Kommentti: Chelsean puolustuksella ei mestaruutta voiteta

Chelsea hävisi lauantaina Arsenalille maalein 0-3. Otti suorastaan turpaan – etenkin ensimmäisellä jaksolla. Chelsean puolustuslinjassa etenkin Branislav Ivanovic ja Gary Cahill ovat keränneet ivailua ja haukkuja niin omilta kuin muidenkin seurojen kannattajilta. Eikä siinä mitään. Kaksikosta ei kumpikaan ole erityisen hyvin pelannut. Arsenal-pelissä Cahill lahjoitti huonolla alaspäin suuntautuneella syötöllä Alexis Sánchezille läpiajon (ja sitä seuranneen maalin). Sitä edelsi Ivanovicin huolimaton syöttö Cahillille. 2-0-maalissa Chelsealla oli näennäisesti kaksi neljän pelaajan linjaa pallon alla hyvin matalassa blokissa. Theo Walcott vei erinomaisella pystyjuoksulla César Azpilicuetan laidalta keskustaan, mikä avasi Héctor Bellerínille tilan nousta. Eden Hazard ei seurannut Belleríniä, joka pelasi Walcottille tyhjän maalin. 3-0-maali lähti melko syvältä Arsenalin kenttäpuoliskolta. N’Golo Kantésta ohi ja sitten olikin tyhjää. Ivanovic hölkkäili oikealla laidalla ja Azpilicueta vasemmalla laidalla alaspäin. Molemmat katselivat, kun Arsenal pääsi hyökkäämään täydellä höyryllä 2v2. Niinhän se päättyi, että Mesut Özil ja Sánchez pyörittelivät Cahillin ja David Luizin pyörryksiin.

Puolustajien vai puolustuksen vika?

On kovin helppoa osoittaa sormella Ivanovicia ja Cahillia. Siinä vaiheessa kun maali syntyy, näyttää siltä, että puolustajat ovat suurimpia syyllisiä. Osittain se toki onkin niin. Kuten Arsenalin 1-0-maalissa. Isompi syy Cahillin ja Ivanovicin huonouteen on se, että Chelsean kollektiivinen puolustaminen ei tällä hetkellä toimi. Yksittäisten pelaajien ja linjojen välit ovat aivan liian suuret. Jos mennään yhdestä pelaajasta ohi, selustaan aukeaa aivan liian suuri tila. Siitä hyvä esimerkki oli 3-0-maali. Eikä sekään varsinaisesti ole Ivanovicin tai Cahillin vika, jos Hazardia ei kiinnosta tehdä töitä puolustussuuntaan.

Miten voidaan korjata?

Nyt on paljon kiinni Antonio Contesta. Hän on se mies, joka vastaa Chelsean kollektiivisesta pelitavasta. Toki on totta, etteivät Cahill, Ivanovic, David Luiz ja John Terry ole puolustajina samaa tasoa kuin Juventuksen ja Italian maajoukkueen trio Giorgio Chiellini, Leonardo Bonucci ja Andrea Barzagli. Sitä on Chelseassa turha surkutella, koska sille ei nyt voi mitään. Sille taas voi, miten nykyisten puolustajien heikkoudet saadaan parhaalla mahdollisella tavalla peitettyä. Ei ainakaan niin, että Cahill ja Luiz joutuvat 30 metrin matkalla pelaamaan 2v2-tilanteen Öziliä ja Sánchezia vastaan. Chelsean on saatava kaksi selkeää asiaa kuntoon puolustuspelillisesti. Ensimmäinen on puolustuslinjan suojaaminen keskikenttäpelaajilla. Siihen kyllä löytyy kykyä à la Kanté ja Nemanja Matic. Arsenal-pelissä Kanté oli liian yksin. Pitäisikö Matic vetää hänen vierelleen ja mennä 4-1-4-1:n sijaan selkeämmällä 4-2-3-1-ryhmityksellä? Toinen asia on laitapelaajien puolustaminen. Tätä nykyä hyvin monella joukkueella on hyökkäyspään tekoihin kykeneviä laitapuolustajia. Se vaatii, että puolustettaessa laitahyökkääjät seuraavat vastustajan laitapuolustajien nousuja. Jos ei Hazard siihen pysty, on kaksi vaihtoehtoa. Joko Hazard pois, tai Hazardin heikkoudet piiloon. Se taas onnistuisi esimerkiksi niin, että Chelsea puolustaisi nykyisellä ryhmityksellään muodossa 4-4-2. Hazard jäisi Diego Costan kanssa hyökkäyspariksi, ja Matic pudottaisi vasemmalle laidalle. Ehkä ongelmia lisää se, että Conte on tottunut peluuttamaan kolmen topparin linjaa. Chelseassa taas siihen ei ole totuttu. Vaikka Conte haluaisi jatkossa Chelsean pelaavan kolmen linjalla, on todennäköistä, että siihen vaihdetaan vasta ensi kaudella, kun saadaan kunnon harjoituskausi alle.