Ammattivalmentajan analyysi: Boro-Leicester-ottelu atomeiksi – ”Hyökkäyssuuntaan täysin luokatonta”

Middlesbrough ja Leicester City nollasivat toisensa 20. sarjakierroksen avanneessa ottelussa. Sarjatilanteen puolesta täydet pisteet olisivat maistuneet molemmille osapuolille. Kamppailu osoitti konkreettisesti sen, miksi joukkueet löytyvät sarjan häntäpäästä – putoamisviivan tuntumasta.

Ennakkoasetelmat

Pitkälti koko kauden 4-4-2- sekä 4-2-3-1-muodoilla viime vuonna sarjaporrasta alempana pelannut Boro perusti sarjanousunsa hyvin organisoituun puolustamiseen sekä varsin korkeaan peruspelaamisen tasoon pitkissä hyökkäyksissä. Joukkue hallitsi paljon pelejä pallollisena, mutta teki selvästi vähemmän maaleja kuin muut Mestaruussarjan kärkijoukkueet. Viime kauden sarjanousun jäljiltä tuoretta itseluottamusta uhkuen Middlesbrough aloitti kuluvan valioliigakauden rohkeasti. Se luotti pitkälti viime kauden kokoonpanoonsa ja lähti peleihin ennakkoluulottomasti. Joukkue haastoi vastustajiaan käyttäen jopa varsin hyökkääviäkin ryhmityksiä alkukaudesta. Sittemmin Aitor Karankan luotsaama miehistö on joutunut lähtemään otteluihin selvästi reaktiivisemman maalinestopelin kautta – varsinkin sarjan isoja vastaan. Kenttäryhmityksessä on kahden puolustavan keskikenttäpelaajan sijasta käytetty viime aikoina kolmea puolustavaa pelaajaa, joiden kaikkien pelilliset vahvuudet ovat nimenomaan puolustusteoissa.

Leicesteriä vaikea tunnistaa viime kauden mestarijoukkueesta.

Ryhmityksen muutos on syönyt entisestään Boron tehoja hyökkäyspäästä, joka on levännyt melkein yksinomaan Gastón Ramírezin ja Álvaro Negredon väläytysten varassa. Toisaalta puolustus on toiminut varsin mallikkaasti, mistä osoituksena muun muassa arvokkaat vierastasurit Manchester Cityä sekä Arsenalia vastaan. Boron ja Leicesterin tämän kauden pelilliset prosessit ovat olleet siis varsin erilaiset jos verrataan viime kauteen. Boro jatkaa siihen mihin viime kaudella jäi ja suorittaa yhä varsin samanlaisilla pelillisillä laatutekijöillä puolustukseensa luottaen. Leicester ei ole kyennyt Claudio Ranierin johdolla löytämään sopivaa suhdetta tarvittavan uusiutumisen ja viime kauden laatutekijöiden välillä. Vastustajat tuntevat nyt viime kautta paremmin Leicesterin uhkatekijät riistonjälkeisissä positiivisissa tilanteenvaihdoissa. Jo lähtökohtaisestikin monet joukkueet ovat valmistautuneet siihen Leicesterin omilla aseilla: istumalla matalalla omassa puolustusblokissa ja luovuttamalla vastustajalle suosiolla pallonhallinnan.

Keskustan kolmikot

Leicester-ottelussa kotijoukkue Middlesbrough luottaa siis viime otteluista tuttuun puolustusorientoituneeseen 4-5-1-muotoon, jonka keskiössä on keskialueen puolustaminen alaspäin osoittavalla kolmion kärjellä: pohjalla Adam Clayton ja hänen yläpuolellaan Adam Forshaw sekä Marten De Roon. Adama Traorén valinta avaukseen viittaa vastaiskutaktiikkaan, sillä hänet on toistaiseksi nähty Boron avauksessa vain ennakolta vahvempia joukkueita vastaan. Näin Karanka näyttää luottavan Valioliigan nopeimpiin pelaajiin lukeutuvan espanjalaisnuorukaisen tuomaan uhkaan nimenomaan vastahyökkäyksissä. Leicesteriä on muodon perusteella vaikea tunnistaa enää viime kauden mestarijoukkueesta: ortodoksinen 4-4-2 on saanut väistyä 4-3-1-2:ta muistuttavan ryhmityksen tieltä. Kolmen keskikenttäpelaajan keskustassa ei ole tietenkään mitään erikoista. Ranierin tapa peluuttaa keskustan kolmikkoa puolustusmuodossa varsin leveällä, pelaajien pitkillä keskinäisillä välimatkoilla sekä ilman selkeää porrastusta on nykypäivänä hieman harvinaisempaa. Yleensä joukkueet pyrkivät keskustan ryhmityksen porrastuksilla syömään pois linjojen väliin syntyvää tilaa. Positiivisissa tilanteenvaihdoissa pyritään löytämään kolmioiden kautta tehokkaammin syöttösuuntia prässin taakse. Toinen huomattava ero joukkueiden keskikentän kolmikoiden työskentelyssä löytyy niiden liikkumissuunnista. Leicesterin kolmikon laitimmaiset pelaajat Daniel Amartey ja Andy King liikkuvat selvästi Boron ylempiä keskikenttiä hanakammin nimenomaan laidoille tukemaan laitapuolustajia. Boron Forshaw ja De Roon vetäytyvät puolustusvaiheessa selvästi enemmän keskustaa kohti ja tuki laitapuolustajille tulee selkeämmin ryhmityksen laitapelaajilta.

Pelilliset vahvuudet puolustuksessa

Molempien joukkueiden voidaan sanoa puolustavan ottelussa varsin mallikkaasti. Vierailijat pystyvät toistuvasti minimoimaan Boron ainoan uhkan (Adaman nopeus oikealla laidalla), kun laitimmainen keskikenttä (useimmin Amartey) sekä vasen laitapuolustaja Christian Fuchs hoitavat tilanteen muodostamalla puolustusylivoiman laidalle. Muu joukkue ohjaa muodollaan Boron etenemisen laidalle ja puolustuksen keskusta vetäytyy suojaamaan oman maalin edustalle sen ydinaluetta. Boron tavaramerkiksi taas muodostuvat pelaajien kompaktit etäisyydet ja porrastus keskialueella. Leicesterin on varsinkin toisella jaksolla hyvin vaikea edes päästä omalta alueeltaan pois pitkiksi ajoiksi, kun pallolle saadaan kotijoukkueen pelaajien ansiosta hyvin nopeasti muutaman pelaajan muodostama tilanneprässi. Boro puolustaa esimerkillisellä yhtenäisyydellä keskialuetta ja peruspelaamisen taso pelaajien välisissä prässi-tuki- puolustusteoissa on hyvin korkealla tasolla.

Boron ongelmien ydin

Vanhan italialaisen taktisen viisauden mukaan täydellinen peli päättyy 0-0, koska molemmat joukkueet riisuvat toisensa aseistaan ja estävät näin toisiltaan maalinteon. Tässä ottelussa ei voida puhua lopputuloksen kohdalla kuitenkaan pelkästään tästä, koska molempien joukkueiden hyökkäyspelaaminen on luvalla sanoen heikkoa.

Middlesbrough pystyy ottelussa kontrolloimaan pelitapahtumia pallollisena ja tekeekin sitä toisteisesti, tietyn mallin kautta. Boro pystyy kerta toisensa jälkeen etenemään joko aina omalta maalivahdiltaan lähtien tai riiston jälkeen jossain osassa kenttää tavoitealueelleen eli laitakeskityspaikalle. Boron yleisin etenemismalli on pelata pallo puolihitaalla painopisteen vaihdolla (yksi syöttö keskikentän kierrätyksessä) painottoman laidan laitapuolustajalle, joka syöttää pallon pystysuuntaisesti saman laidan kohdepelaajalle. Tämän tarkoituksena on lähettää keskitys maalille. Oikealla kohdepelaaja on Adama Traoré, vasemmalla laitapuolustaja George Friend. Tähän se toisteisuus sitten loppuukin. Maalin edustalla hyökkäävien pelaajien lukumäärä tai niiden liikkeet eivät enää jatka toisteisuuden tai valmiiden mallien linjalla. Missä on ensimmäinen hyökkääjä, joka täyttäisi esimerkiksi etualueen? Missä on toinen hyökkääjä, joka täyttäisi tilan ensimmäisen hyökkääjän liikkeen perusteella? Keskityksiä satelee maalille, mutta olemattomien liikkeiden myötä ne jäävät Leicesterin keskuspuolustuksen siivottaviksi. Myös Middlesbrough´n kyvyttömyys käyttää kymppialuetta etenemisessä on huomattavaa. Koko Leicesterin puolustus (isokokoiset topparit, kapealla pelaava puolustuslinja) on rakennettu vastaanottamaan keskityksiä. Voi siis vain ihmetellä, miten Karanka ei kyennyt otteluun valmistautuessa huomioimaan tätä ja miettimään B-suunnitelmaa esimerkiksi kymppialueen paremman käytön mahdollistamiseksi.

Leicesterin korpivaellus jatkuu

Ottelu kuvastaa myös karulla tavalla Leicesterin pelillistä nykytilaa sekä joukkueen nopeaa tuloksellista alamäkeä. Suurimpana tekijänä joukkueen nykytilanteeseen voitaneen pitää erilaisten pienempien tekijöiden summaa kuin mitään yhtä selkeää nimittäjää. N´Golo Kantén poistuminen joukkueesta ja vastustajien valmentajien paremmat vastalääkkeet joukkueen pelillisiä uhkia vastaan yhdistettynä avainpelaajien (muun muassa Riyad Mahrez, Jamie Vardy) vireystilaan on jo lähellä totuutta. Tällä hetkellä voitaneen sanoa, että viime kauden mestaruus oli ainakin osittain myös vastustajien kyvyttömyyttä reagoida Leicesterin pelaamiseen kuin pelkästään Kettujen pelillistä vahvuutta. Boroa vastaan joukkue on puolustussuuntaan varsin stabiili, mutta hyökkäyspelissään isäntien tavoin suorastaan luokaton. Erona Boroon tosin se, että sen pelaamisesta ei löytynyt edes toisteisuutta tai selvää mallia, jolla joukkue aikoisi sen maalipaikan luoda.

Prässi varsinkin ottelun alussa on tutun energistä ja jopa yltiöaktiivista, mutta mahdollisten riistojen jälkeen pelaajat eivät löydä toisiaan optimaalisilla ajoituksilla. Se, jos mikä, on vauhtijalkapalloa pelaavalle joukkueelle elinehto. Nyt joukkueelle käy niin kuin epäoptimaalisilla liikkeiden ajoituksilla pelaava vauhtijalkapallojoukkue pelaa: pelaajien väliset etäisyydet kasvavat liian pitkiksi ja tukevat liikkeet puuttuvat. Tällainen joukkue on myös riistojen jälkeen haavoittuvainen, mutta tällä kertaa Leicesterin onneksi Boro on omissa hyökkäyksiinlähdöissään liian hidas näistä satuttaakseen.

Loppupohdinta

Karanka on tulokseen varmasti Ranieria pettyneempi, mutta kokonaisuudessaan huomattavasti virkaveljeään huojentuneempi. Karankan toistaiseksi hieman yli kolme vuotta jatkunut prosessi on ollut nousujohteinen, ja joukkueen pelaamisessa on paljon hyvää. Puolustuksen hyvä organisointi sekä peruspelaamisen laatu ja toisteisuus ovat sarjanousijalle varsin hyvällä tasolla. Hiottavaa löytyy paljon, mutta perustukset ovat kunnossa ja puheenjohtaja Steve Gibsonilta löytyy tunnetusti malttia antaa työrauha valmentajan prosessille. Ranieri oli tietenkin ennen kauden alkua mahdottoman tehtävän edessä: kaikkia hänen joukkueen tekemisiään tultaisiin läpi kauden vertailemaan edelliskauden sensaatiomestaruuteen. Tuloksellisesti hänellä ei ollut siis oikeastaan muuta kuin hävittävää. Mutta jos katsoo koko isoa kuvaa, voiko hänkään olla nykytilanteessa täysin toivoton? Ei varmasti. Mies on tehnyt ihmeen ja jatkaa huimaa uraansa huippujalkapallossa kaikista vastoinkäymisistään huolimatta. Aika moni luuli hänen uransa olleen jo ehtoopuolella nöyryyttävän Kreikan maajoukkuekeikan jälkeen, mutta niin hän vain porskuttaa eteenpäin. Ja edelleen hän tarjoaa jalkapallonörteille ihmettelemistä: kuinka tuo keskikentän kolmio voi pelata noin leveällä? Mutta ihmetteleminen ei Leicesterin peliä nyt paranna – Ranieri tarvitsee toimia. Kimmo Kantola Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.

LUE MYÖS: