”Rutiini, arkisuus, voittamisen kulttuuri” – Chelsean menestyksen avaimet ammattivalmentajan analyysissa

Chelsea vankisti otettaan mestaruudesta kaatamalla Swansean kotonaan maalein 3-1. Ottelu ei noussut ikimuistoisten spektaakkelien joukkoon, eikä tarjonnut suuria elämyksiä yleisölle, mutta sitä vastoin se osoitti jälleen kerran miksi Chelsea juhlii mestaruutta kauden päätteeksi.

Ennakkoasetelmat

Ennen ottelua voitiin oikeastaan spekuloida vain yhdellä asialla. Millaisella pelisuunnitelmalla Paul Clementin komennossa selvästi piristinyt Swansea otteluun lähtee? Yleisesti joukkue on lähtenyt pelaamaan kärkipään joukkueita vastaan hyvin matalalla puolustusblokilla muodossa 4-5-1, mutta esimerkiksi taannoin Manchester Cityä vastaan walesilaisten pelaaminen parani toiselle jaksolle, kun se alkoi rohkeammin puolustamaan ylöspäin ja prässäämään muun muassa pelintekijän aluetta aktiivisemmin.

Conten Chelsea on jatkanut pelistä toiseen samalla muodolla 3-4-2-1 ja kokoonpanon suhteenkin on edetty hyvin pienellä rotaatiolla pitkin kautta. Nyt Cesc Fàbregas oli saanut mahdollisuutensa avauksessa keskustan pohjalla N´Golo Kantén vierellä, kun Nemanja Matic oli jätetty penkille. Myös Willian sai katsella pelitapahtumia tällä kertaa istuma-asennosta Pedron ottaessa toisen paikan Diego Costan alapuolelta. Clement on myös selkeästi löytämässä oman permanenttinsa ja joukkueen kokoonpanossa ei ole yhtään yllätystä. Keskeisessä asemassa Chelseaa vastaan ovat muun muassa laitapelaajat Gylfi Sigurdsson ja Wayne Routledge, joiden tärkeänä tehtävänä puolustussuuntaan on tukea laitapuolustajia vastustajan wing-backien muodostamaa laitauhkaa vastaan.

Chelsea kontrolloi pallollisena

Ottelun alkuhetkistä asti on selvää, että kotijoukkue tulee dominoimaan ottelua pallollisella kontrollillaan. Jos ajatellaan täysin ideologisesti, se ei ole Contelle täysin ominaisin tapa pelata. Hänen joukkueensa ovat aina olleet parhaimmillaan päästessään iskemään nopeasti epäorganisoitua muotoa vastaan. Conten filosofiassa pallonhalllinta on ennen kaikkea tapa rytmittää peliä. Esimerkiksi ottaa vauhti pelistä pois ja houkutella vastustaja huonoihin valintoihin, sekä tietenkin: tapa puolustaa. Swanseaa vastaan Conten miehistö saa todella pitkiä pallonhallintajaksoja, mutta siihen nähden joukkue on erittäin tehoton. Se ei saa palloa toimitettua toisteisesti vaarallisille murtoalueille viimeisiä syöttöjä varten ja erityisesti vastustajan puolustus- sekä keskikenttälinjan väliin, 10-alueelle se ei saa pelattua palloja positiiviseen peliasentoon. Tähän vaikuttaa tietenkin Swansean kurinalainen tapa puolustaa matalalla tukkien kolmella pelaajalla vastustajan syöttöväyliä puolustuslinjan edestä. Kyseessä on silti myös pelillinen haaste, johon ei ainakaan Swanseaa vastaan löytynyt toisteisia ratkaisumalleja. Chelsean johtomaalin jälkeen nähdään jakso, jonka aikana kotijoukkue tarjoilee juuri Conten ajatusta pallonhalllinnasta: tapa puolustaa pallollisena sekä rytmittää peliä ottamalla siitä vauhti pois. Joukkue käyttää pallonhallintaa tietenkin myös houkutteluun. Muutamaan otteeseen nähdään hienoja esimerkkejä siitä kuinka Chelsea pallonhallinnallaan ajautuu ikään kuin tarkoituksella hieman ahtaisiin paikkoihin, joihin vastustaja ryhmittää pelaajien lähelle ja yrittää riistoa.

”Ei suoraan pitkällisen Chelsea-pimputtelun jälkeen”

Näitä pallonriistoja seuraa Chelsea- pelaajien välitön vastaprässi, jonka tavoitteena on voittaa pallo nopeasti ja edetä kohti vastustajan epäorganisoitua muotoa, joka ehti jo hieman siis reagoida voittamaansa palloon. Näitä hetkiä Conte hakee myös joukkueensa pallonhallintansa kautta. Ja tästä hetkestä syntyi myös ottelun avausmaali. Ei suoraan pitkällisen Chelsea-pimputtelun jälkeen vaan ahtaaseen pelatun syötön ja Chelsean pallonmenetyksen seurauksesta. Seurauksesta, jonka jälkeen Swansea lähti nopeaan vastahyökkäykseen ja hajotti samalla omaa muotoaan Chelsean vastaprässin kiittäessä kauniisti sen suomasta nopean vastahyökkäyksen mahdollisuudesta.

Swansealla toivoa

Swansean jo lohduttomalta näyttänyt tilanne muutamia kuukausia sitten on muuttunut sittemmin huomattavasti toiveikkaammaksi. Clementin tulon jälkeen joukkue on onnistunut horjuttamaan isompiaan matalalla puolustusblokilla sekä tehokkuudella viimeisellä kolmanneksella ja pystynyt myös pelaamaan tarvittaessa vahvemman pallollisen kontrollin kautta. Chelseaa vastaan Swansea ei vetäydy kuoreensa välittömästi vaan prässää ainakin ohjaavasti kotijoukkueen pelinavaamista Llorenten ja jommankumman laitapelaajan (Sigurdsson/Routledge) toimesta. Swansean keskustan ylemmät pelaajat Tom Carroll ja Leroy Fer prässäävät takaapäin pelintekijän alueelle suuntautuvia syöttöjä Kantélle sekä Fábregasille ja yrittävät estää näitä kääntymästä positiiviseen peliasentoon pallon kanssa. Keskustassa ei siis haluta ylipuolustaa ja yrittää riskikkäitä riistoja selän puolelta tulevilla juoksuilla, vaan estetään vain vastustajan pelaajaa kääntymästä pallon kanssa ja suljetaan tilaa tämän etupuolelta. Erityisesti keskustan Jack Cork onnistuu hyvin Chelseaa vastaan ja organisoi koko keskustan puolustustoimintaa hyvällä sijoittumisellaan sekä ohjeistamalla muiden liikkumista. Myös yksinäisen kärjen, Fernando Llorenten rooli on puolustussuuntaan tärkeä. Ylimpänä pelaajana hän ohjaa vastustajan ensimmäisten etenevien syöttöjen suuntaa tietylle prässialueelle.

Kun Chelsea kierrettää palloa kärsivällisesti toppareiden ja keskustan välillä, alkaa Swansea vetäytyä kohti omaa maalinedustaansa. Joukkue on selvästi oppinut Manchester Cityä vastaan pelatun ottelun jäljiltä, ettei vastustajan toppareillekaan sovi antaa liikaa tilaa ja aikaa pidempien diagonaalipallojen antamiseen. Hyvin organisoitu puolustus on kaiken lähtökohta, mutta maalinteko tuo pisteitä. Tehokkuus hyökkäyskolmanneksella onkin ollut Swansealla käsittämättömän korkealla tasolla viimeisissä otteluissa kärkipään joukkeita vastaan. Liverpoolia vastaan joukkue onnistui kolmesti aikalailla kolmesta maalipaikasta, Cityä vastaan kerran todella pienillä hyökkäyskolmanneksen peliteoilla ja nyt Chelseatakin vastaan joukkue onnistuu kertaalleen maalinteossa, vaikkei juurikaan vieraile Chelsean puolustusalueella. Tämä kertoo paljon joukkueen täsmävalmennuksen tasosta: se pystyy mittaamaan kaiken ulos marginaaleistaan ja käyttämään esimerkiksi erikoistilanteita todella hyvin edukseen. Ja se antaa joukkueelle paljon mahdollisuuksia myös loppukautta ajatellen.

Normaali päivä toimistolla

Chelsean tekeminen ei ole priimaa Swanseata vastaan ja se kertoo myös kaiken joukkueen suunnasta. Se pystyy kaatamaan joukkueita kerta toisensa jälkeen rutiininomaisesti ja ennen kaikkea myös erilaisilla ottelusuunnitelmilla. Etukäteen tiedettiin ettei joukkue ole omimmillaan peleissä, joissa se joutuu pelaamaan matalalla makaavaa blokkia vastaan, mutta silti siltä löytyy laatua tuottaa tarvittavat ratkaisut kolmeen pisteeseen. Chelsea ei missään nimessä pelannut hyvää ottelua. Ensimmäisellä jaksolla se näytti ajoittain olevan hukassa, kun ei tiennyt mitä kaiken pallonhallinnan kanssa olisi pitänyt tehdä. Joukkue luopui usein liian helposti pallosta esimerkiksi topparin hätäisen pystysyötön päätteeksi ja Eden Hazardin vahvuuksia ei saatu linjojen välissä hyödynnettyä. Ensimmäisen maalin jälkeen joukkueella ei tosin ollutkaan pyrkimystä edetä maalintekoon pallonhallinnallaan ja se vuoksi se oli erittäin hidasta ja sivuttaissuuntaista. Joukkue vain halusi tappaa vauhdin pelistä ja houkutella Swansean ylipuolustamiseen ja siten epäorganisoituun puolustusmuotoon. Joukkue käyttikin kärsivällisesti pallonhallintaa houkutellakseen vastustajaa huonoihin valintoihin: lopulta Pedrolle löytyi juuri se pieni tila linjojen välistä, jonne hän sai pelivälineen liikkeeseen positiiviseen peliasentoon: 2-1 voittomaali. Tottakai,maalivahti Lukasz Fabianskin olisi pitänyt toimia tilanteessa paremmin, mutta silti se on osoitus myöskin siitä kuinka pienetkin muuttujat hiljalleen kääntyvät sen puolelle, jolla on laatu, kärsivällisyys ja tekemisen toisteisuus.

Vähäiset muutokset

Ottelulle leimaavaa oli taktisen muutosten vähäisyys. Syytkin tälle olivat selkeät: Conte luotti joukkueen pallollisen kontrollin lopulta tuottavan huonoja valintoja vastustajan puolustuksessa ja tiesi myös, että muutokset tässä kohtaa joukkueen pelaamiseen voisivat myös kääntyä sitä vastaan. Haluttiin siis jatkaa sillä, mihin joukkue on kauden aikana tottunut – ainakin pienempiä seuroja vastaan pelatessaan. Clementinkin pelisuunnitelma oli toiminut 2-1- johtomaaliin asti varsin hyvin, joten hänelläkään ei ollut tarvetta tehdä muutoksia sitä ennen: tasapeli olisi varmasti tyydyttänyt Swansean päävalmentajaa. Lopulta nähtiin tälläkin saralla pientä toimintaa, kun Conte alkoi Pedron johtomaalin jälkeen turvaamaan keskustaansa ja toi maalintekijän tilalle Nemanja Maticin. Tämän jälkeen Chelsea pelasi kolmen keskustalla, pohjalla Kanté ja tämän yläpuolellaan Matic ja Fabregas.

Clementin ainoiksi taktisiksi muutoksiksi ottelussa jäivät laitapelaajien vaihtaminen toisiin ja Sigurdssonin siirtäminen keskustaan, joukkueen ryhmityksen pysyessä jokseenkin samana. Johtoon toistamiseen päästyään Chelsea ei tehnyt pienintäkään ylimääräistä liikettä sen vaarantamiseksi ja paineli vastustamattomasti voittoon.

Loppupohdinta

Rutiini. Arkisuus. Voittamisen kulttuuri. Chelsean menestystä ja voittamisen taitoa voi nimetä monella eri tavalla, mutta keskeisintä on peli: tällä hetkellä joukkue tekee yksinkertaisesti juuri niitä kaikki pieniä oikeita asioita, jotka johtavat vastustajaa todennäköisemmin voittoon. Chelseassa näkyy tällä hetkellä kaikki mestarin tunnusmerkit. Joukkue tuntuu olevan myös hyvin yhtenäinen. Kun kauden alussa varsin pienessä roolissa ollut Cesc Fàbragaskin on sitoutunut tekemään parhaansa aina kentälle päästyään, on pelaajien uskollisuus kollektiiville tarvittavalla tasolla. Tällä hetkellä Chelsean mestaruus tuntuu väistämättömältä. Tv- kommentaattorina toiminutta entistä maajoukkuejalkapalloilijaa lainaten: ”en näe mitään syytä” etteikö Chelsea juhlisi mestaruutta kauden päätteeksi. Kimmo Kantola Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.

LUE MYÖS: