Mathieu Flaminin tarina ei ole kaikkein tavallisin

Arsenalin keskikentälle vuonna 2013 palannut Mathieu Flamini on viime peleissä osoittanut olevansa edelleen yli kolmikymppisenä käyttökelpoinen raataja. Monet kentällä sopuisatkin pelaajat ovat viheriön ulkopuolelta nousevissa otsikoissa esillä välillä vähemmän mairittelevasti. Flaminin kohdalla tilanne on jokseenkin päinvastainen.

Marseille-Arsenal

Juniorivuotensa synnyinkaupungissaan Marseillesissa pelannut, ja uransa huipputasolla aloittanut Flamini teki ensimmäisen varsinaisen ammattilaissopimuksensa Arsenalin kanssa vuonna 2004. Tätä ennen hän ehti iskostaa nimeään lajia tarkemmin seuraavan maailman tietoisuuteen, nousemalla kotikaupunkinsa mahtiseuran miehistöön nuorten joukkueesta. Marseillen edustusjoukkueen pöytäkirjoista keskikenttäpelaajan nimi löytyy ensimmäistä kertaa syyskuulta 2003. Hän pelasi seurassa edustustasolla 14 kertaa, muttei kuitenkaan nuorena pelaajana saanut pysyvää ammattilaissopimusta sen kanssa. Ammattilaisajan ollessa kypsä, Marseillen tuolloinen manageri José Anigo kutsui Arsenal-sopimusta ”kauniiksi petokseksi”. Flamini oli ennen sen tekemistä sopinut suullisesti jatkavansa ranskalaisseurassa. Ensimmäisillä kausillaan Gunnersissa Flamini pelasi lähinnä irtominuutteja, paikaten milloin ketäkin, useilla eri pelipaikoilla. Pelipaikan vakiinnuttaminen seurassa, joka oli juuri pelannut tappiottoman kauden ei varmasti helpoimpia tehtäviä ollutkaan.

Kaudella 2005 syntyi ensimmäinen maali, 7-0 -voitossa Evertonia vastaan Flamini iski viimeisen naulan Toffeesin arkkuun. Tämä oli myös viimeinen maali, jonka Arsenal teki pelatessaan punavalkoisissa perinteikkäällä Highburylla. Toinen stadioneihin liittyvä merkkiteko Arsenalissa ranskalaisella on edelleen työn alla. Kun säännöllistä peliaikaa ei edelleenkään kaudella 2006-2007 irronnut, Flamini ilmoitti aikeistaan siirtyä pois seurasta. Hän kuitenkin pyörsi suunnitelmansa, ja kieltäytyi muun muassa Birminghamin tekemästä tarjouksesta. Seuraavalla kaudella Flamini muodosti tiiviin akselin keskikentällä nuoren Cesc Fàbregasin kanssa. Hän syrjäytti pelipaikallaan Gilberton, ja alkoi saada suurta hyväksyntää myös kannattajien suunnalta. Huhtikuussa 2008 hän pelasi tappiollisessa Mestarien liiga -ottelussa Liverpoolia vastaan, ja loukkaantui. Tämä osoittautui myös viimeiseksi Arsenal-otteluksi marseillelaiselle, toistaiseksi.

Milan

Flamini solmi sopimuksen Italian liigaa pelaavan AC Milanin kanssa toukokuussa 2008, ja sai syntymävuottaan kuvastavan pelinumeron 84. Myös Milanossa hän joutui tutun, ikävän tilanteen eteen; säännöllistä peliaikaa ei tahtonut irrota. Suurin varjo uralle osoittautui heijastuvan upeaa kautta 2009-2010 pelanneen kapteeni Massimo Ambrosinin hahmosta. Seuraavalla kaudella Flaminista kuitenkin muodostui tärkeä osa joukkuetta, joka voitti historiansa kahdeksannentoista Scudetton, Italian liigamestaruuden.

Kauden 2011-2012 alla sattunut loukkaantuminen oli lopun alkua Milan-jaksolle. Vakava polvivamma vaati leikkaushoitoa, eikä Flamini pelannut otteluakaan kaudella. Jäätyään toipilaskauden jälkeen ilman sopimusta vapaaksi agentiksi, hän palasi kuitenkin vielä kerran punamustiin. Yhden kauden sopimus tiesi pelaajalle reilua palkanalennusta.

Paluu Arsenaliin

Kesällä 2013 Arsenalin harjoituskentällä Colneyssa nähtiin taas tuttu hahmo. Flaminin vakuutettiin vain pitävän kuntoaan yllä kesätreeneissä, mikä onkin tuttua ex-gunnereille; esimerkiksi seuralegenda Robert Pires on edelleen ajoittain mukana harjoituksissa. Arsenal-kannattajia vuosittain turhauttava, pahamaineinen hitaus kesän pelaajahankinnoissa johti kuitenkin lopulta numero 20:n paluuseen tykkimiehiin. Vapaalla siirrolla Pohjois-Lontooseen palannutta Flaminia pidettiin lähinnä hätävarana, hänen uransa uskottiin olevan käytännössä jo ohi. Tilanne onkin osoittautunut pitkälti tutuksi ensimmäiseltä Arsenal-jaksolta; peliaika on riippuvainen muiden loukkaantumisista. Koska näitä tunnetusti punavalkoisille osuu paljon, on Flaminia nähty tositoimissa runsaasti. Vielä kaudella 2014 hänen kentälle tulonsa tiesi varmasti keltaisen kortin nousua. Flamini vaikutti liian hitaalta, mikä yhdistettynä hänen aggressiiviseen pelityyliinsä johti isoon määrään rikkeitä. Kuluvalla kaudella ”Flamster” on osoittautunut todella tärkeäksi osaksi seuran taistelussa Valioliigan kärkisijoista. Francis Coquelinin vakavan loukkaantumisen seurauksena hän muodosti keskikentän pohjakaksikon ensin Santi Cazorlan kanssa. Ranskalais-espanjalainen akseli omaa valtavan kokemuksen lisäksi hyvän pelikäsityksen, joten homma toimi mainiosti, kunnes myös Cazorla loukkaantui. Sairastuvalta toiseen suuntaan liikkuneen Aaron Ramseyn otettua hänen paikkansa, keskikentän pohjalla on nähty asteen suoraviivaisempaa, erittäin kurinalaista peliä. Kurinalaisuus ja joukkueen rakenteen jonkinasteinen paikalleen asettuminen on näkynyt myös varoitustilastossa; Flamini on pelannut kuusi viimeistä ottelua (kaksi näistä Mestarien liigassa) ennen joulutaukoa kokonaan, ilman ainuttakaan korttia.

Ei vain jalkapalloa

Vaikkei herrojen pelityylistä juuri yhtäläisyyksiä huomaisikaan, löytyy Flaminille vertailukohta jalkapalloromantiikan korkeimmalta alttarilta. Milan-aikojen pelitoveri Andrea Pirlon tavoin ranskalainen antaa itsestään pelitapahtumien ulkopuolella hyvin sympaattisen kuvan, ja osoittaa olevansa kiinnostunut maailmasta kokonaisuutena. Viimeisimpänä osoituksena tästä toimii syksyllä valtajulkisuuteen tullut tieto hänen osallisuudestaan GF Biochemicals -yhtiössä. Yhdessä ystävänsä Pasquale Granatan kanssa Flamini on jo vuodesta 2008 alkaen sijoittanut miljoonia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävään geoenergiafirmaan. Kaksikon perustaman yrityksen pyrkimys on valmistaa puu- ja maissijätteestä korviketta öljylle, ja tuottaa sitä isoille markkinoille. Kyynikoiden näkökannat sikseen, Välimeren rannikolla kasvanut Flamini kertoo olevansa aidosti kiinnostunut antamaan panoksensa ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Julki tullut tieto yrityksestä poiki hänelle hiljattain poikkeuksellisen kunnian: keskikentän raataja on ehdolla vuoden henkilöksi musiikkialan pitkäaikaisen kivijalan, NME:n listalla. Kahdentoista nimen listauksesta löytyvät Flaminin lisäksi muun muassa Adele, Skepta, Kendrick Lamar ja Noel Gallagher.

Vuosi 2015 on ollut pitkän tien kulkeneelle Mathieu Flaminille hyvä. FA Cup ja Community Shield -pokaalit ovat jo kulkeneet hänen käsiensä kautta, ja yritys saa isoa huomiota. Ai niin, se toinen stadioneihin liittyvä merkkipaalu: Flamini ei ole vielä ikinä hävinnyt pelaamaansa kotiottelua Emirates-stadionilla. Hänen nimensä löytyy yhteensä 52 tappiottoman kotimatsin pelaajalistasta.

LUE MYÖS: