasti vaarallisempi vasemmalta ja hän on erikoistunut sen puolen syöttökulmiin. Samalla pääsisi Pogba nousemaan boksiin, mikä lisäisi Unitedin vaarallisuutta merkittävästi. Unitedilla olisi myös tuplattu kaukolaukausuhka boksin ulkopuolella, jos kumpikaan ei ole boksissa, ja tuplattu läpisyöttöuhka. Muita hyviä puolia olisi, että varsinkin huonommilla joukkueilla olisi selkeästi vaikeampi tehtävä haavoittaa Manchester Unitedia. Laitahyökkääjät jättäisivät peittovarjoon laidat, joko Cavani tai Anthony Martial kykenisivät aktiivisesti antamaan painetta ja joukkueesta olisi vaikeampi pelata läpi. Laitojen kautta saa edetä tai pyrkiä hallitsemaan palloa vaarattomilla alueilla. Tärkeä detalji olisi myös, että uskon Manchester Unitedin poimivan selkeästi enemmän kakkospalloja tällä tavalla. Tietyissä otteluissa olisi toki 4-2-3-1-muoto varsinkin prässin kannalta järkevämpi, mutta tässä tulee taas esiin yksi tärkeä pointti. Ennalta-arvattavuus. Jos on vaihtoehtoja, on vaikeampi valmistautua vastustajan perspektiivistä. 4-4-2-timantti olisi myös vaihtoehto varsinkin Alex Tellesin myötä, sillä laitapakeilla on korostettu rooli siinä muodosssa. Telles sijoittuu usein leveälle sekä korkealle, ja hän on myös todella työteliäs kahteen suuntaan. Telles ja Aaron Wan-Bissaka jaksaisivat ravata molempiin suuntiin vaivatta, ja nyt olisi myös vaihtoehtoja heidän takanaan, sillä Brandon Williams on äärettömän työteliäs pelaaja, ja nyt syöttökulmat/jalkaisuus suosivat häntä oikealla. Luke Shaw on myös tarpeeksi hyvä kierrättämään vasemmalla, tai jopa avaamaan. Selkeästi parempi kilpailutilanne joka tapauksessa tällä kaudella. Kärkeen olisi myös vaihtoehtoja, sillä Manchester Unitedilla olisi käytännössä neljä vaihtoehtoa kahdelle tontille. Cavani, Marcus Rashford, Anthony Martial sekä Mason Greenwood. Donny van de Beek olisi kuin tehty tilantulkitsijaksi kärjen alapuolelle ja silloin voisi myös mahduttaa sekä hänet että Fernandesin ja Pogban samaan aikaan kentälle. 4-3-3-muodossa van De Beek voisi myös kierrättää jompaakumpaa herroista kasina. Joukkue voisi myös prässätä Ranskan tapaan 4-3-3-muodossa (timanttina omassa rakentelussa), kuten Portugalia vastaan nähtiin sunnuntaina.

Viimeinen sana

Vaikka siirtoikkuna oli lopulta pettymys, ei tilanne ole toivoton. Ratkaisuja on edelleen olemassa ja materiaali on vahvistunut selkeästi, vaikka kirkkain hankinta jäi saamatta. Suurin ongelma on, että tasapaino pitää löytää uudelleen pelillisesti. United on tällä hetkellä liian ennalta-arvattava ja liian hidas. Manchester United voisi peluuttaa 3-4-1-2-muotoa, missä Luke Shaw toimii kolmantena topparina kuten nähtiin viime kaudella Alex Tellesin hankinnan myötä. Joukkue ei olisi haavoittuvainen transitioille ja Paul Pogba voisi nostaa vapaammin ylöspäin tukemaan Brunoa. Rashford, Martial ja Cavani pitävät huolen siitä, että juoksuvoimaa olisi ylöspäin. Manchester United voisi peluuttaa 4-3-3-muotoa, missä Paul Pogba sekä Bruno Fernandes saisivat maksimaalisen vapauden toteuttaa itseään ja samalla he tarjoaisivat parempaa suojaa pohjalle puolustussuuntaan. Yksinäinen pohja voisi myös keskittyä vahvemmin puolustamaan. Välikaistat peittoon. Marcus Rashford voitaisiin nähdä myös useammin oikealla laidalla, ja Manchester Unitedilla olisi 1v1-haastajia molemmilla puolilla, jos Anthony Martial pelaa vasemmalla. Samalla joukkueella olisi keskipiste hyökkäyksessä Cavanin muodossa ja parhaimmillaan United voisi saada kolme hyökkäävää pelaajaa + kenties Pogban/van de Beekin boksiin Liverpoolin tapaan. Manchester United voisi myös ottaa enemmän iloa irti Donny van de Beekin aktiivisuudesta pallottomana ja korkeista kosketusmääristä boksissa peluuttamalla 4-4-2-timanttia ja prässäämällä 4-3-3-muodossa. Joukkueesta ei puuttuisi luovuutta ja samalla olisi mahdollisuus ottaa vaihdosta aina kahdesta kolmeen hyvää hyökkäävää vaihtoa tilanteen mukaan. [readmore from=Manchester-United] Vaihtoehtoina olisivat esimerkiksi: Mason Greenwood, Anthony Martial, Jesse Lingard, Daniel James, Fred, Scott McTominay, Luke Shaw ja Brandon Williams. Jos laitapakki hyytyy, tämän voi vaihtaa. Jos keskikenttä hyytyy, tämän voi vaihtaa ja tuoda vaikka Fredin prässi-intensiteetin mukaan. Jos kärki ei onnistu voi hänet vaihtaa ja kympille voi vaihtaa myös vaikka Lingardin tuomaan prässivoimaa tai nostaa Brunon ja tuoda tiiviyttä keskikentälle. Muotoa voisi vaihtaa jopa kesken ottelun tilanteen ja tarpeiden mukaan. Näin itse lähestyisin kokonaisuutta. Vaihtoehtoja ja ratkaisuja on monia. Tämä on kuitenkin se vuosi, jolloin valmennusjohto testataan toden teolla. Laatua ja eväitä on olemassa selkeästi parempaan. Löytävätkö he ratkaisut ajoissa, on toinen kysymys. Siirtoikkuna ei ollut tarpeeksi onnistunut haastamaan kärkeä, mutta se oli lopulta tarpeeksi onnistunut viemään peliä eteenpäin.

LUE MYÖS: