Kommentti: 48 joukkueen MM-kisojen paikkajako on ruma pyllistys urheilulle

48 joukkueen MM-turnaus on tosiasia. Laajennus on tietyllä tapaa ihan hyvä asia, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei niinkään. Vuodesta 2026 lähtien paikkajako alueittain menee näin:

Eurooppa 16 (+3)
Afrikka 9 (+4)
Aasia 8,5 (+4)
Pohjois- ja Väli-Amerikka sekä Karibia 6,5 (+3)
Etelä-Amerikka 6 (+1,5)
Oseania 1 (+0,5)
Isäntämaa 1

Lisäpaikkojen jakamista FIFA voi tietysti perustella – vieläpä sinällään ihan järkevin argumentein. Voidaan ajatella, että Afrikka ja Aasia ansaitsivat eniten lisäpaikkoja, koska kyseisissä maanosissa ihmisiäkin on selvästi eniten. Tai voidaan ajatella, että Afrikka, Aasia, ja Pohjois- sekä Väli-Amerikka ansaitsivat eniten lisäpaikkoja, jotta MM-turnaus olisi yhä aidommin koko maailman turnaus. Perustelut ovat ihan ok, mutta urheilullista tarkastelua ne eivät kestä.

Onko kenenkään etu, että Uusi-Seelanti pääsee lähes automaattisesti kisoihin?

En ole suuri FIFA-rankingin ystävä, mutta tässä asiassa se antaa jonkinlaista osviittaa. Jos tarkastellaan rankingin tämän hetken 48:aa parasta maata, joukkoon mahtuu 27 maata Euroopasta, kahdeksan Etelä-Amerikasta, kuusi Afrikasta, neljä Aasiasta, kolme Pohjois- ja Väli-Amerikasta, eikä yhtään Oseaniasta. En tarkoita sitä, että MM-kisoista pitäisi tehdä laajennettu EM-turnaus. Mutta olisikohan paikkajakoa voitu miettiä vähän enemmän urheilu edellä? Onko kenenkään etu, että esimerkiksi Uusi-Seelanti pääsee tästä lähtien lähes automaattisesti kisoihin? Tai jos Uusi-Seelanti sattuu kompastumaan, Oseaniaa edustaa joku seuraavista jalkapallomaailman huipuista: Tahiti, Uusi-Kaledonia, Papua-Uusi-Guinea, Vanuatu, Salomon-saaret, Amerikan Samoa, Cookin saaret, Samoa tai Tonga.

Ei ehkä ole sattumaa, että Aasian kahdeksanneksi ja yhdeksänneksi parhaat maat ovat Kiina ja Qatar.

Ehkä röyhkeimmin uusi paikkajako houkuttelee suurten markkinoiden maita Aasiassa. Nykyisellä neljän joukkueen kiintiöllä Kiinalla ei ole ollut viime vuosina mitään asiaa lopputurnaukseen. Kun paikkoja on jatkossa kahdeksan tai yhdeksän, mahdollisuudet ovat ihan toista luokkaa. Ei ehkä ole sattumaa, että FIFA-rankingissa Aasian kahdeksanneksi paras maa on tällä hetkellä juuri Kiina. Ja yhdeksäntenä on raharikas Qatar… Olikohan Pohjois- ja Väli-Amerikan kiintiön kasvattamisenkin taustalla kyse siitä, että vuoden 2026 MM-kisat myönnetään todennäköisesti Pohjois-Amerikkaan? Tämän hetken rankingin perusteella tuolta alueelta pääsisivät mukaan Costa Rica, Meksiko, USA, Panama, Haiti ja Honduras. Qataria vastaan jatkokarsinnassa pelaisi suuri ja mahtava Curacao. Oikeastaan vain Afrikan kiintiön merkittävä kasvattaminen on urheilullisesti perusteltavissa. Maanosasta löytyy tätä nykyä sen verran monta tasaisen hyvää maajoukkuetta. Mutta miksi esimerkiksi Etelä-Amerikka sai vain 1,5 lisäpaikkaa ja Eurooppa kolme? Ei kai vain raha määrännyt liikaa päätöksenteossa?