Ammattivalmentajan analyysi: Guardiola hienosääti tappion voitoksi – Wenger jähmettyi

Manchester Cityn ja Arsenalin välillä nähtiin sunnuntai-iltana todella kaksijakoinen ottelu. Isännät ottivat täyden pistepotin toisen jakson esityksen perusteella.

Arsenalin ryhmitys vetäytyy

Manchester City on ensimmäisellä jaksolla luvattoman heikko, ja Arsenal pääsee hyödyntämään nopeilla vastahyökkäyksillään taivaansinisten repaleista muotoa. Yksi iso ero joukkueiden puolustuspelaamisessa ensimmäisellä jaksolla on nimenomaan vastustajan päästäminen puolustusmuodon sisään.

Arsenal vetäytyy huomattavan nopeasti omalle kenttäpuoliskolleen eikä hyökkäyspäässä nähdä juurikaan korkeaa prässiä. Vain Alexis Sánchez viilettää muutamaan otteeseen yksinäisenä prässääjänä ja huitoo käsillään muita mukaan, mutta turhaan – joukkue päättää vetäytyä varsin mielellään omalle kenttäpuoliskolleen ottamaan Cityn hyökkäyksiä vastaan.

Luulisi, että tuollaiset asiat olisi sovittu etukäteen.

Mielenkiintoinen ja silmiinpistävän yksittäinen pointti sinänsä nuo Sánchezin ohjeistavat käsimerkit prässitilanteissa. Kotikatsomoon näyttää siltä, että hän ikään kuin ohjaa vieraiden prässityöskentelyä kentällä. Luulisi, että tuollaiset asiat olisi jo etukäteen sovittu pelisuunnitelmassa eikä pelaajien tarvitsisi turvautua reagointiin kesken pelin tiimellyksen. Tai sitten chileläinen oli jättänyt Arsène Wengerin koppipuheen vähemmälle huomiolle.

Aikainen johtomaali näyttää lisäävän Arsenalin varovaisuutta, ja puolustusryhmitys alkaa vetäytyä entistäkin alemmas. Se näyttää tuovan myös Citylle odottamattomia haasteita murtautumiseen, kun Kevin De Bruynelle ja David Silvalle ei onnistuta löytämään pelitilaa Arsenalin muodon sisältä – nimenomaan keskikentän ja puolustuslinjan välistä.

Myöskin Arsenalin takavuosien akilleen kantapää – puolustuslinjan korkeus avoimen jalan tilanteissa – näyttää nyt olleen kaukaista historiaa. Laurent Koscielnyn johtama linja lukee vastustajan pallojalkaa optimaalisesti eikä tyhjää tilaa Cityn pystyjuoksuille synny.

Nollahyökkääjä ja Cityn huolimattomuus

Pep Guardiola lähti otteluun ilman varsinaista kohdehyökkääjä – kuten on lähtenyt tällä kaudella muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Kartalla ysipaikan pelaajaksi oli nimetty Raheem Sterling. Aiempi historia laitapelaajana ja ehkäpä myös Sterlingin tekniset sekä fyysiset vahvuudet eivät tee hänestä kuitenkaan perinteistä ysipaikan pelaajaa.

Tämänkaltaisen nollahyökkääjän taktinen käyttö perustuu yleensä hyvin organisoituun rotaatiopelaamiseen, jossa kanssapelaajien tilantyhjennys- sekä tilantäyttöliikkeet muodostuvat ratkaiseviksi hyökkäyspelaamisen toimivuuden kannalta. Kun selkeä kohdepelaaja hyökkäyspäässä puuttuu, täytyy optimaalisesti ajoitettujen liikkeiden korvata stabiilimpi syöttökohde.

Nollahyökkääjän käytön vahvuus ja heikkous ovat käytännössä siis sama asia: selkeän kohteen puuttuminen. Parhaimmillaan toimiessaan nollahyökkääjän käyttö on vastustajan puolustuspelaamisen kannalta painajainen, mutta selkeän kohteen puuttuminen voi tehdä pelistä myös helposti kaoottista – jos hyökkäyspään pelaajien liikkeet eivät optimaalisella tavalla tue ja täydennä toisiaan.

Nollahyökkääjän käytön vahvuus ja heikkous ovat käytännössä sama asia.

Tästä saadaan esimerkki heti ottelun toisella minuutilla, kun Yaya Touré syöttää De Bruynen juoksuun positiivisessa peliasennossa. Sterling tekee diagonaalijouksun toppareiden väliin ja kaventaa näin topparit kiinni toisiinsa. Leroy Sané reagoi hieman liian myöhään eikä juokse heti räjähtävällä vauhdilla optimaalisessa kulmassa kohti maalia, vaan ottaa ensin pari löysempää askelta diagonaalisesti ja kiihdyttää vasta sitten – liian myöhään.

Tilanteessa toppari Koscielnyn sekä vasemman laitapuolustajan Nacho Monrealin väliin syntyy Sterlingin juoksun myötä läpisyötölle riittävä väli, mutta se jää hyödyntämättä. Sanén ensimmäinen askelvalinta sekä juoksukulma ovat vääriä, ja De Bruynen syöttö kestää. Vastaavanlaista huolimattomuutta hyökkäyspäässä nähdään Cityltä pitkin ensimmäistä jaksoa. Se osoittaa, etteivät joukkueen liikkeet ole optimaalisella tasolla.

Yksi syy Cityn huolimattomuudelle löytyy myös Arsenalin kompaktista muodosta. Linjojen väliin ei synny helposti tilaa, ja Cityn pallonhallinta ei konkretisoidu tunkeutumisella vastustajan muodon sisälle.

Arsenal löytää tilaa

Päinvastoin kuin City, Arsenal kykenee vähäisestä pallonhallinnastaan huolimatta löytämään ensimmäisellä jaksolla tehokkaasti tilaa Cityn muodon sisältä. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. Toinen löytyy pelin lainalaisuuksista ja toinen huonosta puolustustyöskentelystä.

Kun City dominoi pelivälinettä, sen koko ryhmitys nousee ylös Arsenalin kenttäpuoliskolle. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa (pallonmenetys) tällaisen joukkueen muotoon syntyy helpommin myös linjojen välisiä rakoja, kun muoto joutuu liikkumaan nopeavauhtisilla juoksuilla kohti omaa maalia. Organisoituneessa puolustusmuodossa – blokissa – linjojen välit on tietenkin helpompi pitää pienempinä, kun aikaa muodon organisointiin on enemmän.

Arsenalin johtomaali on esimerkki huonosta puolustustyöskentelystä – tässä kohtaa reagoinnista negatiivisessa tilanteenvaihdossa.

Maali lähtee tilanteesta, jossa Cityn hyökkäys päättyy Arsenalin maalivahti Peter Cechin vangitsemaan keskityspalloon. Tällöin Arsenalilla on seitsemän pelaajaa oman boksinsa sisällä, ja Cityllä on kuusi pelaajaa syvällä Arsenalin kenttäalueella.

Héctor Bellerín lähtee liikkeelle Kevin De Bruynen selän takaa.

Kun Cech nousee seisomaan pallo käsissään, päästää City jo sillä hetkellä mentaalisella tasolla maalin. Tilannetta lähietäisyydeltä seuraavat Cityn pelaajat kääntävät selkänsä Cechille ja ottavat kävelyaskeleita kohti omaa maalia. Cech heittää pelivälineen nopealla avauksella oikealle laitapuolustajalle Héctor Bellerínille, joka lähtee liikkeelle De Bruynen selän takaa! De Bruyne ei luonnollisesti näe tätä, kun on tilanteessa selin sekä Cechiä että palloa kohden.

Cechin avausta seurannut Bellerínin pitkä kuljetus kantaa viimeiselle kenttäkolmannekselle asti. Siellä hänen syöttönsä löytää Sánchezin tyhjästä tilasta toppareiden etupuolelta. Sánchez liikkuu tyhjään tilaan kymppialueelle Cityn oikean laitapuolustajan Pablo Zabaletan (joka hetki sitten toisessa päässä käveli ensimmäisen askeleensa omaa maalia kohti selkä Cechiin päin) etupuolelta eikä kukaan kontrolloi hänen liikettään palloa kohti. Sánchezin optimaalisesti ajoitettu syöttö löytää hyvän liikkeen tehneen Theo Walcottin, joka viimeistelee kliinisesti.

Hälyttävintä Cityn kannalta tilanteessa on se, että sillä on kyseisessä tilanteessa 7 vs. 4 -ylivoima alueellaan, mutta silti se huonon puolustamisen seurauksena päästää vastustajansa tekemään maalin.

Toinen jakso kääntää pelin

Toisella jaksolla osat vaihtuvat. Muutamastakin syystä.

Vanhan englantilaisen sanonnan mukaan maalit muuttavat jalkapallopelejä. Sama voidaan todeta myös tämän ottelun kohdalla. Ensimmäinen osuma konkretisoi Cityn puolustuspään heikkouksia ja vankisti vieraiden kontrollia pelistä pallottomana. Ottelun toinen maali taas korostaa Cityn hyökkäyksen potentiaalia pelaajien rotaation ja optimoitujen liikkeiden muodossa, antaa joukkueelle tarvittavan itseluottamusruiskeen sekä samalla muuttaa Wengerin pelisuunnitelmaa.

Molempien kotijoukkueen maalien suhteen voidaan varmaan loputtomiin spekuloida mahdollisia paitsioepäilyjä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että City löysi pelissään uuden vaihteen toiselle jaksolle.

De Bruynen siirtyminen ryhmityksessä keskemmälle ja sen mukana Sterlingin siirtyminen oikealle tuovat tarvittavan määrän stabiiliutta kotijoukkueen pelaamiseen. Erityisesti Sterlingin ominaisuudet laidalla pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Arsenalin ongelmat korostuvat tappiotilanteessa

Läpi ottelun palloa kontrollin välineenä käyttänyttä Cityä on vaikea horjuttaa johtoasemassa ja varsinkin silloin, kun vastustaja on läpi pelin keskittynyt oman puolustusmuotonsa ylläpitämiseen.

Kauden aikana Citykin on tosin näissäkin asemissa yllätetty, mutta nyt vieraiden hyökkääminen on toisella jaksolla sen verran aneemista, ettei tasoitusmaaliin tarjoudu edes mahdollisuuksia.

Hämmästelyn kohteeksi nousee taas Wengerin reagointi pelin sisällä. Tällä hetkellä hänen vaihtonsa tuntuvat olevan aina samat pelistä toiseen – tilanteesta huolimatta. Parhaimmillaan joukkueen pelien sujuessa täydellisesti valmentajan haaveena olisi peluuttaa aina hyvin samanlaista sapluunaa: samaa aloituskokoonpanoa ja siihen valmiiksi mietittyjä täsmävaihtoja.

Vanha tuttu muoto kunnossa ja häviön turvaaminen aikataulussa.

Arsenalin kannalta hälyttävää on se, että päävalmentaja turvautuu pelistä toiseen miltei samoihin pelaajavaihtoihin – ottelun kulusta huolimatta. Lähestulkoon aina Arsenalin otteluissa vaihdot käytetään siihen, että laitapelaaja korvataan toisella laitapelaajalla, keskustan pohja korvataan toisella pohjapelaajalla ja sitten Olivier Giroud tulee toisen laitapelaajan tilalle Sánchezin siirtyessä kärjestä laidalle.

Tällä kertaa nähdään Wengeriltä tavanomaisesta poikkeava viritys, kun Alex Oxlade-Chamberlain otetaan ensin kentälle, mutta sitten vielä uudestaan vaihtoon – tosin takareisivamman vuoksi. Harvinainen taktinen kokeilu sai alkunsa kun ensin Oxlade-Chamberlain korvasi vasemmalla laidalla Alex Iwobin. Cityn johtomaalin jälkeen Wenger otti kentälle Giroudin, joka tuli keskikentän pohjalla pelanneen Francis Coquelinin tilalle.

Giroudin vaihdon myötä Sánchez siirtyi totutusti vasemmalle laidalle, mutta kaikkien yllätykseksi Oxlade-Chamberlain siirtyikin keskustan pohjalle Granit Xhakan pariksi. Hetken epätietoisuus ja mahdollisesti uudenlaisen muodon kokeilu loppuu lyhyeen, kun Wenger joutuu ottamaan Oxlade-Chamberlainen takaisin vaihtoon loukkaantumisen myötä. Tilalle Mohamed Elneny – keskikentän pohjapelaaja. Näin vanha tuttu muoto on taas kunnossa ja häviön turvaaminen aikataulussa.

Loppupäätelmät

Ottelu oli hyvin kaksijakoinen: Arsenal oli parempi ensimmäisellä, City toisella jaksolla. Italian juniorisarjoissa 7 vs. 7 -pelimuodolla pelataan kolme 15 minuutin jaksoa ja lopulliset pisteet jakautuvat yksittäisten jaksojen tulosten perusteella. Tämän ottelun pisteet olisi tämän menettelyn mukaan jaettu tasan, mutta tämä tieto tuskin lämmittää Arsenalin joukkoja. Aikuisten maailmassa vain lopputuloksella on merkitystä ja sen City tänään ansaitsi: tekemällä yhden maalin enemmän kuin lontoolaiset vieraansa.

Guardiola teki tauolla tarvittavat muutokset: hienosääti hyökkäysryhmitystään De Bruynen ja Sterlingin roolituksilla. De Bruyne nousi uuden roolituksensa myötä paremmin esiin toisella jaksolla ja loi alati uhkaa kotijoukkueen hyökkäyksessä. City pystyi nopeuttamaan pallollisen pelaamisensa laatua ja oli kokonaisvaltaisesti toisella jaksolla vierailijoitaan parempi joukkue.

Wengerin jääräpäisyys sekä muodon että vaihtojen kanssa ja reagoinnin kankeus aiheuttaa päänvaivaa jatkossakin joukkueen kannattajille. Alkaako sen myötä myös mahdollinen mestaruuskone jälleen yskiä – tällä kertaa lopullisesti?

Kimmo Kantola

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.