Pelitapamullistus johti Mestarien liigan historiallisiin maalijuhliin: ”Kilpailu tarvitsi tällaista kipinää”

Mestarien liigassa on tehty tämän kauden neljännesvälierävaiheessa ennätyksellinen määrä maaleja. Kun Leicesterin Wes Morgan osui tolppien väliin tiistaina, oli neljännesvälierissä tehty jo 57 maalia. Lisäksi saman illan aikana nähtiin vielä yksi osuma, ja keskiviikkona on yhä edessä kaksi potentiaalisesti hyvin maalirikasta ottelua. Maalijuhlat uppoavat tunnetusti maksavaan yleisöön, mutta mistä moisissa karkeloissa sitten oikein on kyse? ZonalMarking -sivuston analyytikko Michael Cox on analysoinut iloista nykytrendiä ESPN:n sivuilla.

Barcan nousu täysin epärealistista 10 vuotta sitten

Kierroksen mieleenpainuvin ottelu oli tietysti Barcelonan huikea 6-1 -voitto. Kun jo PSG:n ja Barcelonan otteluparin avausosassa oltiin nähty neljä maalia, oli kokonaissaldona ällistyttävät 11 osumaa. Minkäänlaisesta poikkeuksesta tässä parissa ei kuitenkaan ollut kyse. Cox peilaa nykytilannetta kymmenen vuoden takaiseen, jolloin Barcelonalta nyt nähty nousu olisi ollut täysin mahdoton kuviteltava. Tosin oli se sitä oikeastaan nytkin. Joka tapauksessa kaudella 2006-2007 pelattiin huomattavasti tiiviimmin ja taktisemmin. Tuolloin saman vaiheen avausosissa nähtiin kaksi maalitonta tasapeliä, kaksi 1-0 -voittoa ja yksi 1-1 -tasapeli. Nyt maaleja ovat mättäneet Barcelonan ja PSG:n lisäksi muun muassa Bayern München, Borussia Dortmund, Atlético Madrid sekä tietysti huikean 5-3 -ottelun pelanneet Manchester City ja Monaco. Ennen tiistaita kierroksen maalikeskiarvo oli viihdyttävät 4,58 maalia/peli. Ja edessä on vielä toiset osat sellaisista ottelupareista, joiden avausosissa tehtiin yhteensä 14 maalia. Coxin mukaan maalimäärien kasvuun on monta selittävää tekijää. Yksi sellainen on kierroksen hyvä viimeistelyprosentti, mutta ennen kaikkea hän nostaa esiin joukkueiden suosiman korkean prässin. – Muun muassa Leverkusen-Atlético-, Man City-Monaco- ja PSG-Barcelona -pareissa ainakin toinen joukkueista on prässännyt aggressiivisesti. Vastustajan pelin häiritseminen on ollut näiden joukkueiden peleissä avainasemassa, Cox kirjoittaa. – Prässi on luonut useita maalintekopaikkoja. Joko aggressiivinen joukkue on napannut pallon ja luonut maalipaikan, kuten Barcelona teki PSG:tä vastaan, tai sitten prässi on murrettu nopeasti ja vastustaja on päässyt säntäämään kohti maalia, kuten Monaco teki tehokkaasti avausosassa Man Cityä vastaan.

Prässiin ja aktiiviseen hyökkäyspeliin satsaavat valmentajat kovassa huudossa

Prässin kasvanut suosio on saanut aikaan vauhdikkaita pelejä, joissa kiidetään päästä päähän. Aiemmin tällä vuosituhannella on menty hitaammalla temmolla ja etsitty maltillisesti vastustajien heikkouksia taktisilla nokkeluuksilla. Cox nostaa esiin tämän pelityylin apostoleina Rafael Bénitezin ja José Mourinhon. Heidän sijaansa alaa ovat vallanneet prässin nimeen vannovat valmentajat, kuten Napolin Maurizio Sarri, Manchester Cityn Pep Guardiola, Borussia Dortmundin Thomas Tuchel, Sevillan Jorge Sampaoli ja Atlético Madridin Diego Simeone. – Kun prässi toimii, se on mahtava hyökkäysstrategia, mutta epäonnistuessaan seuraukset voivat olla kamalia. Joka tapauksessa lahjakkaiden pelaajien suorittamana taktiikka tarjoaa loistavaa viihdettä, Cox muistuttaa. – Mestarien liiga tarvitsi tällaisen kierroksen. Kilpailua on haukuttu turhauttavan ennalta-arvattavaksi ja katsojaluvut ovat olleet laskussa. Kipinä oli tarpeen. Cox päättää analyysinsa siihen, että alkamassa on taktisesti vuosituhannen kolmas merkittävä aikakausi. 2000-luvun ensimmäisiä vuosia hallitsi puolustuspeli ja pelin jäädyttäminen johtomaalin jälkeen. Sen jälkeen seurasi pallonhallintapelin aikakausi. Nyt hallitseva lähestymistapa on prässi sekä vimmainen tarve voittaa pallo ja lähteä nopeaan hyökkäykseen.

LUE MYÖS: