Tykkinainen juhlii Gunnersien 125-vuotista taivalta. Täytyypä taas Valioliiga.comin toimituksesta todeta, että moni voisi ottaa tästä tunnetilasta esimerkkiä. Väki voi olla teksteistä mitä mieltä tahansa, mutta tällaisesta tunnetilasta on fanitust tehty. Enjoy.
”Hyvää syntymäpäivää, Arsenal !
125 vuotta on paljon, historiaa ja nykypäivää.
Tänään voitto oli työn takana.
Niinhän se toki pitää ollakin, hyvässä jalkapallopelissä.
Meillä oli maalintekopaikkoja vaikka Evertonillekin jakaa,
mutta vain yhdestä tuli maali. Se oli sitten sitäkin upeampi,
aivan loistava syöttö Alex Songilta Robin Van Persielle,
joka ohjasi pallon yhdellä kosketuksella suoraan maalin nurkkaan.
Maali oli uskomaton, siitä tulee yksi legendaarisista maaleista, olen varma.
Ja mikä murumurmeli kentälle tulikaan 83:lla minuutilla !
Ignasi Miquel, nam ! Tykkinaisen sydän kuumeni ja silmä lepäsi.
Mutta tän illan pusu lentää kuitenkin Thierry Henrylle katsomoon,
Thierry on aina yhtä ihana ilmestys ! Mieskin voi olla kaunis.
Ja punavalkoraitanen kaulahuivi mustan takin kanssa on vaan niin cool.
Jos mä olisin manageri, niin en pystyisi istumaan penkillä, kun pelaaja loukkaantuu !
Tänäkin iltana, jos olisin ollut Arsenen housuissa,
olisin rynnännyt huolesta sekaisin kentälle monta kertaa.
Puhaltanut Theoa polveen ja huutanut lääkintämiehelle,
että tekisi herrantähden jotain, eikö se näe, että Theoa sattuu !
Olisin juossut halaamaan Thomasia ja suukottanut kipeetä nenää.
Käynyt silittämässä Johanin poskea ja painanut kättä hellästi kylkeä vasten.
Hmm. Ehkä on hyvä, että ihan kaikki eivät pääse manageriksi.
Arsene on mies paikallaan.
Arsenal 125 vuotta tänään.
Mutta mistä on mun Arsenal tehty ?
Arsene Wengerin punaisesta krakasta
Wojciech Szczesnyn silmäniskusta
Bacary Sagnan rastoista
Thomas Vermaelenin hymystä
Per Mertesackerin pituudesta
Laurent Koscielnyn ilmeestä
Andre Santosin tanssista
Alex Songin reisistä
Jack Wilsheren sydämestä
Mikel Artetan silmistä
Emmanuel Frimpongin irokeesista
Aaron Ramseyn sisusta
Gervinhon tukkapannasta
Theo Walcottin nopeudesta
Robin Van Persien pulisongeista
ja käsivarsista.
Maaleista, haleista, riemusta.
Pettymyksistä, toivosta, unelmista.
Highburysta, historiasta
Emiratesista, legendoista
Gillespie Roadista, Highbury Hillista
kaikista Gunnerseista, Goonereista
punavalkoisista paidoista, raitahuiveista
tykeistä, tyylistä ja rakkaudesta.
Siitä on mun Arsenal tehty.
One nil to Arsenal !
Sydämellä, nyt ja aina
Maarit
LUE MYÖS:
Tykkinainen juhlii Gunnersien 125-vuotista taivalta. Täytyypä taas Valioliiga.comin toimituksesta todeta, että moni voisi ottaa tästä tunnetilasta esimerkkiä. Väki voi olla teksteistä mitä mieltä tahansa, mutta tällaisesta tunnetilasta on fanitust tehty. Enjoy.
”Hyvää syntymäpäivää, Arsenal !
125 vuotta on paljon, historiaa ja nykypäivää.
Tänään voitto oli työn takana.
Niinhän se toki pitää ollakin, hyvässä jalkapallopelissä.
Meillä oli maalintekopaikkoja vaikka Evertonillekin jakaa,
mutta vain yhdestä tuli maali. Se oli sitten sitäkin upeampi,
aivan loistava syöttö Alex Songilta Robin Van Persielle,
joka ohjasi pallon yhdellä kosketuksella suoraan maalin nurkkaan.
Maali oli uskomaton, siitä tulee yksi legendaarisista maaleista, olen varma.
Ja mikä murumurmeli kentälle tulikaan 83:lla minuutilla !
Ignasi Miquel, nam ! Tykkinaisen sydän kuumeni ja silmä lepäsi.
Mutta tän illan pusu lentää kuitenkin Thierry Henrylle katsomoon,
Thierry on aina yhtä ihana ilmestys ! Mieskin voi olla kaunis.
Ja punavalkoraitanen kaulahuivi mustan takin kanssa on vaan niin cool.
Jos mä olisin manageri, niin en pystyisi istumaan penkillä, kun pelaaja loukkaantuu !
Tänäkin iltana, jos olisin ollut Arsenen housuissa,
olisin rynnännyt huolesta sekaisin kentälle monta kertaa.
Puhaltanut Theoa polveen ja huutanut lääkintämiehelle,
että tekisi herrantähden jotain, eikö se näe, että Theoa sattuu !
Olisin juossut halaamaan Thomasia ja suukottanut kipeetä nenää.
Käynyt silittämässä Johanin poskea ja painanut kättä hellästi kylkeä vasten.
Hmm. Ehkä on hyvä, että ihan kaikki eivät pääse manageriksi.
Arsene on mies paikallaan.
Arsenal 125 vuotta tänään.
Mutta mistä on mun Arsenal tehty ?
Arsene Wengerin punaisesta krakasta
Wojciech Szczesnyn silmäniskusta
Bacary Sagnan rastoista
Thomas Vermaelenin hymystä
Per Mertesackerin pituudesta
Laurent Koscielnyn ilmeestä
Andre Santosin tanssista
Alex Songin reisistä
Jack Wilsheren sydämestä
Mikel Artetan silmistä
Emmanuel Frimpongin irokeesista
Aaron Ramseyn sisusta
Gervinhon tukkapannasta
Theo Walcottin nopeudesta
Robin Van Persien pulisongeista
ja käsivarsista.
Maaleista, haleista, riemusta.
Pettymyksistä, toivosta, unelmista.
Highburysta, historiasta
Emiratesista, legendoista
Gillespie Roadista, Highbury Hillista
kaikista Gunnerseista, Goonereista
punavalkoisista paidoista, raitahuiveista
tykeistä, tyylistä ja rakkaudesta.
Siitä on mun Arsenal tehty.
One nil to Arsenal !
Sydämellä, nyt ja aina
Maarit
