Nykypäivänä eletään kvartaalitaloudessa, jossa vuosikin on liian pitkä aikajänne asioille. Eletään kolmen kuukauden sykleissä ja sama on voitu huomata myös ammattijalkapallossa. Managerit vaihtuvat tiheään ja yleensä kauden alusta ei ole kulunut kovinkaan pitkään, kun spekulaatiot ensimmäisistä potkuista alkavat velloa.

On kuitenkin yksi mies, joka on elänyt aivan omassa kvartaalitaloudessaan. Hän on vuonna 1941 Glasgowssa syntynyt sir Alex Ferguson. Hän on luotsannut Manchester Unitedia nyt 25-vuotta ja niin kuin fanit itse sanovat ”still going strong!”.

Jalkapallosaavutuksia käydään tässä myöhemmin läpi, mutta ensin hieman urheilun ulkopuolisia faktoja skotista. Mies syntyi 31. joulukuuta ja sai kasteessa nimekseen Alexander Chapman Ferguson. Nuoruutensa hän eli kotimaassaan Skotlannissa ja kannatti paikallista seuraa Rangersia.

16-vuotiaana alkoi hänen jalkapallouransa amatöörinä Queens Parkissa, jolloin hän myös työskenteli satamassa ansaitakseen elantonsa. Vaikka mies mätti maaleja kovaa tahtia Queens Parkissa, hän ei saanut vakituista peliaikaa.

Niinpä hän siirtyi St. Johnstoneen, jossa sama tahti jatkui. Maaleja syntyi, mutta peliaika jäi vähiin. Hänet kuitenkin valittiin olosuhteiden pakosta miehistöön miehen lempiseuraa Rangersia vastaan ja nuori Alex näytti kykynsä iskemällä hattutempun. Tämä ei jäänyt huomaamatta ja vuoden -64 kesällä hänet kaapattiin Dunfermlinen riveihin.

Kaudella 1965–66 Alex Ferguson olikin sitten koko Skotlannin pääsarjan paras maalintekijä, kun hänen seuransa jäi pisteen päähän sarjan voitosta ja hävisi Skotlannin Cupin finaalissa Celticille.

Alex siirtyi tämän jälkeen Rangersiin 65 tuhannella punnalla, joka oli silloin suurin siirtosumma joka oli maksettu pelaajasta kahden Skottiseuran välillä. Ura ajautui kuitenkin ongelmiin, kun miestä syytettiin vuoden -69 Skotlannin Cupin finaalissa tapahtuneesta merkkausvirheestä ja pian hän löysikin itsensä Rangersin juoniori joukkueesta.

Alex siirtyi tämän jälkeen Falkirkiin ja toimi pelaajavalmentajana, kunnes seura löysi uuden managerin. Kun näin tapahtui ja häneltä vietiin valmennusvastuut, pyysi Alex siirtoa ja löysikin itsensä pian Ayr Unitedista. Siellä hän päätti pelaajauransa vuonna 1974.

Manageriuransa hän aloitti virallisesti vuoden -74 kesällä East Stirlingshiren peräsimessä 32-vuotiaana. Osa-aika työnä tehty työ toi hänelle 40 puntaa viikossa ja hän sai seurassa maineen tiukkana valmentajana. Seuran silloinen hyökkääjä Bobby McCulley sanoi myöhemmin, ettei ollut pelännyt elämässään ketään, mutta ”Fergusonin paskiainen oli pelottava heti alusta lähtien”.

Ferguson siirtyi jo samana vuonna St. Mirrenin valmentajaksi. Fergie viihtyi seurassa aina vuoteen 1978 asti, jollin St. Mirrenistä tuli hänen tähänastisen uransa ainoa potkut antanut seura. Noina neljänä vuotena skotti nosti seuran toisen divisioonan alakastista ykkössarjan voittoon vuonna -77. Mestaruuden voittaneen joukkueen keski-ikä oli huikeasti vain 19 vuotta.

Vuonna -78 saaduista potkuista on spekuloitu vuosien varrella paljon, mutta viralliseksi syyksi annettiin tuolloin seuran silloisen puheenjohtajan Willie Toddin toimesta se, ettei miehessä ollut manageri ainesta. Taustalla oli ollut muun muassa kiistoja pelaajien palkkojen maksusta.

Vuonna 2008 Guardian-lehdelle antamassaan haastattelussa 87-vuotias Todd kuitenkin kertoi, että taustalla oli tieto Fergusonin siirtymisestä Aberdeeniin. Hänen mukaansa Alex oli houkutellut pelaajia lähtemään hänen kanssaan uuteen seuraan ja tällöin St. Mirrenissä ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin antaa miehelle potkut.

Kesällä 1978 miehestä tuli Aberdeenin manageri ja alku oli todella vaikeaa. Seura kuului Skotlannin johtaviin seuroihin ja nuoren managerin oli vaikea saada pelaajien kunnioitus. Varsinkin vanhemmat pelaajat, jotka olivat lähes Fergien ikäisiä, eivät lämmenneet nuorelle valmentajalle helposti. Myös urheilullinen menestys karttoi aluksi seuraa.

Vuonna 1980 seura otti omansa ja voitti Skotlannin mestaruuden. Fergie johdatti joukkueensa mestaruuteen, jota 15. vuoteen kukaan ei ollut Rangersin ja Celticin lisäksi voittamaan. Voitto yhdisti joukkuetta ja Ferguson koki viimeistään tuolloin ansainneensa pelaajien kunnioituksen. Hän sai kovan linjansa takia lempinimen Furious Fergie.

Vuonna -82 seura voitti Skotlannin cupin ja pääsi eurokentille, jossa menestys jatkui. 1983 seura otti ainoana skotlantilaisseurana Euroopan Cupvoittajien Cupin voiton lyömällä finaalissa Real Madridin 2-1. Seura myös säilytti valtikkansa kotimaansarjassa.

Työtarjouksia sateli, kun Aberdeen jatkoi menestymistään kotimaassaan. Muun muassa Wolves, Rangers, Arsenal ja Tottenham yrittivät saada Fergusonin leiviinsä. Vuosina 1984-85 Ferguson luotsasi myös Skotlannin maajoukkuetta, mutta koki epäonnistuneensa joukkueen jäädessä Maailmanmestaruuskisoissa alkulohkoonsa ja astui sivuun maajoukkuetehtävistä.

Hylättyään Tottenhamin ja Arsenalin työtarjoukset, Alex otti haasteen vastaan Old Traffordilla kuudes päivä marraskuuta vuonna 1986. Tästä alkoikin kaikkien aikojen menestystarina Fergusonin ja Manchester Unitedin toimesta.

Alku oli vaikeaa, sillä useat pelaajat joivat liikaa ja heidän kuntonsa ei ollut tarvittavalla tasolla. Seura majaili sijalla 21, kun Ferguson tarttui ruoriin. Pelaajat kuten Norman Whiteside, Paul McGrath ja Bryan Robson kohensivat kuntoaan uuden managerin luotsauksessa ja United päätyi lopulta sijalle 11.

Nostettakoon esille, että Fergusonin ura ManU:n managerina alkoi tappiolla altavastaaja Oxford Unitedille 8. marraskuuta. Myös tuolloinkin sarjanousijana pelannut Norwich nipisti maalittoman tasapelin Fergien miehistöstä viikkoa myöhemmin. Tästä kuitenkin alkoi huikea kehitys ja nousu punaisten riveissä.

Vuonna 1987-88 Ferguson teki paljon pelaajahankintoja ja seuraan liittyivät muun muassa Steve Bruce, Viv Anderson, Brian McClair and Jim Leighton. Kausi nosti seuran profiilia huomattavasti ja lopulta United sijoittui toiseksi Liverpoolin jälkeen.

Seuraavalla kaudella Mark Hughes palasi parin vuoden Barcelona visiittinsä jäleen seuraan ja odotukset olivat korkealla. Kausi kuitenkin päättyi pettymykseen ja United löytyi sarjataulukosta vasta sijalta 11. Kyseisellä kaudella tapahtui myös Fergusonin ainoa esiintyminen pelaavassa Manchester United miehistössä, kun punaiset pelasivat harjoitusotteluita ja valmentajat pukivat itsensä myös pelaavaan miehistöön.

Kaudella 89/90 Ferguson panosti joukkueeseensa paljon ostamalla kasan pelaajia. Neil Webb, Mike Phelan, Paul Ince, Gary Pallister ja Danny Wallace liittyivät seuraan. Kausi alkoi komealla 4-1 voitolla hallitsevasta mestarista Arsenalista, mutta sitten alkoi sakkaus. Aallon pohjalla United hävisi paikalliskamppailussa 5-1 Citylle ja Old Traffordille ilmestyi lakana, jossa luki ”Three years of excuses and it’s still crap…ta-ra Fergie.”

Unitedin johtoryhmä ei kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt Fergusonin erottamista vaikka seura selvisikin vain juuri ja juuri putoamisviivan yläpuolelle. FA Cupkin näytti katastrofilta, kun punaiset olivat hävinneet seitsemän ottelua peräjälkeen ja vastaan asettui kovassa kunnossa ollut Nottingham Forest. United otti kuitenkin 1-0 yllätysvoiton ja media puhui tuosta ottelusta Fergusonin uran pelastajana, vaikka myöhemmin saadut tiedot seuran omistajilta muuta osoittavatkin.

ManU meni lopulta loppuun asti ja voitti FA Cupin. Tämä oli ensimmäinen pysti, jonka seura voitti Fergusonin ohjaksissa.

Kaudella 90/91 Unitedin pelitaso nousi valtavasti, mutta joukkue jäi kuitenkin vasta kuudenneksi sarjassa. Tällä kaudella joukkueessa debytoi nuori 17-vuotias Ryan Giggs ja Ferguson hankki riveihinsä Peter Schmeichelin ja Paul Parkerin.

Liiga cupissa Fergie sai miehistönsä aina finaaliin asti kuten myös Cupvoittajien Cupissa. Jälkimmäisen semifinaalissa kaatui Espanjan hallitseva mestari Barcelona ja tuon ottelun jälkeen United manageri uhosi voittavansa ensi kaudella Englannin pääsarjan mestaruuden.

Toive ei täyttynyt kaudella 91/92, sillä vaikka seura johti sarjaa suurimman osan kautta, vei Leeds United mestaruuden. Fergusonin miehistö otti kuitenkin Liiga ja Super Cuppien voitot. Siirtomarkkinoilla Fergiellä oli vaikeaa, sillä hän ei yrityksistään huolimatta saanut hankittua Alan Sheareria eikä David Hirstiä. Suurimmaksi hankinnaksi jäi Dion Dublin.

92/93 kaudella Alex Fergusonin miehistö sai surkean startin kaudella ja vuoden vaihteen tienoilla näytti siltä, että mestaruushaaveet voidaan jälleen haudata. Fergusonilla oli kuitenkin vielä ässä hihassaan: hän osti ranskalaisen Eric Cantonan viime kauden mestarijoukkue Leedsistä ja loppukausi onkin historiaa. United matkasi ensimmäiseen pääsarjamestaruuteensa voittamalla sarjan 10. pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Aston Villaan. Kyseessä oli myös ensimmäinen kausi, kun pääsarjaa pelattiin Valioliiga nimellä, joten Ferguson otti omansa ensimmäisestä Valioliiga kaudesta alkaen.

Seuraavalla kaudella Fergie lisäsi miehistöönsä 22-vuotiaan Roy Keanin ja matkasi toiseen perättäiseen mestaruuteensa johtamalla sarjaa alusta loppuun asti. Alex Fergusonista tuli myös historian ensimmäinen Valioliigan kuukauden manageri, sillä hän vei nimiinsä ensimmäisen nimityksen. Kauden kruunasi FA Cupin voitto ja ensimmäinen tuplamestaruus Valioliigassa.

Kaudella 94/95 oli haasteita täynnä skottimanagerin työssä. Seuran ylivoimainen johtotähti Eric Cantona sai kahdeksan kuukauden pelikiellon käytyään kannattajan kimppuun ottelussa Crystal Palacea vastaan ja näytti jo siltä, että mies lopettaa pelinsä Englannin kentillä. Fergie ei jäänyt surkuttelemaan asiaa vaan osti Newcastlesta Andy Colen, mutta tämäkään ei riittänyt ottamaan kolmatta perättäistä mestaruutta. Tasapeliin jääminen viimeisellä kierroksella pudotti Unitedin mestarinpaikalta.

Kyseinen kausi oli Fergusonille muutaman uuden pelaajan sisään ajamista: Gary Neville, Nicky Butt ja Paul Scholes tekivät loistavaa työtä korvatessaan kauden aikana kokeneempien pelaajien poissaoloja.

Vuosi 95/96 alkoi Fergusonilla kovan kritiikin saattelemana. Seurasta päästettiin lähtemään kolme avainpelaajaa (Paul Ince, Mark Huhges ja Andrei Kanchelskis) eikä uusia pelaajia hankittu. Manageri luotti omiin kasvatteihinsa, joita myöhemmin tultiin kutsumaan nimellä ”Fergie’s Fledglings”. Tähän porukkaan kuuluivat Gary Neville, Phil Neville, David Beckham, Paul Scholes and Nicky Butt.

Kun tuo kausi alkoi tappiolla Aston Villaa vastaan, media lyttäsi Alex Fergusonin ja hänen joukkueensa todella laajalla rintamalla. Puhuttiin, että Ferguson oli menettänyt otteensa ja ettei ”lapsilaumalla” voida voittaa mitään. Niinpä siinä vaan sitten kävi, että ”epäpätevä” Alex Ferguson johdatti ”lapsilaumansa” mestaruuteen sekä FA Cupin voittoon. Fergusonin joukoista tuli ensimmäisiä Englannissa, jotka pystyivät ottamaan toistamiseen tuplamestaruuden.

Kaudella 96/97 United otti jälleen mestaruuden, kun Fergie teki kaksi loistohankintaa: Ole Gunnar Solskjaerin ja Ronny Johnsenin. Kumpikin oli brittikentillä täysin tuntemattomia, mutta he näyttelivät isoa roolia mestaruuden uusimisessa. Norjalainen Solskjaer voitti seuran maalikuninkuuden ja jätti kauden jälkeen yllättäen eläköityneen Eric Cantonan varjoonsa.

Vuosi 97/98 ei tuonut mestaruutta liigassa eikä cupeissa. Ferugson hankki tuona vuonna riveihinsä muun muassa Teddy Sheringhamin. Valioliigassa United johti sarjaa suurimman osan vuotta, mutta taipui lopulta Arsenalille mestaruustaistossa.

Epäonnistuneen vuoden jälkeen oli Alex Fergusonilla kovat paineet jälleen onnistua. Hän hankki joukkueeseensa Dwight Yorken, Jaap Stamin ja Jesper Blomqvistin. Kausi päättyi uskomattomaan triplaan. Ferguson johdatti miehistönsä Valioliigan, FA Cupin ja Mestarien liigan voittoihin.

Vuonna 1999 hän sai ritarin arvon tunnustukseksi saavutuksistaan jalkapallon parissa. Tästä lähtien hänen nimessään on käytetty arvonimeä sir.

Kausi 99/00 toi Fergusonille jälleen mestaruuden ja huikealla 18 pisteen erolla seuraaviin joukkueisiin. Kun mestaruus saavutettiin myös seuraavana vuonna, tuli Unitedista vasta neljäs seura joka pystyy ottamaan mestaruuden kolmena perättäisenä vuonna. Viimeisimpänä kautena seuraa vahvistettiin muun muassa ranskalaisella Fabien Barthezilla, josta tuli tuolloin kaikkien aikojen kallein maalivahtihankinta Valioliigassa.

Vuonna 2001 seuraan hankittiin Ruud van Nistelrooy ja myöhemmin täysin flopannut Juan Sebastián Verón, jonka siirtosumma oli tuolloin kaikkien aikojen kovin mitä Englannissa oltiin nähty.

Kaudesta 01/02 tuli huonoin pitkään aikaan, sillä Ferguson ei onnistunut saavuttamaan miehistönsä kanssa yhtään pokaalia ja jäivät kaikissa kilpailuissa finaalien ulkopuolelle. Tämä oli ensimmäinen kerta Unitedille sitten vuoden 1989, kun he eivät olleet missään kilpailussa mestareita tai kakkosia.

Huonosti mennyttä kautta pidettiin Fergusonin viimeisenä ja eläköitymispäätöstä odotettiin mediassa hetkenä minä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan skottilainen pisti lisää höyryä koneeseen ja hankki Rio Ferninandin ja rikkoi siirrolla jälleen siirtosummaennätykset. Kausi päättyi huikean takaa-ajon jälkeen mestaruuteen ja Ferguson on kutsunut tätä kautta yhdeksi tyydyttävimmistä hänen urallaan.

Tuona kautena kohistiin myös paljon sir Alexin psykologisista taidoista häiritä vastustajiaan, kun Arsenalin manageri Arsene Wenger tuntui järkkyneen kauden aikana pahasti ja menettäneen tämän takia joukkueensa kanssa selvän johtoasemansa sarjassa.

Kausi 03/04 toi seuralle vain FA Cupin voiton, kun sarjan mestaruus karkasi Arsenalille ja Mestarien liigasta pudottiin Portolle. Kauden hankinnat Eric Djemba-Djemba ja José Kléberson osoittautuivat pettymyksiksi ja Fergie epäonnistui yrityksessään saada Ronaldinho reiveihinsä. Onnistuneita hankintoja olivat sen sijaan Cristiano Ronaldo ja Louis Saha.

Seuraava kausi alkoi sir Alexilta jälleen uudella siirtosumma ennätyksellä, kun hän hankki seuraan teini-ikäisen Wayne Rooneyn. Kausi päättyi kuitenkin jälleen pettymykseen, kun seura jäi Valioliigassa kolmanneksi ja tippui kaikista Cupeista.

Kaudesta 05/06 tuli suurien muutosten kausi Unitedille, kun sir Alex oli aktiivinen pelaajarintamalla ja osa runkopelaajista siirtyi muualle. Sisään tulivat Edwin van der Sar, Park Ji-Sung, Nemanja Vidic ja Patrice Evera. Roy Kean lähti marraskuussa ja van Nistelrooy kauden jälkeen. Valioliigasta tulokseksi jäi kakkossija ja Liiga Cupin Fergusonin miehistö otti nimiinsä.

Sir Alex Fergusonin 20-vuotis juhlakausi päättyi mestaruuteen, mutta FA Cupissa Chelsea oli finaalissa parempi. Tällä kaudella Fergie teki myös yhden kiistanalaisimmista hankinnoistaan ostaessaan Michael Carrickin kovalla hinnalla joukkueeseen. Mestarien liigassa seura tippui välierissä, mutta nuiji edellisellä kierroksella italialaisen Roman ennätyslukemin 7-1 kotonaan.

07/08 kausi oli hankintojen aikaa. Seuraan ostettiin Owen Hargreaves, Nani, Anderson ja Carlos Tevez. Kauden alku oli sir Alexilla kaikkien aikojen heikoin, mutta otteet paranivat pitkin kautta ja skotti johdatti kymmenettä kertaa seuransa Valioliigan mestariksi. Kausi huipentui Mestarien liigan voittoon finaalissa Chelseaa vastaan, joka muuten hävisi kahdella pisteellä kamppailun Valioliigan mestaruudesta.

Kauden jälkeen Ferguson ilmoitti, että aikoo lopettaa työnsä kolmen vuoden sisään. Tämä olisi tarkoittanut eläköitymistä vuoteen 2011 mennesssä.

Uusi kausi toi jälleen mestaruuden Fergusonille ja hänestä tuli ensimmäinen manageri, joka on pystynyt johdattamaan seuransa kahteen otteeseen kolmeen perättäiseen mestaruuteen. Kauden mestaruus nosti myös Manchester Unitedin mestaruuksien kokonaismäärässä Liverpoolin rinnalle (molemmilla oli tuolloin 18 mestaruutta). Liiga Cupin voitto lisäsi kauden mitalisaalista, mutta Mestarien liigassa tuli finaalitappio Barcelonalle.

Kauden jälkeen oli jälleen uusi ääni kellossa, kun sir Alex ilmoitti, ettei lopeta managerin työtään ennen kuin terveys pettää.

Kausi 09/10 ei tuonut himoittua 19. liigamestaruutta Unitedille, mutta Ferguson onnistui kuitenkin uusimaan Liiga Cupin mestaruuden. Valioliigassa mestaruus karkasi viimeisellä kierroksella Chelsealle. Lehdistön spekulaatiot Fergusonin lopettamisesta kävivät taas kuumina kauden jälkeen, kun myös Mestarien liigassa menestys karttoi punaisia.

Kausi 10/11 kirjoitetaan monella tapaa historian kirjoihin. Joulukuussa 2010 Fergusonista tuli Manchester Unitedin kaikkien aikojen pisimpään palvellut manageri, kun hän ohitti Matt Busbym ennätyksen. Kausi päätty Fergusonin 12. mestaruuteen ja Manchester Unitedille tämä merkitsi mestaruutta numero 19. Näin punaisista tuli kaikkien aikojen menestynein englantilaisseura mestaruuksissa mitaten.

Värikäs skottimanageri on tunnettu merkittävien jalkapallosaavutusten lisäksi myös oikukkaasta luonteestaan. Ei ole poikkeuksellista, että mies joutuu seuraamaan otteluita katsomosta pelikiellon takia. Hänellä on aina aika-ajoin tapana arvostella tuomareita ja välillä myös liiton johtajia heidän toiminnastaan. Fergie on joutunut maksamaan urallaan lähes 100 000 puntaa sakkoja käytöksestään.

Yksi legendaarisimmista kiistoista sai päätöksen ennen tätä kautta, kun sir Alex päätti vuodesta 2004 jatkuneen pannansa televisioyhtiö BBC:n osalta. Kiista alkoi, kun yhtiö julkaisi dokumentin, jossa viitattiin Fergusonin managerina toimivan pojan käyttävän hyväksi isänsä mainetta siirtomarkkinoilla.

Siviilielämässä sir Alex on naimissa Cathy Fergusonin kanssa (vuodesta 1966 lähtien) ja heillä on kolme poikaa. Esikoinen Mark syntyi vuonna 1968 ja kaksoset Darren ja Jason vuonna 1972.

Statistiikkaa uralta:
– Valioliigan mestaruuksia 12.
– FA Cupin voittoja 4.
– FA Charity Shieldin / Community Shieldin voittoja 10.
– Mestarien liigan voittoja 2.
– UEFA Supercupin voittoja 1.
– UEFA Cup voittajien Cupin voittoja 1.
– Intercontinental Cupin voittoja 1.
– FIFA seurajoukkueiden maailmancupin voittoja 1.
– Valioliigan vuoden manageri palkintoja 10.
– Valioliigan kuukauden manageri palkintoja 26.

Hänet on myös valittu Englannin jalkapallon Hall of Fameen vuonna 2002 sekä hänellä on kymmeniä muita nimityksiä urallaan.

Aiheet Manchester United Sir Alex Ferguson